Viikkokatsaus 4/2018

Huhhuh, toinen työviikko uudessa työpaikassa takana. Viime viikolla tein muutamia pidempiä päiviä ja lisäksi muutamana päivänä matkaan meni paljon enemmän aikaa kun jouduin kulkemaan julkisilla. Tuntui, ettei aika riitä mihinkään. Me koitetaan rauhoittaa ilta niin, että jo kahdeksalta olisi koirat käytetty ulkona ja iltapuuhat alkaisivat. Sitten katsotaan ehkä vielä vähän telkkaria tai luetaan kirjaa sängyssä. Usein se menee kyllä niin, että mies lukee kirjaa sängyssä ja minä vielä puuhailen viittä asiaa samaan aikaan. Nyt olin kahtena päivänä kotona vasta 18.30, joten siinä ei kerennyt juuri muuta kun hetken hengähtää ja syödä jotain ja täytyy kyllä myöntää, että illat venyivät normaalista.

Viime viikko vei hyvin voimia myös sen takia, että minulla meni useampi työpäivä niin, etten saanut taukoa ollenkaan, 8-9 tunnin työpäivä on aika rankka. Maanantaina jouduin päikkäriaikaan ulos vaunukävelylle jotta siivoojat saisivat siivottua. Pikkuinen nukkuikin silloin lisäksi todella lyhyet päikkärit, mikä alkoi näkyä iltapäivästä kun ei viihtynyt kun sylissä. Tiistaina jouduin menemään töihin julkisilla, koska auto oli huollossa. Päätin kävellä metrolta 2.2km, koska bussilla olisi mennyt suunnilleen yhtä kauan, kävelin sitten päivän päätteeksi toiseenkin suuntaan. Kotimatkalla kävin vielä äänestämässä ja olin onnellinen siitä, että oli miehen vuoro käydä koirien kanssa iltaulkoilutukset, sillä olin aika puhki, vaikka myös iloinen siitä, että sain edes
vähän nauttia ihanasta talvisäästä.

Keskiviikkona tunsin ensimmäistä kertaa kuukausiin oloni jotenkuten levänneeksi aamulla. Pitkät päivät ja kävely varmasti vaikuttivat uneen. Menin taas julkisilla töihin, tehden aamukävelyn. Työpäivän jälkeen sain onneksi kyydin kotiin, sillä pääsin vasta kuudelta. Torstainkin olin kuuteen, joten perjantaina kun pääsin kotiin, lösähdin uupuneena sohvalle. Samanlaista hyvin nukuttua yötä ei enää tullut keskiviikon jälkeen, mutta viikonlopusta otin kaiken irti. Lepäsin perjantai illan, lauantaina minulla oli yksi valmennus, mutta muuten otin rennosti ja sunnuntainakin otin rennosti.

Sunnuntaina ravintolassa kun ei jaksettu laittaa ruokaa:D

Sunnuntaina sain pestyä pajon pyykkiä vaikka otinkin todella rennosti, mikä toi todella hyvän mielen. Muuten siirsin siivoiluja tälle viikolle. Sunnuntaina en edes ottanut blogista stressiä ja sen takia tämä viikkokatsauskin siirtyi nyt tiistaille maanantain sijaan. Yhden olkapäätä kuntouttavan 5min treenin tein alkuviikosta, mutta muut putosivatkin sitten pois. Kävelyä tuli monena päivänä, vaikka koirien kanssa tulikin tehtyä vain lyhyempiä rauhallisia nuuskuttelu lenkkejä.

"Treenipäiväkirja"
Ma: 1,5h vaunukävely
Ti: 2x2.2km kävely
Ke: 2.2km kävely
To: 2.3km vaunukävely
Pe-Su: -

-Mallu

Hyvinvointia viikkoon!

Päätin keskittyä tällä viikolla enemmän hyvinvointiin. Aikaisemmin olen koittanut lisätä pikkuhiljaa uusia rutiineja arkeen ja ottaa pieniä tavoitteita kerralla, mutta tällä viikolla aion keskittyä vielä enemmän hyvinvointiin!

Tällä viikolla arkeeni tulee ainakin kuulumaan enemmän liikuntaa, terveellisesti syömistä, kehonhuoltoa ja ulkoilua. Herkkulakon aloitin jo viime viikolla ja näin ollen myös terveellisemmät ruokailut, mutta nyt ajattelin lisätä vielä säännöllisyyden. Ruokakaupassa käytiin eilen ja koitettiin pitää huolta siitä, että syömiset riittävät arkipäiville. Kehonhuoltoa en ole paljoa tehnyt, paitsi jokapäiväiset olkapäätä kuntouttavat venytykset. Venyttelyä, putkirullausta tai joogaa ajattelin tehdä joka päivä, ainakin vähän.

Ulkoilua aion lisätä, kävelylle joka päivä! Vaunulenkin pystyn tekemään töissä, varsinkin sitten kun haen vanhemmat lapset iltapäivähoidosta. Jos töissä ei tule kävelylenkkiä tehtyä, niin sitten koirien kanssa käppäilemään illalla. Treeniä aion myös lisätä, sitä kun on ollut aivan liian vähän. En kuitenkaan oleta, että saan raahattua itseni mihinkään pitkien työpäivien jälkeen. Nyt ajattelen kuitenkin niin, että myös 10 minuutin treeni kotona on treeni. Kolme kertaa treenaan tällä viikolla, vaikka sitten sen 10 minuuttia jos en muuta jaksa tai kerkeä.

Tästä tulee ihana viikko!

-Mallu

Rauhallinen viikonloppu

Koska viime viikonloppu meni koulutusviikonlopun parissa, olin jo aikaisemmin päättänyt pyhittää tämän viikonlopun rauhoittumiselle. Yksi valmennustapaaminen on sovittu tänään iltapäivälle, mutta muita merkintöjä kalenterissa ei ole. Tänään herätessä olo oli vähän flunssainen, joten nämä vapaapäivät tulevat todella tarpeeseen.

Jonkin verran tulen varmasti siivoilemaan kotona, mutta en aio ottaa stressiä. Ruokaostoksillakin täytyy käydä huomenna ettei työviikon aikana tarvitse stressata siitä, että kaapit ovat tyhjillään. Ehkäpä mietin tänään ostoslistaa ja mennään sitten huomenna miehen kanssa yhdessä ruokakauppaan. Ihanaa ettei ole kiire minnekkään. Rauhallisia aamuja minulla on ollut muutenkin, kun herään viimeistään 6.30 ja työt on alkanut yhdeksältä, mutta on tämä aivan ihanaa, ettei tarvitse aamusta lähteä mihinkään.

Tämä aamu meni niin rennosti, että vetäisin vaan vaatetta pyjaman päälle aamulla kun käytin koirat. Sen jälkeen sohvalle löhöämään kahvin kanssa Voice of Finlandin ääreen, ihanan rento ja hyvä fiilis. Kohta pitäisi varmaan syödä kunnon aamupalakin, mukillinen mustikkakeittoa ja muutamat kinkkuviipaleet suoraan paketista ei riitä pitkälle.

