Vuosi 2016

Jo ennen joulua aloin huomaamaan blogeissa kirjoituksia vuodesta 2016. Aloin pohtimaan omaa vuottani ja ensin masennuin. Ajattelin, että olen täsmälleen samassa paikassa kuin viime vuonna, en ole kehittynyt mitenkään. Hyvinvointi projektini ei ole oikeastaan edistynyt ja edelleen haen sinne lääkikseen.. Kuitenkin tiesin, että jotain on tapahtunut, aivan varmasti on, mutta mitä? Mikä asia on edistynyt? Mikä on muuttunut jos kelataan vuosi taaksepäin?

Ensimmäisenä mieleen tuli uusi asunto! Olimme jo katselleet asuntoja jonkin aikaa viime talvena, mutta oikea asunto löytyi vasta tammikuun puolella ja kauppakirjat allekirjoitettiin 22.1.2016. Vielä joudutaan odottamaan kuun loppuun, että päästään muuttamaan, mutta jo asunnon löytyminen ja kauppojen tekeminen oli suuri asia!

Vaikka ajattelin ensin etten ole edistynyt hyvinvointiprojektissani, niin onhan se jo edistystä, että edes keksin aloittaa sellaisen! Alkuvuodesta aloitin myös selän kuntoutuksen fysioterapiassa. Lisäksi aloitin blogin kirjoittamisen uudelleen. Edellinen blogini oli enemmänkin oma päiväkirjani jonne purin pahaa oloani kun masennus uusiutu (mutta tietenkin myös hyviä hetkiä), enkä antanut osoitetta kenellekään. Edelleen blogini on päiväkirjamainen, mutta selkeästi positiivisempi (jatkossa toivottavasti vielä enemmän) ja sitä pääsee lukemaan myös perheeni sekä ystäväni.

Kesällä pääsin vihdoin isän kanssa purjehdusreissulle, ihanaa! Vuoden aikana kävin myös minilomalla sekä Latviassa, että Sveitsissä. Kumpikin maa oli minulle uusi tuttavuus. Suurin muutos meidän elämässämme on jo ennen viime vuoden joulua kotiin saapunut staffipentu. Pennun ensimmäinen vuosi on aina mielestäni rankin, vaikka ihana onkin. Paljon on ollut hommaa tämän lauman kanssa vuonna 2016. Toivottavasti vuosi 2017 olisi hieman helpompi, tai oikeastaan paljon, koska viimeisen puolen vuoden aikana karvalasten sairastelut ovat vieneet voimia hurjasti.

Selasin nopeasti läpi valokuvat viime vuodelta ja huomasin, että olen selkeästi nauttinut kesästä enemmän kuin vuosiin! Mökkeilyä, purjehtimista, lyhyt reissu, ulkoilua, piknikkiä, kahdet häät ym. Vuoteen on myös mahtunut paljon lastenhoitoa, lainalasten kanssa ollaan tehty kaikenlaista kivaa. Ilon ja surun kyyneleitä on mahtunut myös tähän vuoteen. Ilon kyyneleitä vuodatin kun sain tietää rakkaan ystäväni odottavan vauvaa, surun kyyneleet puolestaan liittyi vaarin kuolemaan.

Kiitos vuosi 2016, nyt on aika siirtyä eteenpäin. Vuoden 2017 suunnitelmista ja haaveista tulossa ihan oma postaus.

-Mallu

Koiranomistajan Uuden Vuoden ongelmat

Koiranomistajan Uuden Vuoden vietto saattaa olla melko synkkää, mikäli omistaa paukkuherkän koiran. Onneksi en ole "yksinhuoltaja", koska meidän Demi pelkää niin, että joudutaan olemaan kotona. Mitään bileitä ei voida järjestää, koska koira on jo muutenkin niin stressaantunut. Tänä vuonna on luvassa rauhallista illanviettoa muutaman poikaystäväni kaverin kanssa. Viime vuonna oltiin kahdestaan kotona, mikä tuntui osittain hieman masentavalta, mutta silloin oltiin molemmat niin väsyneitä pennun takia, että oltiin ihan tyytyväisiä. Yksi tuttuni lähtee tänä vuonna jopa yksin koiransa mökille. Minullekin jotkut ovat ehdottaneet mökille lähtöä, mutta meidän mökki on kylmillään ja ilman lunta siellä on tähän aikaan vuodesta kammottavan pimeää. Mökin saa kyllä lämmitettyä jotenkuten, mutta kerroksia täytyy olla päällä. Ehkä vielä joku vuosi!

