Huoli lemmikistä

17.12 tulee vuosi siitä kun pieni staffinpoikanen saapui kotiin, eli vuosi siitä kun neljäs lemmikki saapui laumamme lisäykseksi. Viimeisen vuoden aikana onkin tuntunut siltä, että koko ajan jollakin karvakuonolla on jotain, hammasongelmia, vatsaongelmia, iho-ongelmia ym. Jatkuvasti olen huolissani jostain lemmikistä. Kun tuntuu, että kaikki alkaa järjestyä, tuleekin seuraava tapaus.

Tänään aamulla huomasimme yhtäkkiä, että labbiksella oli yhden nisän kohdalla nyrkin kokoinen patti! Iski paniikki ja soitin samantien eläinlääkärille ja sain ajan puolen tunnin päähän. olin aamun ihmetellyt, miksi Mango oli niin apaattinen ja vetäyty omiin oloihinsa. Liitin heti mielessäni patin siihen, kun olin pieni ja meidän labbiksella oli syöpä ja siitä johtuen laajentunut perna (muistaakseni), joka näkyi möhkäleenä kun koira makasi lattialla. En osannut tänään heti arvata mikä tässä oli kyseessä, ensimmäinen ajatus oli vain, että nyt se kuolee..

Automatkalla aloin jo ajattelemaan parempia vaihtoehtoja. Mietin, että pattihan on nisän kohdalla, joten kyseessä on varmasti siihen liittyvä tulehdustila. Ehkä se vaan on kerännyt ison kasan nestettä ja pitää tyhjentää. Onneksi Mango oli melkein yhtä innoissaan kun normaalisti eläinlääkärille mennessä kun tulimme perille, mikä jo rauhoitti minua paljon. Diagnoosiksi saatiin akuutti maitorauhastulehdus, eikä toimenpiteitä tarvittukaan kun eläinlääkäri totesi, että nestettä ei ole, pelkkää turvotusta. Antibioottikuuri ja kipulääkitys laitettiin mukaan ja toivotaan, että tämä menisi mahdollisimman nopeasti ohi. Kipulääkkeestä huolimatta Mango on välillä todella kipeä, mihin onneksi auttaa viileä kääre nisän päällä ja rapsutukset.

EDIT: Juuri kun olin saamassa postausta julkaisu kuntoon, tuli käänne huonompaan. Mangolle nousi kuume antibiootista ja tulehduskipulääkkeestä huolimatta ja nyt mun vauva viettää yön eläinsairaalassa. Tulehdus on raju, mutta Mango on hyvässä hoidossa. Toivottavasti saan nukuttua ensi yönä, sillä huoli on tietenkin suuri!

-Mallu

Kroppa sekaisin

Tällä hetkellä tuntuu siltä, että koko kroppa on aivan sekaisin. Uniprojekti ei ole oikeastaan edennyt ja olen jatkuvasti väsynyt. Kroppa tuntuu myös olevan kovin jumissa. Onneksi tajusin mennä taas osteopatiaan, koska siellä sain heti jumeja avattua. Kuten kerroin jo aikaisemmin, pystyin taas hengittämään kunnolla ilman, että selkään sattui. Selkä on onneksi pysynytkin jotenkin "auki" ja edelleenkin pystyn hengittämään syvään ilman, että kipu yltyy. Kipua kuitenkin on, mutta tilanne on paljon parempi kuin kuukausi sitten.

Kävin viime viikolla tanssitunnilla, jonka jälkeen pohkeet menivät jumiin ja huomasin melko nopeasti, että vasemman pohkeen kipu ei ollut ihan tavallista treenin jälkeistä lihaskipua. Kesällä minulla tulehtui pakaralihakset ja nyt kipu oli samantapaista. Onneksi ei yhtä pahaa, mutta inhottavaa kiristävää kipua. Uskon, että kroppani on sen verran sekaisin, että palautuminen on huonoa. Kesällä lihakset tulehtuivat koska olin rankan treenin jälkeen koko yön hommissa, eikä kroppa päässyt lepäämään. Nyt olen ehkä vain nukkunut niin huonosti ja syönytkin huonommin.

Väsymyksen ja kropan jumin lisäksi minulla on ollut iho huonommassa kunnossa ja vatsakin on oireillut normaalia enemmän. Koko ajan tuntuu, että jokin asia on vialla. Kun päätän, että treenaan vaikka kuinka väsyttäisi, niin saattaakin migreeni vaivata (tai tulehtunut pohjelihas). Tuntuu, että koko ajan joku pistää vastaan, mutta en aio lannistua siitä. Pikkuhiljaa mennään eteenpäin, vaikka tahti on turhauttavan hidas tällä hetkellä. En aio luovuttaa, vaikka välillä masentaakin tämä tilanne.