Ihanaa viikonloppua!

-Mallu

Miljoona suunnitelmaa, aika loppuu kesken

Nyt kun olen taas kokoaikaisesti töissä, tuntuu siltä ettei kerkeä yhtään mitään. Toisaalta olen tehnyt todella paljon kaikenlaista tuntuu, että olen aamusta iltaan koko ajan liikkeessä. Olen todella väsynyt työpäivän jälkeen, joten tekeminen ei ehkä ole kauhean tehokasta, mutta olen todella iloinen, että olen saanut tehtyä! Eilen istuin alas sen hetken kun söin, mutta muuten touhusin nukkumaanmenoon asti.

Toivoisin taas vaihteeksi enemmän tunteja vuorokauteen, sillä haluaisin todellakin saada kaikenlaista tehtyä. Siivoushommia olisi paljon, lisäksi opintoja, treeniä, selän ja olkapään kuntoutusta sekä tietenkin koirien kanssa touhuamista. Nyt löytyy niin paljon motivaatiota, että harmittaa kun tunnit loppuvat kesken. Yritän saada pikkuriikkisen kaikkea tehtyä päivän aikana, ettei mikään jää unohduksiin. Aikaa ei ole riittänyt blogillekaan niin kuin olisin halunnut. Tähän tulee toivottavasti muutosta kun saan työhön omat rutiinit.

On myös vaikea rauhoittua kirjoittamaan kun väsymys hidastaa ajatusta ja ajatuksissa pyörii monen monta ajatusta siitä, mitä kaikkea haluaisin saada tehtyä tai mitä vielä täytyy saada saman päivän aikana tehtyä. Toivon, että saan kirjoitettua huomenna ja perjantaina vaikka minulla on pitkät päivät. Viikonloppuna aion todellakin pyhittää aikaa blogille, minun omaa aikaani.

-Mallu

Viikkokatsaus 3/2018

Viime viikko alkoi ensimmäisellä työpäivällä uudessa työpaikassa! Tai oikeastaan työpaikka ei sinänsä ole uusi, sillä olen ollut lastenhoitajana samassa perheessä aikaisemmin. Nyt hoidan pääsääntöisesti perheen nuorinta lasta kun äiti palaa töihin ja haen myös vanhemmat lapset iltapäivällä koulun iltapäivähoidosta. Ihanaa nähdä tuttuja lapsia pitkästä aikaa ja aivan ihanaa päästä taas hoitamaan pikkuista kun kaikki hoitolapset ovat kasvaneet jo niin isoiksi.

Ihana lumi saapui viime viikolla <3

Viikko oli kuitenkin monesta syystä todella raskas. Ensinnäkin työn aloittaminen oli tietenkin eniten energiaa vievä asia. Lisäksi työ on nyt alussa raskaampaa, koska lapsen äiti ei ole vielä palannut töihin. Lastenhoito kun vanhempi on kotona on aina todella paljon raskaampaa. Lapsi yrittää aina saada äidin huomion kun kuulee tai näkee tämän. Usein pieniä lapsia hoitaessani olen huomannut mielenosoitus känkkäränkän iskevän päälle kun lapsi tajuaa vanhempien lähtevän muualle. Yleensä lapset rakastavat minua ja heti ulko-oven mennessä kiinni vanhempien perässä, kasvoille ilmestyy jättimäinen hymy. Toinen raskas asia siinä, että vanhemmat ovat kotona on se, että pomo on koko ajan kuuloetäisyydellä, eli en osaa ottaa rennosti vaan olen koko ajan valmiina ottamaan ohjeita vastaan. Lisäksi niitä ohjeita tuleekin, kodinhoitotehtäviä ja kyselyitä sekä ehdotuksia normi rutiinien suorittamisesta (vaipanvaihto, välipala ym.).

Uusi ystäväni <3

Työn lisäksi pidin yhden harjoitusvalmennuksen keskiviikkona ja olin koulutuksessa pe-su. Yritin saada siivoushommia edistettyä ja sainkin paremmin tehtyä kun aikaisemmin, vaikka aikaa oli vähemmän. Tuntui etten kerennyt yhtään mitään viime viikolla, mutta silti tein enemmän hyvinvointiani edistäviä asioita kun aikaisemmin. Olen todellakin päättänyt onnistua elämäntapamuutoksessani. En tehnyt yhtäkään treeniä viime viikolla, mutta olkapäätä kuntouttavia liikkeitä tein kolmena päivänä ja kävin lauantaina yli tunnin kävelyllä koirien kanssa ja sen jälkeen rentouttavassa saunassa. Vähän harmitti kun ihana talvi saapui, mutta en kerennyt paljoa siitä nauttimaan.

Yllättävä kohtaaminen sunnuntaina kotimatkalla. Kaunis repolainen!

Tällä viikolla aion jatkaa tekemisten kanssa samaa rataa! En saanut ihan kaikkia asioita hoidettua viime viikolla suunnitelmien mukaan, mutta ei se mitään, tällä viikolla aion olla parempi! Aion myös tehdä enemmän kävelylenkkejä. Olisi huippua jos jaksaisin käydä viikonloppuna treenaamassa, mutta katsotaan mikä fiilis kun saa 12 päivän jälkeen nauttia vapaapäivistä.

-Mallu

Minä 2.0

Jo marraskuussa aloin kasaamaan "minä 2.0" ajatuskarttaa. Halusin saada paperille kaikki ne pienetkin asiat mitkä haluan arkeeni ja pystyä hahmottamaan koko homman paremmin. Uskon, että suurin osa ihmisistä kaipaa muutosta arkeensa, valitettavasti. Aina on asioita joita ajattelee tekevänsä tai aloittavansa, mutta jostain syystä ne ne jäävät tekemättä. Vaikka sinulla olisi arki hyvin hanskassa, niin saattaa olla monikin asia mitä olet ajatellut tekeväsi. Kyseessä saattaa olla pienet asiat, joilla voin olla suuria vaikutuksia kuten esimerkiksi vitamiinien muistaminen tai riittävä veden juonti.

Olen miljoona kertaa päättänyt muuttaa arkeani ja saada hyvät arkirutiinit. Moni saattaa ajatella rutiineja aikataulutuksena, mutta itselleni arkirutiinit tarkoittaa monia asioita. Aikataulujen puolesta rutiineihin haluan hyvän unirytmin ja säännölliset syömiset. Muista asioista puhun arkirutiineina, koska haluan niistä asioita jotka kuuluvat arkeeni ja ovat minulle itsestäänselvyys.

Kuten olen monesti aikaisemminkin maininnut, aivot vievät valtaosan päivän energiasta ja kaikki normaalista arjesta poikkeava tarkoittaa enemmän aivotyötä, eli paljon enemmän energiankulutusta. Kun jostain tulee tapa, eli rutiini, vie se täten paljon vähemmän energiaa. Minä 2.0-ajatuskarttani kertoo niistä asioista jotka haluan itsestäänselvyyksiksi elämääni, asioista joita tulen tekemään automaattisesti.

Ajatuskartta on siitä hyvä, että siihen voi lisätä asioita sitä mukaan kun niitä tulee mieleen. Tällä hetkellä elämästäni puuttuu kunnolla itsestäni huolehtiminen. On aivan liian normaalia, että stressaavassa tai kiireisessä elämäntilanteessa unohtaa pitää itsestään huolta. Treenit putoaa pois, hyvät ruokailutottumukset katoavat, aika ei muka riitä itsensä hemmotteluun tai rauhoittumiseen.

Jotenkin musta tuntuu, ettei ajatuskarttani ole vielä valmis. Muutaman kuukauden se on pysynyt poissa silmistä, mutta nyt halusin ottaa sen esiin ja muistaa miltä haluan arkeni näyttävän. Mindmap:ia oli kiva tehdä ja edelleen kun katson sitä, se motivoi minua.

-Mallu

Ihana, ihana, ihana lumi!

Olen niiiin onnellinen, että lumi saapui vihdoin kunnolla tänne pääkaupunkiseudun rannikolle. Olin jo todella iloinen pakkasesta, koska näköjään olen talvi-ihmisiä, mutta lumi aiheuttaa minussa lisäksi ihanan kuplivan onnentunteen!

Tänä vuonna olen erityisen kiitollinen siitä, että olen huomannut täältä löytyvän enemmän hengenheimolaisia kun luulinkaan! Vihaan aina sitä kun lumi tulee ja olen onneni kukkuloilla, niin somessa vyöryy negatiiviset päivitykset vastaan. Ne, jotka tykkäävät lumesta ovat luultavasti nauttimassa siitä, sen sijaan, että päivittäisivät tuntemuksiaan someen. Jostain syystä minulla on ollut sellainen käsitys, että olen todella outo tyyppi, lapsenmielinen ja vähän sekaisin. Rakastan pakkasta ja lunta, rakastan myrskyjä ja sadetta. Tietysti rakastan myös lämpöä ja auringonpaistetta, mutta rajummat ilmat saavat minut tuntemaan olevani enemmän elossa ja lumi on vaan maailman parasta!

Mutta takaisin asiaan! Nyt kun lumi vihdoin saapui tänne, saapui myös ilo. Olen nähnyt tämän ilon monen kasvoilla. Muistin myös, että näen ihania hymyjä joka talvi kun ensimmäinen kunnon lumi laskeutuu. Eilen kun kävelin metrolle, katselin vastaantulevia ihmisiä. Puolet heistä hymyilivät itsekseen, ehkä jopa yli puolet. Loputkaan eivät näyttäneet mitenkään vihaisilta tai turhautuneilta vaan pelkästään ajatuksissaan olevilta tai sitten he keskustelivat jonkun kanssa. Oli ihanaa nähdä miten ihmiset koittivat piilottaa hymyään kaulahuiviinsa tai maahan katsoen. Samalla tavalla minäkin tein vuosia sitten kun en pystynyt lopettamaan hymyilemistä ja tunsin itseni hölmöksi. Nyt olen jo muutamia vuosia uskaltanut kulkea ihan ihmisten ilmoilla hymyillen hölmösti kaikkien nähden.

Minut tekee todella onnelliseksi se, että muutkin nauttivat täysiä lumesta. En tiedä olenko onnistunut välttelemään somea vai ovatko ihmiset nykyään positiivisempia, mutta en ole juurikaan törmännyt "normaaliin" valitukseen lumesta. Olen erittäin onnellinen ja kiitollinen lumesta ja siitä, että olen tänä vuonna pystynyt puhumaan fiiliksistäni saamatta negatiivista ryöppyä päälleni. Muutkin ovat oikeasti onnellisia lumesta, ihanaa!

-Mallu

Kuka olisin ilman koiraa?

Yhdessä jaksossa Ylen  Jenny+ sarjassa puhuttiin koirista ja mainittiin ajatus "kuka olisin ilman koiraa?". Sitä olen miettinyt usein itsekin. Olen koko elämäni aikana ollut puoli vuotta ilman koiraa. Olin silloin 10 tai 11 ja se oli yksi elämäni rankimmista ajanjaksoista. Pikku tyttönä ajattelin, että miten voin elää ilman koiraa joka oli ollut isosiskoni. Koiranpentu toi ilon takaisin elämääni, ihana, pieni, rakas pentu.

Kun kaverini pyysivät minua muuttamaan kimppakämppään kysyin heti saisinko ottaa koiran mukaan. Olin jo pitkään haaveillut omasta lemmikistä, kysyin kuitenkin perheeltäni, että saisinko ottaa koiramme mukaan kun muutan vaikka tiesin vastauksen. Hankin siis oman koiran ennen kotoa muuttoa, koska en pystynyt kuvittelemaan elämääni ilman koiraa. Nopeasti aloin myös haaveilemaan toisesta koirasta, mutta siihen ei pitkään aikaan ollut mahdollisuutta. 1,5 vuotiaana koirani varasti ksylitolipurkkaa ja sai ksylitolimyrkytyksen. Loppu oli lähellä ja sen jälkeen pelkäsin kuollakseni koirani menettämistä. Vieläkään minulla ei ollut mahdollisuutta ottaa toista koiraa, mutta olin myös haaveillut kanista ja kissasta, joten reilun puolen vuoden päästä minulla oli jo kani (ja kissa tulossa), etten vain jäisi yksin jos jotain tapahtuisi koiralleni.

Kun koirani täytti neljä päätin, että nyt viimeistään täytyy ottaa toinen koira, kun vanhempi vielä hyväksyy leikkikaverin ja niin saapui laumaamme toinen koira. Alle vuoden päästä aloin tapailemaan nykyistä avopuolisoani ja vuoden päästä siitä, aloimme suunnittelemaan kolmannen koiran hankintaa. Yli puoli vuotta meni ennen kuin saimme antaa staffinpennulle kodin. Meille oli kuitenkin tärkeää löytää koira niin nopeasti kuin mahdollista, koska halusimme koiran olevan vähintään 2 vuotias ennen kuin saamme lapsia. Hassua ajatella nyt, että alle vuoden seurustelun jälkeen puhuimme jo lapsisuunnitelmista.

Tuntuu ihanalta ajatukselta, että kun joutuu jonain päivänä taas luopumaan rakkaasta ystävästä, niin minulla on ihania karvakuonoja lohduttamassa minua. Koiran menettämisessä tyhjä koti tuntuu pahalta, nyt koti ei tule olemaan tyhjä, mutta mitä jos olisi? Mitä jos olisin ilman koiraa, minkälainen olisin? Kuka olisin? En tiedä, en todellakaan osaa sanoa. Koirat antavat niin paljon, en osaa kuvitella elämää ilman niitä, enkä oikeastaan haluakaan.

-Mallu

Haloo, mitä kuuluu?

"Pelkään nähdä puolituttuja, kun kuulumisia kysytään"- Pätkä Elias Kaskisen Haloo biisistä. Olen monta kertaa tajunnut vihaavani kuulumisien kysymistä, koska en halua valehdella ja minulla harvoin on ollut kauheasti hyvää kerrottavana. Biisin kuullessani nuo ajatukset palasivat taas mieleeni. Tajusin, että olen taas vältellyt tuttuja, koska en ole halunnut kertoa, että elämäni tavallaan junnaa paikoillaan.

Varmaan jokainen on joskus leikkinyt ettei huomaa tuttua/puolituttua, kun tuntuu ettei vaan jaksa juuri sillä hetkellä. Olen vuosia kamppaillut sen ongelman kanssa, etten jaksaisi kertoa kuulumisia. Tietysti välillä on ollut kivaa kerrottavaa, mutta tavallaan on tuntunut, että elämäni junnaa paikoillaan. En ole päässyt opiskelemaan sitä mitä haluan, enkä ole myöskään halunnut luovuttaa tai pitää taukoa hakemisesta. Tavallaan olen pitänyt itseäni ulkopuolisin silmin säälittävänä, vuosi toisensa jälkeen hakee vaan lääkiikseen.

Olen aina tehnyt niin kuin itse haluan, mutta olen vahvasti saanut kuvan siitä, että olisi väärin tehdä keikkatöitä ja todella väärin olla hankkimatta ammattia. Olen siis täysi luuseri. Selittelen jatkuvasti muille, miksi teen niin kuin teen. Olen valinnut keikkatyön, en ole työttömänä joutunut siihen tilanteeseen. Olen itse irtisanonut itseni aikoinaan ja päättänyt tehdä keikkahommia, valinnut milloin haluan tehdä osa-aikatyötä ja milloin määräaikainen kokoaikatyö onkin ollut enemmän mieleeni. Kun kuulumisia kysellään, alan selittelemään ajankohtaista valintaani, koska minusta tuntuu, että se on muiden mielestä väärin tai tilanne johon olen joutunut.

Kun näen jonkun pitkästä aikaa, en jaksaisi kertoa, että ei en ole vieläkään päässyt lääkikseen ja ei en aio luovuttaa. Haluaisin puhua muustakin ja kertoa kivoja ihania juttuja. Nyt kun aloitin lastenhoitajan työt kokoaikaisesti, minulla on kerrankin jotain muuta kerrottavaa. Toisaalta, tämä on taas määräaikainen pesti, eikä minulla ole hajuakaan siitä, mitä haluan tehdä tämän jälkeen. Tai oikeastaan tiedän tasan tarkkaan mitä haluan, äitiyslomalle. Siitä haavesta ei vaan huudella kaikille. Odotan sitä päivää kun saan kertoa suurimpien unelmieni toteutumisesta, ennen sitä koitan olla välttelemättä ihmisiä.

-Mallu

Viikkokatsaus 2/2018

Sinne meni jo vuoden toinen viikko! Tähän vuoden alkuun olin taas perinteisesti töissä lääkäripäivillä, valmisteluita maanantaina ja tapahtuma keskiviikosta perjantaihin. Työpäivät ovat aina pitkiä ja rankkoja, mutta odotan aina innolla seuraavia lääkäripäiviä. Vielä joskus osallistun kandina ja myöhemmin lääkärinä! Tänä vuonna iski myös pieni epätoivo, vaikka haku on tietoisesti tauolla. Olenko ikuinen lääkikseen hakija, tuleeko minusta ikinä lääkäriä?

Olin jo aikaisemmin päättänyt, että pyhitän tiistain levolle, koska tiesin työrupeaman olevan rankka. Keskiviikon työpäivän jälkeen pidin vielä harjoitusvalmennuksen ystävälleni, joten päivä oli todella pitkä. Viikonlopuksi ei ollut muita suunnitelmia kuin tanssitunti sunnuntaina. Viikonloppuna vaivaksi saapui kuitenkin ihanan kova migreeni, joten päätin ottaa ihan rauhassa. Kun migreeni ei ollut sunnuntainakaan kunnolla hellittänyt, päätin jättää tanssitunnin väliin, sillä liikunta pahentaa aina migreeniäni.

Alkuviikosta ostettiin ämpärillinen appelsiineja ja tehtiin ihanaa appelsiinimehua <3

En päässyt tavoitteeseeni liikunnan suhteen, mutta tein tietoisen päätöksen lähteä pitkälle kävelylle miehen ja koirien kanssa sen sijaan, että olisin tehnyt rauhallista treeniä sunnuntaina kotona. Tietysti olisi ollut hyvä suunnitella treeni jollekin toiselle kun viikon viimeiselle päivälle, niin suunnitelma olisi ehkä onnistunutkin.

Tuntuu siltä, ettei viime viikolta ole paljon kerrottavaa. Töitä, töitä ja kaikenlaista stressiä, osasin levätä, mutta en edistynyt mielestäni elämäntapamuutosprojektissani. Tällä viikolla en ota tavoitteekseni yhtä treenikertaa vaan olkapään kuntoutustreenin joka toinen päivä, katsotaan miten käy.

-Mallu

Kroppa tukossa

Moni on fiksusti joulun jälkeen tai heti tammikuun alussa aloittanut terveellisen ruokavalion tai ainakin terveellisemmän. Meillä on ollut sama ajatus, mutta ajatuksen tasolle se onkin jäänyt. Jouluna meille ilmestyi älyttömät kasat suklaata, mitä ei ihan kauheasti tullut syötyä joulupäivinä joko ähkyn takia, tai koska oltiin muualla. Mutta tulihan sitä kuitenkin syötyä ja suklaata on (valitettavasti) riittänyt tähän asti. Olen siis syönyt suklaata yli kolme viikkoa joka päivä! En yhtään ihmettele tätä ällöttävää oloa..

Myönnettäköön, ettei olla muutenkaan syöty kauhean terveellisesti. Ei olla suunniteltu syömisiä ja sitten ollaankin syöty mitä sattuu ja välillä enemmän suklaata kun oikeaa ruokaa. Onneksi suklaata on enää muutama pala jäljellä ja sen jälkeen en todellakaan osta lisää. Haluan tästä ällöttävästä tukkoisesta olosta eroon.

Huomaan helposti erot omassa kropassani, mutta kun herkuttelu jää päälle, oloon alkaa jo tavallaan tottua. Jouluna olo oli todella ällöttävän krapulainen kaikesta suolaisesta ruuasta ja herkuista. Luulen ettei tämän hetkinen inhottava olo kauheasti eroa siitä, mutta jouluna ero aikaisempaan oloon oli isompi. Ensi vuonna taidan raahata kaikki lahjasuklaat kellariin, ettei niitä tule naposteltua päivittäin joulun jälkeen.

Nyt on kuitenkin aika siirtyä parempaan ruokavalioon. Vielä en ole kerennyt sitä suunnittelemaan, vaikka olisin halunnut. Kun ruokailuja ei ole suunniteltu on helppo nälkäisenä lipsua. Pääsen siis heti alkuun haastamaan itseäni. Nyt täytyy kaupassa käydessä pitää mielessä mitä minä oikeasti haluan. Haluan oikeasti voida paremmin ja olla energisempi, tämän vuoden teema on todellakin oma hyvinvointi.

-Mallu

Energiaa etsimässä

Olenkin jo liian moneen otteeseen maininnut väsymyksestäni, mutta mistä löytäisi sitä energiaa? Rutiineja, rutiineja, niistähän olen puhunut paljon, mutta mitä niihin sisältyy?

Ensinnäkin, kun tekemisestä tulee rutiini, se vie paljon vähemmän energiaa, sen takia haluan selkeät rutiinit. Rutiinit eivät tarkoita minulle sitä, että jokainen päivä olisi samannäköinen, mutta haluan tiettyjen asioiden kuuluvan jokaiseen viikkoon. Tietyt asiat nostavat energiatasoja, varsinkin kun ne saa rutiineiksi.

Yhden asian olen jo saanut hyvin alkuun, nimittäin unen. Unirytmi on jo hyvä, mutta unenlaatu on vielä aivan kuraa. Illat pitäisi rauhoittaa, jotta uni tulisi paremmin ja moni muukin asia vaikuttaa paljon unenlaatuun. Pienin asia, jota voin heti alkaa toteuttaa pienellä vaivalla, on tarkistaa illalla, että kissalla on reilusti ruokaa. Viime aikoina ollaan liian usein herätty kissan riehumiseen ja kiukutteluun, kun ruoka onkin loppunut (kisu syö selkeästi eniten öisin).

Yksi tärkeimmistä ruutineista jonka haluan elämääni pysyvästi, on liikunta. Aluksi se tietenkin vie enemmän energiaa kun antaa, mutta jo alussa tunnen aina kuinka keho tykkää siitä. Liikunta myös parantaa unenlaatua.

Toinen tärkeä rutiini on ulkoilu. Koirien kanssa tulee tietysti ulkoiltua päivittäin, mutta rehellisesti voisin tehdä pidempiä lenkkejä useammin. Ulkoilun lisääminen on siis yksi tärkeä tavoite. Ulkoilu parantaa myös unenlaatua. Haluaisin, että päiväni alkaisi joko treenillä tai pitkällä kävelylenkillä koirien kanssa.

Yksi asia joka vaikuttaa ihan kaikkeen on ravinto. Jotta söisin hyvin, ruoka olisi terveellistä ja ruokailu säännöllistä, tarvitsen suunnitelmallisuutta. Pääpiirteittäin olisi seuraavan viikon syömiset suunniteltu viimeistään sunnuntai iltana ja mielellään monet ruuat jo valmiiksi tehtynä.

Siinä ne tärkeimmät palaset jotka tuovat energiaa kun asiat on kohdillaan, eikun toimintasuunnitelmaa tekemään, niin kuin eilen kirjoittelin.

-Mallu

Tavoitteiden aikatauluttaminen

Kun syksyllä jälleen kerran päätin aloittaa (tai oikeastaan jatkaa) elämäntapamuutos-projektin, ajattelin etten tällä kertaa vaadi itseltäni liikoja. Ajattelin, että teen pieniä muutoksia kerralla ja kun olen saanut jonkin asian rutiiniksi, niin vasta sitten otan seuraavan tavoitteeksi. Pitkään on nyt tuntunut siltä, että etenen liian hitaasti. Toisaalta väsymys vei voiton ennen joulua ja saan olla todella tyytyväinen, että olen pystynyt säilyttämään jo saavutetut rutiinit.

Nyt päätin kuitenkin lisätä pökköä pesään! En aio vaatia edelleenkään itseltäni liikoja, mutta viikkokatsaukset tulevat varmasti hyvin näyttämään edistymistä ja samalla motivoimaan. Lisäksi päätin alkaa muutaman kuukauden välein seuraamaan tilannetta, eli kirjoitan itselleni ylös tämän hetkisen tilanteen ja voin sitten kahden kuukauden päästä vertailla sen hetkistä tilannetta tähän. Minua motivoi valtavasti oman kehityksen näkeminen, joten sen takia tämä tuntuu todella hyvältä idealta.

Lisäksi päätin tehdä toimintasuunnitelman itselleni, mutta kuitenkin muistaa, että se on vain apuna minulle, eikä sen noudattamatta jättäminen ole epäonnistumista. Päivä kerrallaan, asia kerrallaan kuten tähänkin asti. "Takapakki" ei haittaa, matka jatkuu eteenpäin. Viikonloppuna kun kerkeän istua alas teen kaikki suunnitelmani loppuun ja asetan tarvitsemani tavoitteet.

-Mallu

Uupumuksen juurilla osa 2

Jatkoa postaukseen Uupumuksen juurilla osa 1

Kaksi vuotta sitten, viikkoa ennen joulua saimme pienen staffipennun kotiin. Ylivoimaisesti energisin ja vaativin pentu mikä minulla ikinä on ollut. Tyypillistä staffeille on vielä kovempi puruvimma kun muilla pennuilla ja sen takia pienokaista piti vahtia koko ajan. Tyyppi innostui heti naruista, eli sähköjohdotkin olivat ihania. Myös pistorasiat olivat maistelulistalla, joten tarkkana piti olla koko ajan. Oltiin monta viikkoa koko ajan jompi kumpi kotona. Oltiin molemmat aivan loppu. Lisäksi pennun tullessa kotiin alkoi toisen koiran iho-ongelmat ja sen jälkeen ollaankin jatkuvasti saatu taistella jonkun koiran terveysongelmien kanssa ja siitä kirjoitinkin täällä.

Jo ennen pennun kotiintuloa alettiin katsomaan asuntoja. Emme suunnitelleet muuttavamme niin pian muuton jälkeen, mutta huomattiin nopeasti, että pienessä kaksiossamme oli aika tukalat oltavat. Kun otettiin vielä kolmas koira, tilanne tietenkin paheni (vaikka löytämäni suositusten mukaan neliömme riitti hyvin kolmelle koiralle). Pentuarjen keskellä oli siis asunnon metsästyskin käynnissä. Asunnon löysimme alkuvuodesta, mutta elämä ei vielä helpottunut, koska jouduimme odottamaan vielä vuoden uuden asunnon valmistumista. Tuo vuosi ei ollutkaan helpoimmasta päästä.