Kävimme Demin kanssa osteopatiassa muutama viikko sitten ja saimme sieltä vinkkejä Demin rauhoittamiseen. Meidän pikkuinen rauhoittuu selkeästi siitä kun pitää käsiä hänen sivuillaan, kylkiluiden kohdalla. Olemme myös ostaneet koiraa rauhoittavia Serene Um tabletteja, mitään rauhoittavaa ainetta niissä ei ole, joten katsotaan miten hyvin ne toimivat. Tableteissa olevat vitamiinit, hivenaineet sekä aminohapot lisäävät serotoniinin tuotantoa, joka vähentää ahdistusta. Eilen kokeilimme myös osteopaatin ehdottamaa "paitaa" Demille. Thundershirt oli muistaakseni ihan oikean paidan nimi, mutta osteopaatti neuvoi miten tekisimme samanlailla toimivan systeemin itse. Siihen ei tarvitse kun jonkinlaista huivia tai leveää nauhaa. Meiltä löytyi yksi tukisidos, jonka käärin Demin ympärille ohjeen mukaan, ei kireälle, muttei liian löysällekään.

"paita" (pahoittelut surkeasta kuvalaadusta)

En tiedä toimiko "paita" juuri niin kuin sen pitää, eli rauhoittavasti vai menikö koirani paniikkiin eikä sen takia halunnut kauheasti liikkua mihinkään. Veikkasin aluksi paniikkia, mutta mitään merkkejä stressistä tai ahdistuksesta ei ollut. Yhdessä vaiheessa vaikutti jopa siltä, että koira on nukahtamaisillaan. Tyyppi ei myöskään rähissyt ohi juoksevalle staffillemme, eikä säpsähtänyt jokaisen liikkeitä kuten normaalisti. Pitäisikö tuota siis käyttää useammin? Ihan ihme juttu, en tiedä mitä ajatella. Tuo "paita" päällä koira muuttui todella rauhalliseksi otukseksi. Osteopaatti vinkkasi myös, että pianomusiikki rauhoittaa eläimiä. Tänään on siis monet uudet keinot käytössä: tabletit (ollut jo muutaman päivän), "paita"  ja pianomusiikki. Jos nämäkään ei auta, koitamme eristää Demin pesän (pieni kevythäkki) vaikka peitoilla ja tyynyillä ja katsotaan jos raukka viihtyisi siellä.

Hyvää Uutta Vuotta!

-Mallu

Viikkokatsaus vko51

Suuret pahoittelut siitä, että viime viikon viikkokatsaus tulee näin myöhään. Viime viikko meni (jälleen kerran) älyttömän nopeasti. Joulustressi yllätti alkuviikosta, mutta maanantaina jouduin lainaamaan rahaa siskoltani osteopatiaani varten, joten viimeiset jouluostokset saivat odottaa torstain palkkapäivään. Rahatilannekin aiheutti stressiä kun tajusin, että kaksi kolmesta koirasta kaipaisi rokotuksia ja Mango eläinlääkärin tarkastusta maitorauhastulehduksen jälkeen, eikä rahaa ollut maanantain ruokaostosten jälkeen senttiäkään ylimääräistä.

Torstain ja perjantain olin töissä sekä juoksin edes takaisin joululahjoja hankkimassa. Perjantaina kello taisi olla n.21.15 kun lähdimme ruokakauppaan hankkimaan vielä viimeisiä tarvikkeita meidän osuudesta jouluruokaa varten.

Jouluaattona oltiin äidin luona, ehdittiin juuri joulurauhanjulistuksen alkuun, joka on minulle todella tärkeä osa joulua. sen jälkeen syötiin perinteen mukaan riisipuuroa. Puuron jälkeen oli tarkoitus lähteä koirien kanssa kävelylle, mutta minulle iski migreeni. Ihana poikaystäväni lähti juoksuttamaan nuorempia hieman kauemmas ja ihana äitini lähti pitkälle kävelylle Mangon kanssa. Sinä aikana itse paketoin viimeiset joululahjat. Ulkoilujen ja paketointien jälkeen oli joulusaunan aika. Kun poikaystäväni kanssa tulimme saunasta, oli siskoni ja hänen poikaystävänsä äitinsä kanssa ilmestyneet paikalle. Noin tuntia myöhemmin istahdimme joulupöytään, jonka ääressä meni vähintään muutama tunti. Syömisen jälkeen oli lahjojen aika, jonka jälkeen oli pikkuhiljaa aika hipsiä kotiinpäin.

Joulupäivänä nukuimme pitkään ja lähdimme vasta kolmen aikaan isäni luo viettämään joulua. Syötiin hyvin ja avattiin jälleen kasa lahjoja. Ilta venyi taas ja kuten edellisenä päivänä, suuntasimme kotiinpäin 23 aikaan. Parasta joulussa on mielestäni yhdessä oleminen ja rakastan lahjojen antamista rakkaille. <3

-Mallu

Kilometrin pituinen tehtävälista

Huhhuh, joulu meni ja nyt ollaan takaisin arjen parissa. Edellisessä postauksessa jo kerroinkin siitä, että tekemistä riittää. Eilen iski jo kova stressiahdistus, mutta olen koittanut ottaa rennosti, koska väsymys painaa päälle joulukiireitten jälkeen. Päätin eilen, että saan olla kotona rauhassa, koska joulua vietettiin kolmessa eri paikassa, eikä kotona ehtinyt ottaa rennosti. Eilen puuhailinkin kotona oman mielen mukaan.