-Mallu

Treenipäiväkirja ja viikkokatsaus vko47

Viime viikko alkoi ihanissa merkeissä kun päästiin katsomaan uutta asuntoamme! Sen lisäksi, kuten jo aikaisemmin kerroinkin, maailmaan saapui maanantaina ystäväni pieni poikavauva, eli fiilikset oli alkuviikosta huipussa.

Olin suunnitellut muutamia treenejä viime viikolle, mutta torstain pilates tunti jäi väliin kun pohkeet olivat niin jumissa edellispäivän tanssitunnista. Viime viikolla oli kolme työvuoroa, joista viimeinen lauantaina. Sieltä lähdinkin suoraan kaverin synttärijuhliin ja vaikka en juonutkaan alkoholia, olin aivan poikki sunnuntaina. Onneksi ohjelmassa oli vain serkun pojan synttärit, jonne jaksoi raahautua syömään herkkuja. :D

Lastenhoitohommissa piti piirtää pikkutytölle tilaustyönä Trolls hahmo :D

Uni ei valitettavasti ole parantunut, mutta selkä on parempi (tykkäsi selkeästi afro-house tanssitunnista). Lukemiset tuntuu junnaavan paikoillaan. Käyn aikuislukiossa ja valmennuskurssilla, mutta muuten tuntuu, että aika loppuu kesken. Pitää hoitaa lemmikit ja koti, eikä sinne kirjastoon ehdi missään vaiheessa. Kotona lukeminen ei minun kohdallani todellakaan ole tehokasta kun neljä karvaista lasta ja mies pörrää ympärillä. Olenkin päättänyt laittaa kirjasto aikataulut kalenteriin työvuorojen tapaan, jotta en keksi kaikkea muuta ohjelmaa


Treenipäiväkirja
Ma: Lepo
Ti: vatsa-selkä kotitreeni
Ke: Afro-house tanssitunti
To: Lepo
Pe: Lepo
La: Lepo
Su: Lepo

-Mallu

Bengalikissan elämää

Olin pikkutytöstä asti haaveillut kissasta. Pelkäsin kissoja, mutta samalla ne kiehtoivat minua. Olin ajatellut hankkivani jonkun maatiaskissan, ehkä jostain vahinkopentueesta. Sitten satuinkin näkemään kuvan bengalikissasta, eikä muita vaihtoehtoja enää ollut. Reilut viisi vuotta sitten kotiin saapuikin pienenpieni bengalityttö Mimosa kauniine kuvioineen.

Olinkin lukenut aikaisemmin siitä, kuinka bengalit ovat energisiä, koiramaisia ja hyviä oppimaan kaikenlaista (mm. kaapin avaamiset). En kuitenkaan tiennyt mitään siitä, mitä elämä kissan kanssa on. Aikaisemmin olin tottunut nostamaan tavaroita ylös, jotta koira ei pääse niihin käsiksi, mutta nyt olikin yhtäkkiä kissa, joka pudotteli tavaroita alas (ja koira, joka söi ne). Bengalit ovat myös hyvin äänekkäitä ja Mimi osaa todellakin kertoa jos joku ei neitiä miellytä.

Mimosan pentuaikoina opin nopeasti muutamia asioita:

-Minulla ihan oikeasti on levottomat jalat ja jos haluan nukkua yöni ilman kissan kynsiä jalkapohjissani, kannattaa paketoida jalat hyvin peiton sisään ja varalta laittaa sukat jalkaan tai vilttiä jalkojen päälle.

-Kotiin tullessani piti nopeasti syöksyä kylppäriin, missä odotti "kotihousut"= verkkarit. Kissanpennun irrottaminen reidestä on nimittäin hankalaa, kissanpentu kun oppi nopeasti, että farkuissa pysyy hyvin kynsillä kiinni.

-Jos kotihousuissa oli liehuvat lahkeet, ne kannatti sulloa sukkiin piiloon, ellei halunnut taas kynsiä jalkaan kiinni.

-Kissan kynnet kannattaa leikata..

Bengaleita kiinnostaa kovasti vesi. Osa vissiin uikin, mutta meillä kiinnostus on jäänyt sille tasolle, että veden kanssa on kiva leikkiä, mutta kastuminen on inhottavaa. Eli kukkamaljakot menee nurin kun sinne pitää änkeä tassua ja vesilasin jos jättää pöydälle, voi olla, että siellä on käynyt kissantassu. Mimosan mielestä todella hauska leikki on kun laittaa vatiin vettä ja sen pohjalle esineitä sekä veteen esineitä kellumaan. Niitä on sitten ihan parasta kalastella sieltä. Parasta on myös tuhota kaikenlaisia silikonisia/kumisia tavaroita (mm.crocseja), kiivetä korkealle ja pudotella pieniä tavaroita lattialle.