Kevät jatkui työn ja pääsykoelukemisen ohella kaoottisen arjen keskellä. Tuli kesä ja sama edelliskesäinen työstressi iski päälle. Samalla selvitettiin pennun hammasongelmia ja stressattiin pennun uusista agressiivisista piirteistä. Onneksi agressiivisuus katosi syksyllä kastraation myötä, mutta lemmikkien sairastelut veti maton jalkojen alta. Samalla kävin kuitenkin töissä, luin lääkikseen ja valmistelin muuttoa. Kun viime vuonna tammikuussa sitten koitti muutto, olin aivan loppu. Viimeisillä energian rippeillä purin muuttotavaraa, mutta enimmäkseen taisin lojua sohvalla, Yli viikkoon en jaksanut edes käydä suihkussa. Annoin itselleni viikon aikaa siinä vaiheessa kun itse huomasin, että nyt meni liian pitkälle. Sen viikon jälkeen yritin taas puskea täysiä eteenpäin. Oli tarkoitus pitää lukulomaa ja päästä sinne lääkikseen.

Ei onnistunut, en pystynyt lukemaan, en yksinkertaisesti jaksanut. Sitä en vaan tajunnut kunnolla itse. Kun pääsykoelukemiset jäivätkin pois  totesin, että on pakko hakea töitä, koska säästöt ovat käytetty. Aikalailla heti sainkin töitä ja väsymyshän ei siitä helpottanut. Rikoin olkapääni ja vasta ollessani pitkällä sairauslomalla syksyllä tajusin, että herranjumala, miksi en ole tajunnut pysähtyä aikaisemmin. Palautuminen olisi varmasti ollut nopempaa ilman keskenmenorumba, mutta väsymys on kuitenkin pikkuhiljaa alkanut helpottamaan.

Edelleen olen uupunut, mutta voin onneksi jo paremmin. Tavallaan onni onnettomuudessa kun olkapää pamahti. Opin olla vaatimatta itseltäni liikoja.

-Mallu

Uusi elämä

Teitkö isoja uudenvuodenlupauksia? Uusi elämä, terveellisemmät elämäntavat, elämäntapamuutos. Alkaako nyt treenaaminen ja terveellisesti syöminen? Ehkä et luvannutkaan mitään itsellesi, mutta toivot silti muutosta. Ehkä pelkäät "epäonnistumista" niin paljon, että et halua vaatia itseltäsi liikoja, mutta toivot, että asiat muuttuisivat, askel kerrallaan.

Siinä ei ole mitään väärää, että tekee uuden vuoden lupauksia. Päinvastoin, loistavaa jos nyt löytyy aikaa muutokselle jota olet halunnut pidempään. Älä missään nimessä lannistu muiden tai mahdollisesti omista ajatuksista siitä, että uudenvuodenlupaukset eivät pidä. Se, että jotkut muut ovat epäonnistuneet tai luovuttaneet, ei tarkoita sitä, että sinulle käy niin. Jos sinä olet epäonnistunut tai luovuttanut aikaisemmin, niin se ei todellakaan tarkoita, että niin kävisi uudestaan! Ei vaikka niin olisi käynyt lukemattomia kertoja.

Tätä vuotta on mennyt jo yli viikko, mutta jos et ole vielä kerennyt aloittaa, niin arvaa mitä, kerkeät paremmin kuin hyvin! Älä mieti mennyttä, mieti mitä sinä haluat ja mitä itse voit tehdä sen eteen. Mikä motivoi sinua? Mitä sinä ihan oikeasti haluat? Mitä sinä voit tehdä saavuttaaksesi sen minkä haluat? Tee toimintasuunnitelma ja muista olla haukkaamatta liian suurta palaa kerrallaan. Kukaan muu ei kuitenkaan tiedä minkä kokoinen pala on juuri sinulle sopiva, ehkä et tiedä sitä itsekään vielä. Älä siis lannistu jos joudut ottamaan jossain vaiheessa askeleen taaksepäin, toimintasuunnitelmasi saa muuttua ja elää sinun tarpeesi mukaan. Muista koko ajan se, mitä sinä itse haluat.

Anna kun kerron sinulle salaisuuden, sinä pystyt siihen! Sinulla on kaikki tarvittavat kyvyt suorittaa haluamasi muutos, usko itseesi, sinussa on rohkeutta ja sinulla on keinot. Muista, sinä pystyt siihen!

-Mallu

Viikkokatsaus 1/2018

Viikkokatsaukset ovat täällä taas ja vuorossa vuoden ensimmäinen viikko! Viime viikko oli ihanan rauhallinen, en kuitenkaan olisi pistänyt pahitteeksi vaikka olisi ollut koko viikko ihanaa rentouttavaa lomaa. Kirjoittelinkin täällä vuoden kahdesta ensimmäisestä päivästä, kun olin varannut itselleni kaksi vapaapäivää ja sain vain levätä. Keskiviikkona olin töissä ja pidin harjoitusvalmennuksen kaverilleni. Torstaina oli toisen ystävän valmennuskerta ja päivä meni muuten valmennuksien valmisteluun ja opiskeluun. Perjantaina sain taas pitää ihanan löhöily vapaapäivän! Lauantaina tein valmisteluita ryhmävalmennuskertaa varten ja pidin sitten iltapäivällä ryhmävalmennuksen äidilleni ja hänen muutamalle ystävälleen. Sunnuntaina oli taas vapaata ja aamupäivän löhöilyn jälkeen käytiin miehen suvun mökillä puolen tunnin ajomatkan päässä ja sen jälkeen äidilläni syömässä.

Oma ja koirien fiilis viime viikolta

Viime viikolla ei tullut treenattua. Olin toivonut, että olisi niin energinen olo, että haluaisin salille, mutta treeni ei kyllä käynyt mielessä ollenkaan lepopäivinä. Olin siis todellakin levon tarpeessa ja se teki todella hyvää. Lisäksi on tuntunut siltä, että flunssa vaanii nurkan takana, joten lepo on myös sen takia tuntunut hyvältä.

Ihana aurinkokin näyttäytyi sunnuntaina! Puhelin taisi säikähtää valoa kun suurin osa kuvista oli surkeaa laatua...

Vaikka herääminen on ollut todella inhottavaa, olen saanut pidettyä unirytmin aika hyvin. Muutamana päivänä laitoin herätyksen vasta kahdeksaksi, mutta muuten olen noussut lähempänä kuutta. Sain viime viikolla jostain lisämotivaatiota elämäntapamuutokseen, ehkä levon takia? En kuitenkaan konkreettisesti tehnyt vielä mitään, muuta kuin kirjoitin tekstin tavotteiden aikatauluttamisesta, jonka julkaisen torstaina (näillä näkymin).

Tällä viikolla lupaan itselleni aloittaa treenit jollain tavalla. Kaikki on plussaa, vaikka se olisi pelkkää kehonhuoltoa kotona!

-Mallu

Blogin kevät

Olen miettinyt paljon sitä, miltä blogini tulee näyttämään keväällä. Työt alkaa, opinnot jatkuu ja toivon, että treenit mahtuu hyvin arkeen. Mitenköhän aika riittää blogille?

Haluan kirjoittaa, nautin siitä. Blogi ei siis ole katoamassa mihinkään. Toivon, että ehtisin hyvin kirjoittaa hoitolapsen ollessa päikkäreillä, mutta saa nähdä miten käy. Minulla on ollut erilaisia postaussarjoja kehitteillä, joten niitä on varmasti tulossa, lisäksi ajattelin aloittaa taas viikkokatsaukset, koska niistä selkeästi tykättiin. Ensimmäinen viikkokatsaus tulee itseasiassa jo huomenna!

Postaussarjat aloitan helmikuun alusta kun työt alkavat kunnolla. En nimittäin usko, että teen tammikuun lopussa vielä yhdeksän tunnin päiviä kun lapsen äiti on vielä kotona ja aloitetaan päivähoito "pehmeästi". Olin toivonut, että minulla olisi jo tässä vaiheessa läjä postauksia valmiina, koska ensi viikolla olen jo neljä päivää töissä ja sitten alkaakin työt normaalisti  viisi päivää viikossa. Jostain syystä tämä vuosi on kuitenkin lähtenyt hieman tahmeasti käyntiin.

Inspiraatiota ja intoa löytyy, joten kaikki jää kiinni ajasta ja energiatasosta. Aiheita on paljon joista haluaisin kirjoittaa. Tekstiä riittäisi varmasti jokaiselle päivälle ja siltä haluaisinkin blogin näyttävän tänä keväänä, mutta katsotaan miten käy.

-Mallu

Uupumuksen juurilla osa 1

Olen puhunut väsymyksestäni ja uupumuksestani mielestäni aivan liikaa tässä blogissa. Syksyllä huomasin, että todellakin koin loppuun palamisen keväällä, koska olin paahtanut uupuneena eteenpäin liian pitkään. Lähdin kelaamaan aikaa taaksepäin ja miettimään mistä kaikki alkoikaan. Sitä ajattelin käydä tässä tekstissä läpi ja toivon, että sen jälkeen voin kertoa, kuinka jaksan koko ajan paremmin, enkä jumita samoissa asioissa enää.

Kaikki alkoi jo kolme vuotta sitten kun kävin sairaanhoitajan opintoja. Koulussa oli sisäilmaongelmia, joiden takia olin koko ajan kipeänä ja sehän vei paljon voimia. Luulin silloin, että minussa oli vikaa, että jaksamisen kanssa oli ongelmia ja sen takia sairastelin koko ajan. Toukokuussa juuri ennen kesälomaa vedin kaksi viimeistä viikkoa aivan liian kovaa voimavaroihini nähden. Koulua, kuusi tenttiä, töitä, muuttovalmisteluita ja perusarjen hoitamista (esim.koirat). Heti kun koulu loppui oli viikonloppuna muutto. Olin tuon jälkeen aivan loppu, mutta sitkeästi yritin löytää tavaroille paikkoja. Voin kertoa, että muutto tyhjään asuntoon on PALJON helpompaa kuin muuttaa yhteen poikaystävän kanssa hänen asuntoonsa. Olin päättänyt pitää viikon lomaa muuton jälkeen, mutta koska tein keikkatöitä yritin koko ajan saada vuoroja "lomani" jälkeen.

Keikkatyö voi olla todella stressaavaa kun vuoroja ei meinaa millään saada. Varsinkin alkukesä on todella haastavaa aikaa, kun kesätyöntekijät on palkattu, vakkarit ei usein ihan vielä ole lomalla ja kaikki muut keikkailijat haluavat myös enemmän vuoroja. Promo-hommissa keikkoja alkaa olla muutenkin vähemmän ja päiväkodeissakaan ei ole juuri sijaisten tarvetta. Päivystin siis puhelinta haukan lailla ja kyselin töitä joka paikasta. Päivät menivät siis työnhakuun ja tavaroiden järjestelemiseen. Stressi yltyi kun töitä oli niin vähän ja tuona kesänä minut yllätti myös kauhea vauvakuume. Vauvakuumeesta olin kärsinyt mielestäni koko ikäni, mutta nyt se yhtäkkiä pisti pääni aivan sekaisin.

Tuli syksy, koulu alkoi ja heti ensimmäisenä päivänä noin puolen tunnin jälkeen, minulla oli migreeni ja nenä valui. Tajusin, että sairastelukierteeni edellisenä lukuvuotena oli johtunut sisäilmaongelmista. Töitä alkoi olla enemmän ja otinkin vuoroja sen verran kun sain mahtumaan kalenteriin, koska kesän surkean rahatilanteen jälkeen se tuntui hyvältä. Flunssakierre jatkui koko syksyn, tein töitä, kävin koulussa, pääsin todella mielenkiintoiseen työharjoitteluun, olin todella väsynyt, mutta puskin eteenpäin.

Oltiin keväästä asti etsitty meille staffipentua, mutta huonolla menestyksellä. Haluttiin löytää pentu niin nopeasti kuin mahdollista, koska haluttiin staffin olevan yli kaksi vuotias kun saisimme lapsen. Olisimme ehkä muuten odottaneet seuraavaan kesään, koska pentuaika kesällä on kaikille mukavampaa, mutta tämän oman aikataulumme takia pennun etsintä oli koko ajan päällä. Syksyllä saimmekin ilouutisen, meille tulisi pentu jouluksi!

Tähän katkaistaankin hetkeksi tämä tarina ja jatketaan toisella kertaa.

-Mallu

Joulukuu 2017

Kuukausikatsausta luvassa, mitä kaikkea vuoden viimeisenä kuukautena tapahtuikaan elämässäni? Joulukuussa päivät pimenivät, stressi ja kiire kasvoi ja niiden myötä. Ihan alkukuusta pääsin nauttimaan naiseuden ikävämmästä osasta, nimittäin kuukautisista. Nämä olivat siis ensimmäiset kuukautiset kesäkuun jälkeen, joten olin tietysti todella onnellinen, että kroppa toimii normaalisti raskauden ja keskenmenon jälkeen. Hetken harmitti, että joutuu taas kärsimään ihanista naistenvaivoista, mutta nopeasti huomasin, ettei vihaamani menkat olekaan mitään verrattuna keskenmenon, lääkkeellisen tyhjennyksen ja kaavinnan aiheuttamiin kipuihin ja vuotoihin, ihanan positiivisia ajatuksia..

Kuun alussa tapahtui onneksi paljon muutakin kun menkoista kärsimistä. Vietettiin kavereitten kanssa raklette-iltaa, treenasin, sain töitä ja nautittiin itsenäisyyspäivästä. Sen jälkeenkin tapahtui paljon kaikkea. En yhtään ihmettele väsymystäni kun katselen kalenteriani ja kaikkea sitä ohjelmaa mitä joulukuussa oli. Oli vaarini asunnon tyhjennystä, mikä oli todella rankka paikka, kävin ystävän luona Tuusulassa, vietettiin veljeni synttäreitä, kävin serkun pojan synttäreillä, valmensin, tein aarrekarttaa, nautin taas ihanasta koulutusviikonlopusta, käytiin katsomassa Star Wars ja sinne meni vasta puoli kuuta!

Raklette-ilta, namnam!

Joululahjaostosten lomassa piti syödäkin :P

Viime kuussa vietettiin aikaa miehen vanhempien kanssa kuutena päivänä, miten ihmeessä aika on riittänyt siihen kun se on melkein tuplat siitä, kuinka usein ehdin nähdä omaa perhettäni? Valmisteltiin joulua, stressasin, käytiin miehen isoäidin hautajaisissa, vietettiin joulua neljä päivää ja valmensin taas vähän. Söin ensimmäistä kertaa elämässäni hummeria ja petyin, koska en kauheasti tykännyt. Onneksi illallisen muut ruokalajit olivat taivaallisia, aivan ihanaa katkarapukeittoa ja todella hyviä dumplingseja!

Uudenvuoden aatonaattona linnottauduin makkariin kun mies kavereineen viettivät poikien iltaa. Olin ollut niin väsynyt, etten kerta kaikkiaan jaksanut lähteä minnekään muualle. Sain joululahjaksi saamistamme säkkituoleista väsättyä oikein mukavan "toimiston" itselleni. Se olikin ainoa päivä sillä viikolla jolloin sain olla koko päivän kotona. Uuden vuoden aattona miehen vanhemmat tulivat meille hoitamaan koiria. Ennen kuutta käytiin kaikki pitkällä lenkillä yhdessä ja onneksi huomattiin ettei pauke kuulu juuri ollenkaan sisälle. Olin aikaisemmin todella stressaantunut, koska pikkuinen kleinspitzimme sai elämänsä toisen epileptisen kohtauksen aamupäivällä. Pelkäsin, että paukkeen aiheuttama pelko ja stressi saa aikaan lisää kohtauksia. Onneksi tyyppi olikin niin väsynyt, että nukkui koko illan, vaikka ei ikinä tee sitä kun meillä on vieraita. Käytiin siis Uuden Vuoden bileissä miehen veljen luona, mutta lähdettiin jo ennen yhtätoista kotiinpäin. Reilun kolmen kilometrin kävelymatkalla ehti nähdä ihan tarpeeksi raketteja ja kahdentoista jälkeen päästiin nopeasti nukkumaan.

Siihen päättyi joulukuu ja koko vuosi 2017.

-Mallu

Tv-sarjat kevät 2018

Mä olen tällainen omituinen tyyppi, joka ei ole siirtynyt netflixin, hbo:n ynnä muiden suoratoistopalveluiden pariin, vaan seurailen sarjoja telkkarista tai oikeastaan digiboksilta jonne näppärästi ne tallennan. Tämä sopii minulle parhaiten, vaikka onkin monen mielestä ihan kivikautista hommaa. Koska katselen tv:stä sarjoja, niin minua myös kiinnostaa mitä on tulossa.

Ajattelin jossain vaiheessa ettei telkkarista tule paljoa minua kiinnostavia sarjoja keväällä, mutta väärässä olin. Itseasiassa jo tänään alkaa Quonticon toinen kausi, huomenna Blindspotin kolmas kausi ja ylihuomenna Voice of Finland. Ensi viikolla alkaa Yökylässä Maria Veitola ja sitä seuraavalla jatkuu Salkkarit. Odotan myös, että Greyn anatomia jatkuisi, mutta en tiedä milloin se tapahtuu.

Maikkarin kanavilta on keväällä tulossa mm. uusia Beck-elokuvia, X-factor Suomi, EVS, Onnela, Alasti-klubi ja Ex-Onnellisten toinen kausi. Nelosen kanavilta taas Selviytyjät Suomi, Vain elämää, Temptation Island Suomi, Bachelor Suomi, Arman pohjantähden alla, Hyvät ja huonot uutiset ym. Eli katseltavaa riittää, toivottavasti digiboksilta ei lopu tila kesken!

-Mallu

Mitä tein vuoden ensimmäisenä päivänä?

Päätin viime viikolla varata itselleni muutaman vapaapäivän tällä viikolla, koska olen todellakin ollut levon tarpeessa. Aloitin siis vuoden kahdella vapaapäivällä, tehden ihan mitä huvittaa. Uuden vuoden aattona ajattelin, että olisi kiva tehdä jotain kivaa tai virkistävää vuoden ensimmäisenä päivänä. Olin kuitenkin päättänyt tehdä ihan mitä huvittaa, enkä sitten jaksanut lähteä treenaamaan tai muuta. Tylsästi olin vain kotona.

Vuoden toinen päivä meni samalla kaavalla. Olen väsännyt piirustusprojektiani, katsonut paljon telkkaria, rentoutunut, saunonut. Ihanaa oleskelua luvan kanssa, tietokonettakaan en ole avannut kuin pikaisesti iltaisin blogin takia. Huomenna alkaa taas arki työpäivän ja valmennuksen merkeissä, toivottavasti nyt jaksaa paremmin!

Ihanaa tätä vuotta!
-Mallu

Mitä tapahtuu vuonna 2018?

Vuoden ensimmäinen päivä! Uusi vuosi, uudet kujeet, tai oikeastaan matka vaan jatkuu siihen suuntaan jonka syksyllä jo valitsin. Mitä tänä vuonna tapahtuu elämässäni?

Tänä vuonna saan elämääni rutiineja ja järjestystä. Saan elämäntapamuutosprojektini onnistumaan ja sitä kautta lisää virtaa ja hyvinvointia. 15.1-30.6 olen töissä lastenhoitajana 5 päivää viikossa 9 tuntia/päivä, joten rahasta ei tarvitse stressata. Työ antaa hyvän pohjan rutiineille, koska vihdoin olen päivätyössä. Kerkeän treenaamaan, vaikka työpäivät ovatkin pitkiä ja koirien hoitoon menee aikaa.

Tänä vuonna suunnittelen syömiset paremmin ja teen enemmän ruokaa. Huolehdin itsestäni ja teen kivoja asioita, muistan rentoutua. Treenaan enemmän koirien kanssa, tottelevaisuutta ja etsintää. Saan kaapissa lojuvia askarteluprojekteja tehtyä ja maalaan enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Tapaan ystäviä joita en ole vuosiin nähnyt ja saan uusia ystäviä. Alan joogaamaan enemmän ja opettelen joogaamaan niin, että siitä tulee kiva harrastus. Harrastan myös muita kivoja lajeja taas, kuten juoksua. Miehen kanssa keksitään kaikenlaista kivaa yhteistä tekemistä ja tv:n katsominen jää vähemmälle.

Tänä vuonna omaa hyvinvointiani kuvastaa hyvin myös siisti asunto. Kun kaaos pään sisällä on selkeytynyt, niin myös asunnon kaaos on löytänyt järjestyksen. Pään selkeytymisen myötä lääkiksen pääsykoelukeminen voi alkaa taas. Tänä vuonna luen paljon, en vain pääsykokeisiin tai opintoihin liittyen vaan paljon muutakin. Ehdin myös viettää enemmän aikaa mökillä rutiinien ansiosta.

Tämä vuosi tulee olemaan minulle onnellisuuden ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin vuosi!

Siinä mun suunnitelmat, mites sun? ;)

-Mallu