Tuntui mukavalta olla "rauhassa" kotona, mutta aina välillä iski ahdistus kun muistin asioita kilometrin pituiselta tehtävälistaltani. Koko ajan puuhailin jotakin, mutta tehtävää on paljon. Tänään olen saanut hoidettua enemmän asioita, mutta sama jatkuu vielä. En ymmärrä miten näitä asioita aina kertyy niin paljon.. Liikaa kaikkea koko ajan.. Aina kiire, vaikka minulla on tänä syksynä ollut paljon vähemmän töitä. Aina tulee jotain muuta, ikinä ei ehdi levätä kunnolla.

Aina jos mainitsen asiasta, saan kuulla, että se on oma valintani, minullahan on neljä lemmikkiä. Totta, oma valinta, mutta tarkoittaako se, sitä etten ole oikeutettu olemaan väsynyt tai uupunut?  Samaa on puhuttu äideistä, oma valinta hankkia lapsia, eli saako äiti olla väsynyt? Sanotaanko vanhemmillekin, että mitäs hankitte niin monta lasta, oma vika jos väsyttää? Olisi paljon kivempi kuulla jotain tsemppaavaa tai lohduttavaa, se auttaisi paremmin jaksamaan. Kyllä, olen itse päättänyt hankkia neljä lemmikkiä, jotka vievät paljon energiaa ja lisäävät asioita tehtävälistalle, mutta eihän se minun vika ole jos kaikki sattuvat sairastumaan saman syksyn aikana. Se on vain elämää, kuten myöskin se, että muutamme. Muuttokin on oma valinta, joten en kai saisi siitäkään väsyä tai stressata.

Jos joku kysyy miten minulla menee, en osaa valehdella vaan kerron totuuden mukaisesti, että nyt ahdistaa ja stressaa kun on niin paljon tehtävää. Usein siihen tuleekin lisäkysymys, että mikä stressaa. Tällä hetkellä suurimmat syyt stressiin on lemmikit ja muutto (+miljoona pikku asiaa). nämä asiathan ovat tosiaan itse valitsemiani, joten ehkäpä vain palaan kilometrin pituisen tehtävälistani pariin ja eristäydyn kaikista ihmisistä, etten vahingossakaan mainitse stressistäni kenellekään. :D

Ps. Tänään selvisi, että rakkaalla labradorillamme ei ole mitään syöpään viittaavaa. Maitorauhastulehdus oli vain maitorauhastulehdus, eikä kasvaimen aiheuttama, jippii! Nyt on siis jo suurin stressiahdistus poissa! Mangoa vaivaa tällä hetkellä vain alkava korvatulehdus (johon saatiin lääkettä) sekä valeraskaus.

-Mallu

"Joululoma"

Vielä viikko sitten kalenterini oli täysin tyhjä ensi viikon kohdalla. Edes uuden vuoden aatolle ei ollut merkintää. Siihen oli syynä se, ettei me yhden raketteja pelkäävän koiran kanssa oikein voida lähteä mihinkään taikka järjestää juhlia meillä (lisäisi ihan turhaa koiran muutenkin suurta stressiä). Ajattelin, että ehdin ensi viikolla levätä ja hoitaa vaikka mitä asioita fiiliksen mukaan! Treenit saisin hyvin käyntiin ja kirjastoonkin ehtii hyvin. Oi ihana joululoma!

Ja pah.. Olin tietenkin unohtanut kirjoittaa kalenteriin, että ollaan perinteen mukaan sukulaisten kanssa ulkoilemassa tapaninpäivänä, joka tietenkin on maanantaina. Sitten minua pyydettiinkin lapsia hoitamaan. Hmm, raha on tiukilla, yksi ilta vain, no miksi ei! Sen jälkeen pyydettiin lastenhoitohommiin toiseen perheeseen. Oi ihanaa, en ole nähnyt tyttöjä pitkään aikaan, tottakai tulen! Lastenhoitoa kahtena päivänä 12-16, eihän se ole paljoa? Ainiin, minun piti jo yli kuukausi sitten viedä ruokapöydällä oleva mökin kahvikone ystävälle lainaan, ensi viikolla ehdin! Siihen menee yksi ilta, no ilta ystävän seurassa, kivaa siitä tulee.

Hei, mitä jos kutsutaankin pieni porukka meille glögille uuden vuoden aattona? Hyvä idea! Ei sitten tarvitse kahdestaan kotona pohdiskella sitä, miten muut pitävät hauskaa yhdessä. Sitä varten pitää vähän siivota, tai paljon.. Ei se mitään, sitähän me kuitenkin halutaan, siisti koti! Voi ei, Mangon ja Demin rokotukset on kaiken stressin keskellä jääneet hoitamatta! Ensi viikolla ehtii onneksi ja samalla pitää hoitaa Mangon jälkitarkistus (maitorauhastulehduksen jälkeen)! Ääh, piilarit on loppu ja kohta pitäisi vaihtaa seuraaviin kuukausilinsseihin. Näöntarkistus piti tehdä jo yli puolivuotta sitten.. Eiköhän hoideta sekin ensi viikolla ja samalla saan ostettua uudet piilarit. Siitä tulikin mieleen, että hammaslääkärikin on  varaamatta, laitetaanpa sekin asia kuntoon ensi viikolla!

