tiistai 31. lokakuuta 2017

Pelottava päivä

Pitkästä aikaa olen tuntenut pelkoa. Pelko ehkä useasti piileskelee ahdistuksen ja stressin alla, mutta viime aikoina olen tutkiskellut paljon omia tunteitani, joten koko viikonlopun ja eilisen tunsin selkeänä pelon tunteen.

Yksi suurimmista peloistani on lapsettomuus. Ennen kun tulin raskaaksi, pelkäsin etten voi tulla raskaaksi. Nyt kävi huono tuuri ja ensimmäinen raskaus päättyi keskenmenoon. Tänään minulla on kaavinta, koska lääkkeellinen tyhjennys epäonnistui. Heti kun perjantaina päivystyksessä sain kaavinta ajan alkoi päässäni pyöriä kauhukuvia. Mitä jos kaikki meneekin pieleen? Tiedän, todella epätodennäköistä, mutta pelkään silti.


Pelkään myös leikkaussaliin joutumista potilaan roolissa. Tieto lisää tuskaa, niinhän sitä sanotaan. Ehkä epätietoisena jännittäisin enemmän, mutta nyt käyn koko ajan läpi päässäni nukutuksen vaiheita. Pienenä minut on leikattu kaksi kertaa. Silloin toki pelotti, mutta en tiennyt ollenkaan mitä pelkäsin. Nyt mietin intubointia ja kaikkea muuta. Ajattelen tokkuraista oloa nukutuksen jälkeen ja, että mitäköhän minulle heräämössä kerrotaan toimenpiteestä. Ainoa asia mitä en jännitä tai pelkää on kipu. Kipua pystyn sietämään hyvin ja sairaalassa saa tarvittaessa kunnon dropit.

Samalla kun on ollut aivan kamala olo koko viikonlopun on myös ollut mielenkiintoista keskittyä pelon tunteeseen. On myös tavallaan mielenkiintoista päästä leikkaussaliin potilaana, vaikkakin pelottavaa. Lupaan kirjoittaa postauksen siitä, miten tämä päivä sitten menikään, nyt en oikein osaa odottaa mitään.

-Mallu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti