Pikakuulumiset ja uuden työn outouksia

Ihanaa, että kerkesin vihdoin edes pikaisesti tänne blogin pariin! Itseasiassa olisin mielelläni mennyt jo nukkumaan, mutta olen kaivannut blogin pariin koko viikon, joten päätin sinnitellä rättiväsyneenä vielä hetken, että saan edes jotain ajatuksia kirjoitettua tänne. Mulla on miljoona postausta mielessä, mutta en ole kerennyt mitään!

Tällä viikolla alkoi siis uusi työ joka on vienyt suurimman osan ajastani. Olen tehnyt ti-to iltoja, jolloin lähtö töihin on ollut puolen päivän jälkeen ja kotona olen ollut 21.30 aikoihin. Siinä ei paljoa kerkeä, varsinkin kun nyt pt-valmennuksen myötä (siitä lisää myöhemmin!) on joka toinen päivä treenipäivä. Tänään tein aamuvuoron, koska illalla oli luvassa setäni 60 vuotis kakkukahvit. Uusi työ on ollut melko uuvuttavaa näin alussa kun on niin paljon uutta opittavaa. Lisäksi olen jostain syystä (uuden työn luoma jännitys??) nukkunut aivan älyttömän huonosti tällä viikolla. Onneksi nyt on viikonloppu! En jaksa vielä stressata sitä, että sunnuntaina tänne tulee iso kasa vieraita ja paikat pitäisi olla tiptop. :D

Uudella työpaikalla on tullut aika..öhöm.. mielenkiintoisia juttuja vastaan. :D Olen tottunut hoitoalalla ja promohommissa siihen, että työkaverit ovat sosiaalisia ja aina kun menet uuteen paikkaan, saat/joudut kertomaan mm.  kuka olet ja mitä teet muuta kun kyseisiä keikkoja ja kauan olet tehnyt keikkaa/ollut alalla, juttua riittää. Nyt kukaan ei kysynyt mitään.. Tai noh, muutama taisi kysyä, että aloitinko kokoaikaisena, mutta muuten kukaan ei edes esitellyt itseään (paitsi tietenkin henkilö joka "joutui" perehdyttämään minut). Huomasin heti, että tässä menee aikaa ennen kuin tulen pääsemään mukaan porukkaan. Ehkäpä varastohommissa suuri osa on vähemmän sosiaalisia ihmisiä? Onneksi huomasin eilen kolmantena päivänä, että uudet työkaverit pikkuhiljaa alkavat lämpenemään ja muutama onkin uskaltanut vaihtaa muutaman sanan kanssani. :D

Jotenkin tuntuu, että noissa hommissa on tietyt tavat joita on vaikea muuttaa ja niihin kuuluu näköjään myös uudet työkaverit. Ehkäpä ihmiset pelkäävät muutosta? Sain tänään aivan älyttömän oudon huomautuksen.. Olin laittanut väärän wc oven lukkoon.. Laitoin wc:kopin oven lukkoon, mutta kuulemma kaikki muut laittavat ulomman wc:oven lukkoon ja jos laitan sisemmän niin porukka menee hämilleen.. Oli hieman vaikeaa pidättää naurua siinä tilanteessa, vielä kun tästä herneen nenään vetänyt ei siitä itse voinut mainita vaan lähetti rohkeamman työkaverinsa asialle. :D Ehkäpä tässä pikkuhiljaa opin talon tavoille, ettei kukaan vaan joudu enää hämmentymään. :D

-Mallu

Uusi työ

Nyt tulee isoja muutoksia arkeen! Taisin mainita jossain vaiheessa siitä, että kävin työhaastattelussa. Tulevasta mahdollisesta työpaikasta lupailtiin ilmoittaa perjantaina, mutta mitään ei kuulunut. Luulin jo, että paikka meni ohi, mutta kappas vaan, puoli kuuden aikaan tänään tulikin soitto, että kiinnostaako paikka edelleen.

Keikkatyö on ollut omalla tavallaan stressaavaa viimeiset vuodet. Varsinkin kesäisin työvuoroja on ollut vaikeampi saada ja on joutunut laskemaan tarkkaan, että saa kasaan tarpeeksi työpäiviä, että pystyy laskut maksamaan. Kaiken muun stressin ja väsymyksen keskellä olenkin yllättäen haaveillut ihan simppelista rutiinityöstä. Aloin pohtimaan, että voisin taas tehdä hyllyttäjän hommia jossain kaupassa, niin kuin silloin teini-ikäisenä. Se oli helppoa, mutta jonkin ajan kuluttua äärimmäisen tylsää. Kuitenkin olen jo pitkään salassa haaveillut tuollaisesta helposta työstä.

Ja mihin hommiin nyt sitten pääsinkään? Varastohommiin! Keräilyä varastossa, laatikoiden täyttämistä listojen mukaan. Aluksi varmasti kauheasti kaikkea uutta, mutta kyllä se siitä helpottuu. Tämä on määräaikainen työ syksyyn saakka. Onneksi, sillä en tiedä jaksaisinko samaa hommaa pidempään, ehkä silloin kaipaan jo lisähaasteita? Mutta juuri nyt tämä on minulle täydellinen työ!

Olen aina tehnyt vuorotyötä ja tämäkin on sellainen, mutta hieman eri tavalla. Työpäivät on arkisin, joten minulla on joka viikonloppu vapaa! Lisäksi iltavuorosta ei tarvitse mennä aamuun, vaan tulen tekemään joka toinen viikko aamuja ja joka toinen iltoja. Tämä rutiini tulee tekemään minulle todella hyvää! Ainoa miinuspuoli tässä työssä on se, ettei minulla tule olemaan kesälomaa, mutta onneksi on viikonloput!

Nyt kyllä jännittää, pääsen nimittäin aloittamaan uusissa hommissa jo huomenna!

-Mallu

Valokuvaus ongelma

Kadehdin muissa blogeissa näkyviä upeita kuvia. Omien kuvien kuvanlaatu ei todellakaan ole parhaimmasta päästä. Kaikki kuvat ovat nimittäin otettu ihan vaan puhelimen kameralla. Järjestelmäkamerasta olen haaveillut yläasteelta asti, mutta edelleen se kuuluu niihin haaveisiin.

Onneksi Nokian Lumiassani ei ole maailman huonointa kameraa, ihan ok kuvia sillä saa, kunhan valaistus on hyvä.. Talvella oli välillä todella haastavaa saada hyviä kuvia blogiin, onneksi nyt on enemmän valoa ja uudessa asunnossakin on parempi valaistus! Järjestelmäkameran hankinta taitaa siirtyä hamaan tulevaisuuteen, sillä akuutimpia asioita löytyy myös hankintalistalta. Toisaalta valokuvausongelma saattaa helpottua sitten kun saan rahat kasaan uutta puhelinta varten! Haaveilen nokian uudesta android puhelimesta, joten toivottavasti rahat olisi kasassa kun nokia 6 saapuu Suomen markkinoille. Tosin en tiedä onko kamera sen parempi kuin nykyinenkään.

Eli pahoittelut kuvien laadusta, joskus tulevaisuudessa on luvassa parempaa! :D

-Mallu

Blogi 1v.

Blogi ehti täyttää lauantaina jo vuoden! Olin laittanut päivämäärän itselleni ylös, mutta kaiken härdellin keskellä olin muuttanut päivän päässäni ja ajattelin, että se olisi ollut 22.4. Huomenna on ystäviemme häät, jonka takia tuo päivämäärä onkin pyörinyt mielessä, blogin synttärit olikin jo 15.4. Ei kyllä tunnu siltä, että olisin jo niin kauan tätä blogia kirjoittanut, mutta toisaalta tuntuu, että aikaa olisi mennyt enemmänkin. Omasta mielestäni blogi ei ole oikeastaan kehittynyt mihinkään suuntaan, mutta ehkä en ole sitä vaan itse huomannut?

Oma synttärikakku vuodelta 2015 :D

Yksi muutos tulee kyllä mieleen nyt kun lähdin miettimään. Nykyään pohdin ja suunnittelen paljon enemmän postausaiheita. Toivottavasti olen myös kehittynyt kirjoittajana. Suurin muutos blogin suhteen on ehkä vielä tulossa, nyt kun lääkis haaveet hieman lykkääntyy, suunnitelmissa olisi jonkun vakituisemman työn hankkiminen ja tällä viikolla alkoi puolen vuoden valmennus! Miltäköhän elämä ja blogi näyttää vuoden päästä?

-Mallu

Ihana myrsky!

Harvoin postailen useampia tekstejä saman päivän aikana, mutta nyt oli pakko tulla hehkuttamaan tuota säätä! Upea myrsky! Ei mikään super kova myrsky, mutta myrsky kuitenkin. Tuo luonnon mahtava voima on jotain niin hienoa! Viheltävä tuuli, myrskyävä meri ja metsässä tuulessa heiluvat puut.

Lähdettiin yhdessä koirien kanssa ulos ja tajuttiin nopeasti, että staffille paras on nopea pissatus ettei raukan tarvitse palella. Minä olin jo päättänyt ainakin kiertää rannan kautta, joten otin tytöt mukaan ja pojat saivat palata kodin lämpöön. Innostuin kävelemään vähän pidemmällekin kun ei ollut palelevaa miestä (joka ei osaa pukeutua sään mukaan :D) tai koiraa mukana. Nautin ihan täysillä, ihana sade ja ihana tuuli. Sataman ohi kävellessä kuuntelin muutaman jo vedessä olevan veneen maston kilinää, hetken päästä metsikössä pääsin nauttimaan puiden huminasta. Myrskyävä meri on jotain niin mahtavaa, että olisin voinut seistä nauttimassa maisemista pidempäänkin, mutta silloin olisi tullut kylmä (ainakin minulle ja Demille, Mango olisi vaan nauttinut). Tuo kävely myrskyssä piristi niin, että kahden kuraisen koiran pesu olikin ihan kivaa hommaa. :D

Ihanaa, nyt saa varmasti hyvät yöunet!

Terveisin hullu suomalainen

-Mallu

Viikkokatsaus vko15/2017

Viime viikon viikkokatsausta luvassa, vihdoin viimein.. Viime viikolla alkoi työnhakuprosessi. huomasin että olen niin pitkään tehnyt erilaisia keikkatöitä, etten ole hakenut töitä kolmeen vuoteen! Viimeksi kolme vuotta sitten hain määräaikaista osa-aika lastenhoitopestiä, jonka silloin sain ja samoihin aikoihin aloitin kahdessa muussa paikassa keikkatyöt. Lääkäripäivien hommiin ei ole tarvinnut cv:tä päivitellä ja sairaanhoitajan opintoihin liittyvät työharjoittelutkin puuttuivat. Tuntui todella hölmöltä, etten ole laittanut asioita ylös sitä mukaan kun niitä on tullut, mutta nyt on cv kunnossa ja pääsin jopa heti yhteen työhaastatteluun!

Maanantaista torstaihin päivät tuntuivat taas häviävän jonnekin, en enää muista tarkkaan mitä silloin tapahtui, muuta kuin työnhakua ja yksi työhaastattelu. Perjantaina lähdettiinkin sitten mökille pääsiäisen viettoon, ihana irtiotto ja rauhoittuminen. Treenit putosivat taas pois, vaikka hiukan koitin perjantaina tehokasta haravoimista mökillä (ei ollut hyvä idea, selkä suuttui ja alkoi vihlomaan..), mutta tällä viikolla alkoi pt-valmennus, eli treenit ei enää "unohdu". Haravoimisen lisäksi huono idea oli syödä muutama suklaapala, jotka olivat jääneet talven yli mökille.. Jepp, vatsa ei tykännyt.. Koko pääsiäisen maha vihoitteli ja sunnuntaina oli ihanaa päästä kotiin omaan vessaan. :D

Ihanaa loppuviikkoa kaikille!

-Mallu

Pääsiäinen 2017

Ihanaa pääsiäistä kaikille! (vaikka tänään onkin välipäivä) Me lähdettiin eilen tänne mökin rauhaan ja vaikka pääsiäisfiilistä ei oikeastaan olekaan, niin täällä on ihana rauhoittua. Kylmä on, mutta onneksi takka lämmittää! Harmi ettei päästä saunaan, kun putket kaivosta saunaan taitaa olla vielä melko jäässä. Suunnataan kuitenkin jo huomenna kotiinpäin, niin päästään lämmittämään pääsiäissauna kotona.

Vaikka tykkään puuhata mökillä kaikennäköistä, aion nyt ottaa rennosti. Täytyy saada stressitasoja hieman laskemaan, joten nautiskelen takkatulen lämmöstä ja kohta on herkullinen pääsiäisruoka valmis (kiitos äiti!), luvassa on valkosipuliperunaa ja lammasta.

Huomenna haluaisin käydä Haltialan tilalla katsomassa pieniä karitsoja, mutta toisaalta mökin rauha ja sauna kotona houkuttelee myös. Eikä kukaan halua lähteä kanssani lampaita katsomaan, joten ehkä se nyt jää väliin. Jos nyt vaan otetaan rauhallisesti ja mennään vaikka ensi vuonna sitten katsomaan pikkuisia. :)

-Mallu

Paha moka vai alitajunnan tekemä oikea päätös?

Ahdistaa, olen mokannut ison asian kanssa.. En tiedä miten kertoa tästä lähipiirilleni, hävettää.. Vaikka oikeasti olen osittain helpottunut, tämä meni juuri niin kuin pitää, sellainen tunne minulla ainakin on. Olen ollut todella väsynyt tänä keväänä ja unohdellut paljon asioita, mutta nyt olen unohtanut yhden tärkeän asian, en edes ymmärrä miten olen onnistunut unohtamaan sen?!

Haluan pahoitella kaikille, jotka ovat yrittäneet minua tsempata ja kannustaa, vaikka minun ei pitäisi pahoitella muille. Tämä on minun elämäni ja eihän mun tarvitse pahoitella muille jos mokaan omia juttujani, mutta kuitenkin tunnen syyllisyyttä siitä, että muut joutuvat jälleen kerran pettymään minuun. Ehkä juuri sen takia tämä menikin juuri niin kuin pitää? Ensimmäistä kertaa ylioppilaaksi kirjoittamisen jälkeen en ole menossa lääkiksen pääsykokeisiin.

Oikea tie?

Huh, nyt se on kerrottu.. Unohdin täysin ilmottautumisen pääsykokeisiin. Tiesin jo etten tällä vähällä lukemisella millään pärjää, mutta en ollut kokonaan luovuttanut. Nyt lähti ainakin kaikki paineet pois, en ole menossa lääkikseen 2017, vaikka sitä kovasti uhosin. Uskon todella siihen, että juuri näin sen piti mennä! Nyt voin keskittyä täysillä selän kuntoutukseen ja muihin asioihin, jotka tulevaisuudessa tulevat tukemaan sitä, että pystyn lukemaan itseni lääkikseen. Siitä unelmasta en aio luopua, sanoi muut mitä vaan! Tiedän mitä haluan, nyt ei vaan vielä ole sen aika. Minulla ei ole kiire mihinkään, olen onnellinen ja aion nauttia elämästä, lääkikseen ehdin myöhemminkin. Seuraavan kerran aion hakea lääkikseen kun olen oppinut luottamaan itseeni ja olla laittamatta liikaa paineita itselleni lukemisen suhteen, sitten kun olen päässyt tästä hirvittävästä epäonnistumisen pelosta eroon.

Ehkä tämän kauhean väsymyksen takana onkin juuri ne valtavat paineet ihan joka asiasta ja varmasti kaikki jotka ovat lääkikseen hakeneet tai lukeneet toiseen vaativaan pääsykokeeseen, tietävät ettei pääsykoelukeminen ole mikään pieni asia. En enää nykyään stressaa läheskään yhtä paljon kun ennen, mutta vaadin itseltäni todella paljon. Myönnän, olen perfektionisti, en ole ikinä tyytyväinen saavutuksiini, vaan tavoittelen aina jotain "parempaa". Kun vaatii itseltään täydellisyyttä kaikessa, palaa helposti loppuun. Siinä minun onkin pakko kehittyä, eihän se edes ole mitenkään normaalia, että kaikki sujuisi täydellisesti.

Tuntuu todella raskaalta, että kaikki tietävät minun hakevan lääkikseen. Kammoan joka vuosi sitä päivää kun tulokset julkaistaan, koska tähän mennessä joka vuosi on mennyt niin penkin alle lukemisten suhteen, että olen tiennyt jo ennen pääsykoetta, ettei minulla ole mahdollisuuksia ja vaikka olenkin sen kertonutkin, saan aina kyselyitä siitä, että miten meni. Tiedän ettei kukaan tarkoita sitä millään tavalla pahalla, mutta se tuntuu niin pahalta, että alan kammoamaan sitä jo siinä vaiheessa kun tuntuu, että aika loppuu kesken ja lukeminen ei suju. Ajattelen aivan selvästi liikaa sitä, mitä muut ajattelevat ja se luo valtavat paineet minulle. Nyt on siis aika tehdä jotain muuta, kehittää omaa itseluottamusta ja hakea sitten joskus taas uudestaan, mutta ilman valtavia paineita. Minnekään ei ole kiire, elämä on tässä ja nyt!

-Mallu

Viikkokatsaus vko 14/2017

Viime viikko hujahti taas hetkessä ohi ja kerkesin jo ajattelemaan, ettei siitä ole mitään kerrottavaa, mutta kyllähän sieltä jotain löytyy. Kolme päivää meni töissä ja taas pitkästä aikaa oli yksi todella aikainen aamu, kun töissä piti olla edustavana jo klo.7.00. Vaikka seuraavat aamut eivät olleet ihan niin aikaisia, niin tuntuivat ne tuon ensimmäisen päivän jälkeen kuitenkin rankoilta, koska jostain syystä en taas oikein nukkunut kunnolla (työstressiä?).

Kerroinkin jo lauantaisista polttareista ja sunnuntai menikin migreenissä sohvalla leväten. Myös isoja asioita tapahtui viime viikolla, isoja päätöksiä tuli tehtyä (vahingossa, siitä lisää huomenna) ja sen lisäksi pitkään suunnitelmissa ollut projekti käynnistyi. Minä nimittäin allekirjoitin paperit puolen vuoden valmennuksesta! Aloitan pääsiäisen jälkeen fysioterapeutti-pt:n kanssa selkä+kroppa kuntoon projektin, olen todella innoissani siitä!

Treeniä ei tullut muuta kuin polttaripäivän ohjelmaan kuuluvat treenit, mutta kylläpä tuntui yläkropassa sunnuntaina ja maanantaina!

Eli ainoa treenipäivä oli:

La: Tankotanssi 45min, ilmajoogan kaltaista temppuilua 45min

-Mallu

Ekaa kertaa polttareissa!

Lauantaina oli jännittävä päivä kun pääsin ensimmäistä kertaa osallistumaan ystävän polttareihin! Päivä oli pitkä, ohjelma alkoi jo 9.30 ja kotona olin vasta 2.30 yöllä. Kivaa ohjelmaa oli paljon, eikä tullut tylsiä hetkiä!

Päivä alkoi brunssilla, jolloin pääsi hyvin tutustumaan polttariporukkaan, mikä oli oikein kiva, itse kun en tuntenut juuri ketään ennestään. Päivän ohjelmaan kuului myös mm. hieman tankotanssia, ilmajoogan tyyppistä temppuilua, megazonea, illanviettoa ja yösaunaa. Päivä oli todella pitkä, mutta ihana! Oli kiva päästä tutustumaan uusiin ihmisiin, ohjelma oli kivaa ja oli todella ihanaa nähdä omaa ystävää niin onnellisena!

Mulla oli jotenkin aivan erilainen kuva polttareista, ajattelin, että niihin kuuluu enemmän morsiamen "nolaamista" ja juhlimista (alkoholia). Olen itse joskus poikaystävälleni sanonutkin, että sitten kun joskus on omien polttareiden vuoro, haluan viettää kivan päivän ystävieni kanssa, enkä nolata itseäni kaupungilla ja kärsiä krapulasta seuraavana päivänä. Nämä lauantaiset polttarit olivat juuri minun makuuni! Tosin jos kyseessä olisi omat polttarini (ja saisin itse päättää), jäisi seksikauppa vierailu ohjelmasta pois. Olen ehkä todella tylsä ja vanhanaikainen, mutta mielestäni seksi kuuluu kahden ihmisen välille, enkä halua omaa seksielämääni avata muille. Ystäväni polttarit olivat kuitenkin todella onnistuneet ja nyt en malttaisi odottaa häitä!

-Mallu

Kiva, mutta stressaava työ.. Mitä tehdä??

Mulla on ongelma, en tiedä mitä tehdä ja olen pohtinut samaa asiaa jo ihan liian kauan. Yksi työni on aivan liian stressaavaa kun muutenkin on paljon tekemistä. Olen jo vuosia tehnyt enimmäkseen keikkatyötä ja lähdin siihen alunperin sen takia, että se tuntui helpommalta. Käydään töissä hoitamassa työpäivä kunnialla ja sitten kotiin, ei työhuolia kotona ja pääsin pois entisestä ahdistavasta työilmapiiristä. Tämä yksi keikkatöistäni ei kuitenkaan ole niin simppeli homma, että riittäisi, että käy tekemässä työvuoron. Ei, siihen kuuluu kaiken maailman muuta pientä hommaa, josta ei edes saa palkkaa..

Voi olla, että ellei minulla olisi muutenkin paljon stressiä, en miettisi näiden hommien lopettamista, mutta ainakin tällä hetkellä tämä työhomma ottaa päähän. Ennen työvuoroa pitää hankkia tarvikkeita ja muistaa tulostaa raportointilomake mukaan. Työvuoron jälkeen täytyy raportoida, ensin yhteen paikkaan merkataan työtunnit, laitetaan liitteeksi kuva lomakkeesta+työpisteellä otetut kuvat, tämän jälkeen tehdään vielä kattavampi raportti toiseen paikkaan, eikä kannata unohtaa laittaa kululaskulle ostamansa tarvikkeiden kuittien kuvat + tiedot (jos nimittäin haluaa rahansa takaisin). Nämä kaikki asiat teen ilman palkkaa omalla ajallani ja kyllä niihin menee yli puolituntia ainakin.

Eikä siinä vielä kaikki! Tähän työhön liittyy myös se, että täytyy päivittää tietoaan brändiin liittyen ja myös työvuoroihin liittyen tulee uusia juttuja. Tuntuu siltä, että jotain uutta infoa tulee joka viikko. Koska tämä on myyntityö, on meillä myös myyntitavoitteet, jotka ainakin minulle luovat paineita, sillä perfektionistina haluan todellakin ylittää ne joka kerta. Pidän ihmisläheisestä työstä, olenhan ollut hoitoalalla jo yli 7 vuotta ja tämä työ on ollut kivaa vaihtelua hoitoalan hommiin, mutta kuitenkin olen saanut tehdä työtä ihmisten parissa. Myynti sinänsä ei ole mun juttu, mutta tämä brändi on, joten voin rehellisesti kertoa kaikista brändin hyvistä puolista, jolloin saan myös hyvin myyntiä aikaan, vaikka en mikään huippumyyjä olekaan.

Olen pitänyt vähän taukoa näistä hommista alkuvuoden ja nyt muutaman työpäivän jälkeen aion taas jatkaa samaa. Toistaiseksi jään siis vielä pohdiskelemaan tämän työn jatkoa, ehkä voisin silloin tällöin tehdä vuoron, luulen kuitenkin, että lopettamispäätös tulee vuoden sisällä riippuen vähän miten muut työt rullaa. Parasta olisi jos löytyisi jokin vakkari osa-aikatyö, eikä tarvitsisi näitä keikkahommia jatkuvasti sumplia yhteen.

-Mallu

Kun ei jaksaisi yhtään mitään

Olen yrittänyt koko alkuvuoden taistella väsymystä vastaan ja kun viimein annoin flunssan myötä itselleni luvan levätä, tuntuu etten ole vieläkään päässyt kunnolla käyntiin, vaikka flunssa taisi helpottaa jo viikkoja sitten. Tekemättömät asiat ahdistaa ja vielä enemmän ahdistaa kun ei jaksaisi tehdä yhtään mitään.

Tuntuu siltä, etten saa mitään aikaiseksi, vaikka joka päivä tulee tehtyä vaikka mitä. Nyt on vielä ollut paljon harmaita päiviä, jolloin väsymys tuntuu paljon pahemmalta ja on helppo jäädä sohvalle lojumaan ja jättää kaikki asiat hoitamatta. Sitten kun on aivan liikaa asioita hoidettavana, onkin hankalampi tarttua toimeen..

Aloitinkin viime viikolla uuden systeemin, kirjoitan ylös kaikki tekemäni asiat. Näin näen itse, että todellakin saan aikaan, enkä masennu siitä "etten ole saanut mitään tehtyä". Tämä on minulle myös hyvä tapa motivoida itseäni tekemään asioita. Minulla on todella kova kilpailuvietti ja nyt pääsen kilpailemaan itseäni vastaan. Kaikki asiat eivät tietenkään ole "samanarvoisia", eli jos teen jonkun enemmän ahdistavan asian pois alta niin saankin siitä kaksi "pistettä". Olen viime viikkoina jumittanut aivan liikaa tv:n edessä putsaten koirankarvoja sohvasta ja harjaillen labradorinnoutajaamme (aah tätä ihanaa karvanlähtöaikaa...), nyt on aika päästä käyntiin!

Liikaa en kuitenkaan aio vaatia itseltäni, mutta roikkumaan jääneet asiat alkavat aina jossain vaiheessa stressaamaan, joten ne on hyvä hoitaa yksi kerrallaan pois ja koska haluan uuden kodin pysyvän siistinä, täytyy senkin eteen tehdä jotain. Tv:n katselu saa todellakin jäädä vähemmälle, koska se ei millään tavalla piristä, vaan omalla kohdallani jatkuva tv:n katselu päinvastoin väsyttää. Bad habits die hard..

-Mallu

Viikkokatsaus vko13/2017

Jess, nyt jatkuu taas viikkokatsaukset! Vaikka viime viikosta ei olekaan kauheasti kerrottavaa, niin haluan kuitenkin saada taas viikkokatsaukset käyntiin, varsinkin kun treenit lähti viime viikolla käyntiin, jee!

Eilen kerroinkin jo siitä, että viime viikko meni hieman erilaisissa merkeissä kun poikaystävä oli kipeänä ja lemmikkien sekä kodin hoito oli kokonaan minun vastuullani ja siihen päälle vielä miesflunssapotilaan hoito. Jännää oli se, kuinka isolta ero "normaaliin" arkeen tuntui. Tietysti silläkin oli osansa, että olen muuton jälkeen ollut todella väsynyt, kärsinyt paljon migreenistä ja toinen nilkkakin oli pitkään kipeänä, eli mies on hoitanut enemmän koirien ulkoilutuksia. Nyt hoidin melkein viikon kaikki yksin, vasta sunnuntaina päästiin yhdessä lyhyille kävelyille.

Moni saattaa ihmetellä miten koirien ulkoilutus voi tuntua niin rankalta ja täytyy sanoa, että se hieman yllätti itsenikin. Meillä on edelleen kolmen koiran kanssa hieman haasteita, meidän kohta 1,5v staffipentumme on nimittäin edelleen niin pentumaisen innokas. Kaikki menee hyvin jos ulkoillaan yhdessä, mutta jos koirat ulkoiluttaa yksin, on paljon helpompaa mennä Pandan kanssa erikseen. Ulkoilu kolmen koiran kanssa sujuu kyllä, mutta ulos meneminen on hieman haasteellista kun Panda on niin innoissaan (juoksisi mieluiten rallia edes takaisin niin pitkälle kun remmiä riittää) ja pissalle on aina kova kiire. Koirat kyllä huomaavat jos keskittyminen herpaantuu ja kun kaikki huomio menee ulos mennessä Pandaan, osaavat Mango ja Demi hyödyntää tämän ja sitten onkin nainen solmussa kolmen koiran kanssa, jotka kaikki ovat menossa eri suuntiin. :D Eli viime viikon olen tehnyt tupla ulkoilut, koska en ole jaksanut ulosmeno pelleilyä, tai no yhtenä iltana veljeni oli käymässä ja sain sitten apua ulos lähtemiseen, jolloin iltakävely kolmen kanssa sujuikin hyvin. Kolmen kanssa ulos lähtemistä täytyykin alkaa treenaamaan enemmän, viime viikolla ei vaan riittänyt siihen energiaa.

Koirapohdintojen jälkeen vielä viime viikon treenipäiväkirjaa:

Ma:Lepo
Ti: Jamaican Dance Hall-tanssitunti 60min
Ke: Kiipeilyä (bouldering) 60min
To:Lepo
Pe:Lepo
La:Lepo
Su:Lepo

Vaikka olisikin tehnyt mieli treenata vielä loppuviikosta, niin ei se tullut mieleenkään kun pitkän treenitauon jälkeen lihakset (varsinkin ylävartalon), todella kipeytyivät.

-Mallu

Aamulla talvi, iltapäivällä kevät!

Täällä taas pitkästä aikaa! Paljon löytyy postausideoita ja moni teksti onkin jo melkein valmiina, mutta jostain syystä en ole saanut julkaistua mitään. Tämä viikko on tuntunut todella raskaalta kun avopuoliso on ollut kipeänä ja olen joutunut yksin hoitamaan lemmikit ja kodin, siihen päälle on vielä ollut tuon yhden miesflunssapotilaan hoito.

Perjantaina oli oikein mukava ulkoilla koirien kanssa, vaikka se muuten on tuntunut hieman raskaalta kaiken muun ohessa. Aamulla oli ihana talvinen keli, kaikki koirat innostuivat lumesta, karvalasten riemua oli ihana seurata. Iltapäiväkävelyllä saikin yllättäen nauttia auringosta ja asvalttikin oli ehtinyt osittain kuivua. Kaksi vuodenaikaa yhden päivän aikana, mutta vaikka itse olenkin talvi-ihmisiä, niin olisi kevät nyt enemmän kuin tervetullut! Loskakelit= kuraiset koirat, ei jostain syystä houkuttele.. :D Ensi viikolle onkin vissiin luvattu keväisempää säätä, toivottavasti aurinko näyttäytyy vähän enemmän, siitä kun saa niin paljon energiaa!

Nyt toivon, että tällaiset suunnittelemattomat blogitauot jäisivät pois. Aina kun on muutama päivä mennyt niin, etten ole ehtinyt blogin pariin, alkaa kynnys nousta ja paluu kirjoittamisen pariin tuntuu päivä päivältä vaikeammalta. Alkaa tuntua, että "pitäisi", blogi alkaa stressaamaan, vaikka nautin sen tekemisestä. Joka kerta kun saan itseni taas rauhoittettua blogin pariin, huomaan kuinka kivaa tämä onkaan ja ihmettelen miksi asia on ahdistanut. Ehkä kaiken muun stressin keskellä myös kivoista rentoutumis tekemisistä tulee päässäni suorituksia ja koska olen päättänyt etten ota blogista stressiä, jää se aina sivuun jos se alkaa tuntumaan yhtään stressaavalta.

-Mallu