Ja näin aluksi täysin tyhjä viikko kalenterissa täyttyikin yllättäen mm. näistä asioista ja enköhän minä vielä jotain tuohon keksi lisää, ettei vaan tulisi tylsää.. Ainiin, tosiaan, ne lukemiset ja treenit vielä. Joululoma, mikä se on?

-Mallu

Viikkokatsaus vko50

Nyt vihdoin viimein viime viikon viikkokatsaus. Maanantaina olikin yllättäen vapaapäivä kun lastenhoito peruuntuikin. Koska olin lepoviikonlopun jälkeen edelleen todella uupunut, päätin hyödyntää vapaapäivän ja levätä vähän eri tavalla =ilman siivouskieltoa :D Lepopäivästä ja kivasta ohjelmasta huolimatta viime viikko tuntui todella rankalta! Pimeys vaikuttaa selkeästi hieman liikaa minuun + joulu- ja muuttostressit siihen päälle. Ehkä siitä johtuen jäi treenit taas väliin, en onnistunut ottamaan itseäni niskasta kiinni.

Kivaa ohjelmaa oli tiistain hieronta ja uuden asunnon muuttoinfo, perjantaina oli vuorossa lääkäripäivien perehdytys. Tammikuussa on taas lääkäripäivät ja olen kolmatta kertaa mukana järjestämässä lääkäripäiviä avustajana. Vaikka päivät saattavat olla pitkiä, ovat ne myös todella kivoja! Saliavustajana kursseilla on todella mielenkiintoista kun pääsee seuraamaan luentoja!

To-su meni töissä/koulutuksessa ja muu viikko pääosin stressatessa. Väsymys on ollut valtava, vaikka olenkin nukkunut melkein joka päivä hieman pidempään. Unenlaatu on kuitenkin ollut surkeaa ja stressin takia nukahtamisvaikeudet ovat myös tulleet taas kuviin. Tajusin, että meidän jokaisella lemmikillä on ollut tänä syksynä jotain terveydellisiä ongelmia joista olen stressannut. Stressi ja pelko pahimmasta vie paljon energiaa (ja yöunet myös), ei siis ihme, että olen ollut niin väsynyt. Voisinkin kirjoittaa kokonaan oman postauksen aiheesta, niin ei tarvitse avata aihetta enempää tähän.

Tämän viikon tavoitteena on vähentää stressiä. En oleta, että kerkeäisin treenaamaan kun jouluhommia on vielä hoitamatta ja olen vielä to-pe töissä. Kiire tulee kaiken homman kanssa, mutta tiedän, että saan apua jos tarvitsen ja väsään vaikka omin käsin "lahjakortteja" jouluaattona, ellen kerkeä kaikkia lahjoja hankkimaan aikaisemmin. :D

-Mallu

Masentava pimeys

Viime päivät ovat olleet masentavan harmaita ja pimeitä. Ei ole huvittanut kirjoittaa blogiakaan, koska ei ole ollut mitään positiivista asiaa. Olenkin aikaisemmin kirjoittanut lyhyesti aiheesta synkkä sää, mieli maassa. Tällä kertaa väsymys ja selkäkipu ovat myös suuresti vaikuttanut mielialaan. Olen koko ajan kuitenkin yrittänyt ajatella sitä, että kohta päivät alkavat taas pitenemään. Itseasiassa jo huomenna on vuoden lyhyin eli pimein päivä ja siitä mennäänkin sitten valoisampaan suuntaan, vaikka pimeys jatkuukin vielä. Lumen tulo helpottaisi tilannetta huomattavasti! Helpotti jo silloin kun täällä hetken oli talvi.

Nyt olen sytytellyt kynttilöitä ja koitan nauttia tunnelmasta ja lopettaa stressaamisen. Se kun ei ainakaan tähän väsymykseen ja unettomuuteen auta. Päätin, että nyt riitti masennuksessa vellominen! Joulu on tulossa ja se onkin stressannut kovasti, mutta ihan turhaan. Ehdin hyvin vielä hoitaa viimeiset ostokset ja paketoinnit, vaikka hommaa jää jälleen kerran viimeisille päiville, tyypillistä. :D

-Mallu

Vuosi sitten 17.12

Tasan vuosi sitten oli jännittävä päivä. Heräsimme aikaisin aamulla, tehtiin aamupalat ja kahvit mukaan ja lähdettiin ajamaan kohti Kurikkaa. Viiden tunnin ajomatkan jälkeen saimme pienen staffinpentumme syliin ja hieman myöhemmin oltiinkin vauvan kanssa matkalla kotiin. Pikkuinen nukkui lähes koko ajomatkan jommankumman sylissä.

"isosiskon" sylissä oli myös hyvä nukkua <3

Mango otti pennun hyvin vastaan kun tultiin kotiin, Demi ei, pentuhan haisi hassulle, ei ollenkaan koiralle. Ensimmäinen yö meni loistavasti! Panda heräsi kerran ja etsi meitä huomasi, että nukumme sängyssä ja meni takaisin nukkumaan. Vauvamme kotiutui hyvin, eikä meillä todellakaan ole ollut tylsää viimeisen vuoden aikana. :D

Mini-Panda

-Mallu

Ulkopuolinen

Olen oikeastaan koko elämäni useimmiten tuntenut itseni ulkopuoliseksi. Suuri syy siihen on varmasti ollut se, että olen pienenä ollut porukassa todella ujo ja epävarma. Jäin pienenä usein taka-alalle isommassa porukassa, vaikka muuten sain helposti uusia kavereita. Olisin tietenkin halunnut olla se suosituin ja huomion keskipisteessä ja ehkä olinkin välillä, mutta tunsin itseni kuitenkin usein yksinäiseksi. Pienenä opittu tapa onkin selvästi jäänyt päälle ja jään nykyäänkin isommassa porukassa helposti taka-alalle.

Harrastin muodostelmaluistelua, joka vei suurimman osan vapaa-ajastani ja sen takia tunsin olevani ulkopuolinen muissa piireissä. Yläasteella kaverit jopa lakkasivat pyytämästä minua mukaan koska "sullahan on aina treenit". Olin 12 vuotiaana vaihtanut luisteluseuraa ja joukkuekaverit olivat suurimmaksi osaksi luistelleet yhdessä pienestä asti, se ei helpottanut ulkopuolisuuden tunteeseeni. Tunsin itseni siis ulkopuoliseksi sekä treeneissä, että vapaa-ajalla.

"Lonely is not being alone, it's the feeling that no one cares"

Hakeuduin isoskoulutukseen ja tein kesätöitä isosena. Ajattelin ettei seurakunnan piireissä voi olla ulkopuolinen, mutta kuinka väärässä olinkaan. Huomasin, että monet papit ja nuorisotyöntekijät eivät vain jostain syystä pitäneet minusta. Myöhemmin olen ajatellut, että olisikohan se johtunut siitä, että olen todella hyvä lukemaan ihmisiä ja huomiokykyni on todella hyvä. Rippileireillä huomasin monia asioita nuorissa ja otin asiat esille iltakokouksissamme sekä esitin ehdotuksia, kuinka parantaa tilannetta. Yleensä kaikki olivat samaa mieltä kanssani ja sain kehuja huomioistani. Nyt olen kuitenkin usein pohtinut sitä, että papit ja nuoriso-ohjaajat eivät ehkä pitäneet siitä, että minä teininä huomasin jotain mitä ammattilaisten ehkä olisi pitänyt huomata. En tiedä voiko asia olla näin, mutta ainakin tietyiltä seurakunnan työntekijöiltä koin selkeää syrjintää ja sen huomasi myös muut isoset.

Kun aloitin lukion, halusin aloittaa puhtaalta pöydältä, löytää uusia ystäviä ja päästä eroon jatkuvasta ulkopuolisuuden tunteesta, joten valitsin lukion jonne vain yksi toinen minun koulustani haki. Sain uusia ystäviä, mutta edelleen oli sama ongelma, treenit veivät suurimman osan vapaa-ajasta (viikossa yksi vapaapäivä), joten koulukaverit olivat enimmäkseen vain koulukavereita. Masennukseen sairastuminen ei varmasti auttanut, vaikka luistelun lopettamisen jälkeen vietin paljon aikaa kavereiden kanssa, oli ajatusmaailmani todella synkkä ja ulkopuolisuuden tunne voimistui.

Lukion jälkeen aloitin työt vanhainkodissa, olin n.10 vuotta nuorempi kuin nuorimmat työntekijät osastollamme. Kuten rippileireillä, tein paljon huomioita ja yritin antaa kehitysehdotuksia. Eihän minua tietenkään kuunneltu, miten muka 19 vuotias tyttö voisi tietää tai tajuta yhtään mitään.. 1,5 vuotta myöhemmin lähdin tekemään pelkkää keikkatyötä ja sille tielle jäin (vaikka välillä onkin ollut vähän pidempiä projekteja). Keikkatyöntekijänä sitä todellakin on ulkopuolinen! Suurin osa kavereista opiskeli tai oli jossain töissä, itse tein töitä seitsemään eri paikkaan. Kun aloitin sairaanhoitajan opinnot toivoin, että pääsisin vihdoin mukaan johonkin porukkaan. Nopeasti huomasin kuitenkin, että ei.. En halunnut hoitajaksi vaan lääkäriksi ja se erotti minut aika rajusti toisista. Opinnot olivat suurilta osin todella tylsiä, eivätkä haastaneet minua ollenkaan. Ehkä minulla ei sen takia "klikannut" koulukavereiden kanssa kunnolla?

Tällä hetkellä en ole opiskelija, enkä työssä käyvä. En myöskään ole työtön, teen edelleen keikkahommia ja luen lääkiksen pääsykokeisiin. En kuulu mihinkään kategoriaan ja tällä hetkellä tuntuu siltä, että minulta puuttuu vertaistuki kokonaan. Kukaan ei ymmärrä, olen ulkopuolinen.

-Mallu

Hassuja kehuja

Kävin eilen hieronnassa hierontakoulussa ja sain hierojaltani yllättävän kommentin. Olen itse sitä mieltä, että lihakseni ovat olemattomat kun olen treenannut niin vähän viime vuosina, mutta nyt sain yhtäkkiä kuulla, että minulla on ihanat lihakset. Hämmennyin hetkeksi ja mietin omasta mielestäni olemattomia lihaksiani (verrattuna siis aiempaan kuntooni), mutta kiitin kehusta. Hierojani jatkoikin vielä ja selitti miksi lihakseni ovat niin ihanat. Ne lämpenevät nopeasti, jolloin ovat ihania hieroa! :D

Ihana espressokuppi Sveitsissä pitsaravintolassa :)

Lihakset varmastikin lämpenevät nopeasti, koska aikoinaan on tullut treenattua kovaa ja kroppa on kehittynyt siihen, vaikka kunto ei tällä hetkellä ole mikään hyvä. Kehu tuntui todella kivalta, vaikka olikin omaa laatuaan. Aloin pohtimaan muita erikoisia kehuja mitä olen saanut. Tiedän, että niitä on tullut, mutta en millään meinaa muistaa. Poikaystäväni on kehunut kananmunan kuorimis taitojani, olin pienenä kova syömään kananmunia, heh. :D Eipä muita tule juuri nyt mieleen. Kehut on kivoja, saa hyvälle mielelle! Kehukaa toisianne, myös vähän erikoisempia juttuja. Toisen päivä voi parantua huomattavasti yhdestä hassusta kehusta. :)

-Mallu

Viikkokatsaus vko49

Taisinkin jo viime viikolla mainita siitä, että alkuviikko meni ihan sumussa, aivotoiminta oli aika nollissa. Keskiviikkona ajoin ystäväni luo Porvooseen, josta sain lisäenergiaa. Harmillisesti torstai ja perjantai meni töissä, jossa kulutin kaiken lisäenergian pois ja viikonloppu olikin pyhitetty levolle. Treenit putosivat viime viikolla kokonaan pois..

Tuntuu siltä, etten tehnyt viime viikolla yhtikäs mitään. Migreeni vaivasi koko viikon, painajaisunet ovat saaneet taas enemmän valtaa ja koko kroppa on ihan jumissa. Sen lisäksi unirytmi on päin p:tä ja väsymys valtava. Suurin syy tähän on varmasti viikon 48 valtava stressi ja sen päälle matkustamisen aiheuttama univaje. Tuntuu idioottimaiselta, että ajattelen jälleen kerran, että jos paketti olisi ollut alunalkaen paremmin hanskassa, ei kaikki pääsisi romahtamaan lyhytaikaisen isomman stressin takia. Edelleen tavoittelen edistymistä/kehittymistä liian monessa asiassa samaan aikaan ja tuntuu ettei pakka liiku mihinkään. Tämä pimeys vaikuttaa tietenkin energiaan ja mielialaan, mutta tällä hetkellä tuntuu siltä, että olen koko elämäntapamuutos-projektin suhteen alkukuopissa.

Ei se kuitenkaan varmastikaan ole niin! Nyt on uusi viikko ja toivottavasti ensi viikon viikkokatsaus sisältää myös treenipäiväkirjan ja on muutenkin positiivisempi! Kiitos ja anteeksi!

-Mallu

Miten meni lepoviikonloppu?

Kuten edellisessä postauksessa kerroin, viikonloppu oli pyhitetty levolle. Mies hoiti karvalapset ja minun oli tarkoitus vain ja ainoastaan levätä! Tänään maanantaina ei todellakaan tunnu siltä, että olisin levännyt kaksi päivää. Miksi?

Kuten arvasin, kaaoksen keskellä on vaikeaa levätä! Ja vaikka mies lupasi hoitaa kaiken viikonloppuna, niin ylläripylläri, eipä siivoamisen suhteen tapahtunut juuri mitään. Paitsi, että itse lankesin ja siivosin vähän toisen ollessa tapaamassa veljeään. :D Rakastan tuota miestä yli kaiken, mutta meillä on iso ongelma. Jos minä olen kipeänä/lepään tms. jää mieskin lojumaan laakereilleen. Saattaa se käydä salilla ja hoitaa koirat + laittaa ruokaa, mutta minä se olen joka kuumeessa tyhjentää ja täyttää tiskikoneen tai sitten kaikki jää vasta myöhemmäksi ja silloinkin useimmiten minun hoidettavakseni. Eli tänään kaaos on pahempi kuin mitä se oli lauantai aamuna (vaikka tyhjensin ja täytin tiskikoneen lauantaina!).. Eli olin ihan oikeassa siinä, että jos minä pidän lepoviikonlopun kaikki räjähtää käsiin (tai siltä ainakin tuntuu..).

Ihana olkkarinpöydän kaaos....

Koska lauantaiaamu meni kelaillen kaikkea mitä pitäisi tehdä, päätin avata telkkarin viemään ajatukset pois siivoamisesta sun muusta. Se todellakin auttoi! Ei stressiä, vaan sohvalla makoilua ja telkkarin katselua. Muutaman tunnin jälkeen alkoi kuitenkin mieleen palautua tekemättömiä asioita. niitä sitten aktiivisesti koitin siirtää mielessäni maanantaihin. Koko viikonlopun katselin kaaosta ja mietin muita tekemättömiä hommia, että "nyt ei tarvitse, ensi viikolla sitten". Viikonloppuna en stressannut, mutta lepoa en saanut! Koko viikonloppu meni sohvalla telkkaria katsellen, mutta ehkä olisin saanut paremmin levättyä ilman telkkaria? Mutta siinä tapauksessa olisin luultavasti alkanut siivoamaan..

Edelleen ajattelenkin samalla tavalla kuin ennen: en voi levätä ennen kuin hommat on hoidettu! Ehkä omassa päässäni vain on vikaa, mutta näin se toimii minulla: asiat järjestyksessä=mielenrauha.

Nyt lähdenkin tästä siivoamaan keittiötä ja tiskaamaan, onneksi päivän lastenhoito peruuntui, niin ehdin siivota viikonloppuna syntyneet sotkut pois! (ja toivottavasti suuren osan ennen viikonloppua olleesta kaaoksesta myös) :P

-Mallu

Viikonloppu pyhitetty levolle

Olen luvannut jo kuukausi sitten poikaystävälleni pitäväni tämän viikonlopun kokonaan vapaana. Silloin taisin taas kerran valittaa jatkuvaa väsymystä ja poikaystäväni käski pitää kaksi kokonaan vapaata päivää, ilman mitään ohjelmaa tai suunnittelua, pelkkää lepoa ja oman fiiliksen mukaan tekemistä. Silloin otettiin kalenteri esiin ja varattiin heti seuraava kahden päivän vapaa pelkälle levolle. Kuukauteen ei siis ole ollut kahta peräkkäistä kokonaan vapaata päivää, enkä itse asiassa tiedä olenko koskaan pitänyt edes kahta vapaapäivää ilman siivoamista ja/tai koirien hoitamista. Nyt olen kuitenkin luvannut oikeasti levätä. En ole saanut sopia mitään kivaakaan ohjelmaa viikonlopulle, vaan on oikeasti tarkoitus tehdä kaikki ihan fiiliksen mukaan ja mieluiten leväten ja rentoutuen kotona.

Poikaystäväni hoitaa siis koirat sun muut "pakolliset asiat" ja minä lepään tai puuhailen kivoja asioita mieleni mukaan. En vaan tiedä osaanko.. Tiedän, että kotona ollessani tekee mieli siivota, koska haluan kämpän siistimmäksi, mutta silloin en lepää. Koko ajan ajattelen mitä kaikkea ehtisinkään hoitaa nyt kun on kaksi vapaapäivää, mutta "en saa". En osaa olla ajattelematta kaikkia asioita, jotka jäävät roikkumaan kun pidän vapaata. Pystynkö oikeasti rentoutumaan? Katsotaan miten käy. Voi olla, että blogi pysyy hiljaisena viikonlopun (koska en ole saanut yhtäkään tekstiä vielä valmiiksi) tai sitten ei, fiiliksen mukaan. ;)

-Mallu

Uutta energiaa ystävän näkemisestä

Minulla meni alkuviikko ihan zombina, jonka takia blogikin pysyi hiljaisena (pahoittelut siitä!). Sunnuntai-maanantai yönä tultiin takaisin Suomeen ja aikaisin maanantai aamuna piti hakea osa karvalapsista kotiin. Vaikka viikonloppu oli rentouttava, oli se myöskin todella väsyttävä kaikkine ulkoiluineen. Varsinkin kun viikonloppu alkoi to-pe välisen yön neljän tunnin yöunilla. Maanantaina olinkin aivan loppu.. En muistanut yhtäkään asiaa mitä pitäisi tehdä ja väsymys oli niin valtava, että päätin etten edes kaiva listaa esiin. Niinhän siinä sitten kävi, että jäi hakematta lääkkeet apteekista..

Mangon sairastumisen myötä meillä meni viime viikon keskiviikon ja torstain aikataulut aivan sekaisin. Useampi asia sai jäädä roikkumaan, kuten esimerkiksi se lääkkeiden hakeminen apteekista. Minähän syön kipukynnystä kohottavaa lääkettä, joka on samalla migreeninestolääke. Tiesin, että pillerit riittää sunnuntaihin asti, joten ajattelin, että ehdin hakea lääkkeen hyvin maanantaina. No enpä sitten muistanut kun vasta nukkumaan mennessä. Kävipä sitten niin, että raju migreeni iski heti itsenäisyyspäivän aamuna, eikä ajatus oikein kulkenut. Eipä ollut lähistöllä avoinna apteekkia, joten asia jäi hoitamatta.

Eilen herätessäni huomasin, että migreeni ei ole vieläkään luovuttanut, mutta päätin silti lähteä suunnitellusti katsomaan ystävääni ja hänen pientä nyyttiä. Tunnin ajomatkalla ehdin miettiä moneen otteeseen, että en ehkä jaksakaan olla kauaa, kun pää jyskyttää, mutta toisinpa kävi! Olo oli paljon parempi ja virkeämpi vierailun jälkeen! Taas kerran tajusin, kuinka paljon olenkaan kaivannut ystävääni, enkä olisi halunnut lähteä kotiin ollenkaan! Vauvalla oli varmasti myös osansa hyvään fiilikseeni, mutta tajusin, miten tärkeää onkaan viettää aikaa hyvien ystäviensä kanssa! Tarvitsen lisää tätä terapiaa!! :D <3

Useasti ajattelen, että on niin kiire ja miljoona asiaa hoitamatta, etten ehdi kauheasti nähdä ystäviä. Sosiaaliset suhteet ovat kuitenkin tärkeitä ja nyt todella huomasin minkälaista energiaa siitä saan! Kotona jaksoin puuhailla illalla, migreenistä huolimatta! Teki hyvää päästä stressin ja kaaoksen keskeltä pois hetkeksi, nyt jaksaa paljon paremmin!

-Mallu

Treenipäiväkirja & viikkokatsaus vko48

Kun lähden miettimään viime viikkoa, en muista alkuviikosta juuri mitään. Keskiviikkona alkanut eläinlääkärirumba ja huoli karvalapsesta sekoitti kunnolla pakkaa. Treenejä ei alkuviikosta juuri ollut ja keskiviikko sekä torstai meni enimmäkseen koiraa hoitaessa. Torstaina piti toki hoitaa kaiken maailman "ennen reissua" juttua, eli pakkaamista, siivoamista ym.

Reissu tuli todellakin tarpeeseen kaiken kaaoksen jälkeen. Matkasta luvassa oma postaus, mutta ihanan rentouttavaa oli vaikka ohjelmaa riitti ja viikonlopun olisi voinut viettää nukkuenkin koska väsymys oli valtava. Matkalla en nukkunut kovin hyvin, mutta paremmin kuin kotona viime aikoina ja tunsinkin oloni aamuisin melko virkeäksi.

Treenipäiväkirja:
Ma: pientä kotitreeniä, osteopatia
Ti: Lepo
Ke: Lepo
To: lepo
Pe: n.1h vaellusta vuorella+ n.1h vaellus vuorelta alas (metsäpolkua, rappusia, alamäkeä)
La: 45min jooga/ selkäjumppa/ venyttely
Su: Lepo

-Mallu

Terveiset Zugista!

Tällä hetkellä lomaillaan Sveitsin Zugissa ja täällä on ihanaa! Upeat maisemat ja kaunis luonto. Taisin nukkuakin hieman paremmin viime yönä! Painajaisia oli kyllä, mutta aamulla tunsin kuitenki oloni enemmän levänneeksi kuin aikoihin!


Kahden päivän kaaoksen jälkeen pääsimme torstai iltana nukkumaan vasta puolen yön aikaan ja herätys oli perjantaina klo.4.00, jotta ehtisimme pakata valmiiksi ennen lentokentälle lähtöä. Eilen ohjelmassa oli vaellusta viereisellä vuorella ja sieltä alas käveleminen (mikä todellakin tuntui reisissä!). Väsymystä en tuntenut ulkoilmassa, mutta autossa ja sisällä alkoi silmäluomet painamaan. Loma jatkuu samoissa merkeissä, kun lähdetään tänään valloittamaan seuraava vuori.


Puhelimen kautta en valitettavasti saa lisättyä kuvia, jostain kumman syystä, mutta reissun jälkeen kuvia riittää julkaistavaksi!!


-Mallu

Sveitsiin!

En ollenkaan muista enää, että olenko maininnut blogissa meidän viikonloppu reissusta. Viime päivät ovat menneet jotenkin sumussa. Liikaa asioita hoidettavana ennen matkaa ja vielä koiran sairastuminen. Tällä hetkellä istutaan kuitenkin koneessa (ajastettu postaus) ja potilaamme pääsi lääkäri isäni hoiviin.

Olemme siis matkalla Sveitsiin Zugiin, poikaystäväni vanhempien luo. Tämän piti olla ihana irtiotto, mutta viime päivien stressin takia en tiedä pystynkö nauttimaan matkasta kunnolla. Tietenkin otan kaiken irti lomasta ja lepo tulee todellakin tarpeeseen, mutta voi olla, että olen aika zombina koko viikonlopun. Onneksi Mango pääsi isäni luo hoitoon, joten potilaasta ei tarvitse huolehtia, kun tiedän, että isä lääkärinä osaa hoitaa vauvaani paremmin kuin minä.

Olin ajatellut ajastaa postauksia matkan ajaksi, mutta eihän tässä viime päivinä ole ehtinyt paljoa kirjoittelemaan. Katsotaan onnistunko vielä puhelimen kautta saamaan jotakin aikaiseksi, jos en, niin riittääpähän tekstejä ensiviikolle matkakertomuksen lisäksi. :)

-Mallu