Meidän neiti on siitä erikoinen kissa, että tyyppi inhoaa kalaa. Ruuan suhteen Mimosa on todella valikoiva, mieluiten neiti söisi samaa ruokaa kun koirat (mutta ei kalaa) ja vielä koirien kupeista. Lisäksi Mimi puhuu puhelimeen. Joka ikinen kerta kun jompi kumpi meistä puhuu puhelimessa, neiti yrittä änkeä syliin ja maukuu samalla. Maukuminen loppuu sitten kun puhelu loppuu. Kuten kerroin, bengalit ovat äänekkäitä kissoja, eli puhelimen toisessa päässä oleva todellakin kuulee kissan.

Tuo ihana ja kaunis bengalineitimme on usein niin rasittava, että haluaisin antaa hänet pois jollekin perheenjäsenelle (jotta pääsisi kuitenkin usein moikkaamaan), mutta rakastan tuota pientä äänekästä prinsessaa niin, etten pysty siihen.

-Mallu

Ennustaja

Minulla oli keväällä todella vahva tunne siitä, että hyvä ystäväni on raskaana. Tiesin heidän yrittävän lasta, mutta jostain syystä minulla oli todella vahva aavistus, että nyt on tärpännyt. Niinhän se olikin, vaikka kerkesin useasti miettimään, ettei se varmaankaan ole totta vaan toiveajattelua.

Nyt sunnuntai-maanantai välisenä yönä näin unta, että ystäväni synnytti pojan. Aamulla ihmettelin sitä itsekseni, koska ystäväni oli kertonut, että heillä oli ollut vahva tunne, että vauvasta tulisi tyttö. Toki hän sanoi myös, että poika sieltä varmaan kuitenkin tulee kun on niin varma tunne tytöstä. Laitoinkin sitten maanantai aamuna viestiä ystävälleni ja kerroin unestani. Vastaukseksi sain, että lapsivedet menivät 6.30 ja nyt odotellaan kovempia supistuksia. Iltapäivällä tuli ihana kuvaviesti ja tieto siitä, että pieni poika on saapunut maailmaan.

Ihmettelin tätä enneunta perheelleni, johon isäni tokaisi: "hullujen sukuun yksi noita". :D

-Mallu

Kuka juoksee metroon?

Kuka juoksee metroon? - No esimerkiksi minä! Usein puhutaan siitä, että metroon on turha juosta, kun seuraava tulee muutaman minuutin päästä. Tottahan se on, jos olet menossa paikasta A paikkaan B ainoastaan metrolla. Luulisin, että aika harvalla asiat kuitenkaan niin simppelisti menee.

Itselläni on usein se tilanne, että matka taittuu bussi-metro-bussi tyyliin. Jos ensimmäinen bussi on myöhässä, kannattaa todellakin juosta metroon, jotta ehtii seuraavaan bussiin. Sulkeutuvien metro-ovien väliin en kuitenkaan ikinä juokse! Opin läksyni lukiossa, kun luulin ovien avautuvan jos onnistun saamaan käteni väliin. Siinä sitten oltiin käsivarsi ovien välissä ja metro lähti liikkeelle. Onni onnettomuudessa oli se, että ovien toisella puolella sattui seisomaan kaksi vartijaa, jotka reagoivat nopeasti ja saivat yhdessä työnnettyä käteni pois välistä samalla kun itse vedin toiselta puolelta.

Länsimetron myötä metroon juoksijoita tulee varmasti olemaan enemmän, kiire kun on sitä nykypäivää. Ehkä meidän kuitenkin pitäisi muistuttaa itseämme siitä, että seuraava metro tosiaan tulee muutaman minuutin päästä ja ehkä sillä seuraavalla bussillakin kerkeää, on ihan ok olla joskus myöhässä.

-Mallu

Blogini on sekametelisoppa..

Kirjoitan blogiani aikalailla päiväkirja tyyliin. Se tarkoittaa sitä, että kirjoitan lähes kaikista elämääni liittyvistä asioista. Kun lähdin suunnittelemaan uuden blogin aloittamista luin muutamia juttuja blogin kirjoittamisesta ja kaikissa suositeltiin aiheen valitsemista. Tiesin jo alun alkaen, etten aio rajata blogiani käsittelemään esim. ainoastaan lääkikseen hakemista. Tämä on harrastukseni ja haluan kirjoittaa siitä, mitä mielessäni liikkuu ja mitä elämääni kuuluu.

Siitä syystä blogini on siis täydellinen sekametelisoppa.. Koiria, selkävaivaa, uniongelmia, lääkikseen hakemista, elämäntapamuutosta ja kaikkea muuta! Tiedän, että minulla varmasti olisi enemmän lukijoita jos keskittyisin vaan muutamaan asiaan, nyt aiheet rönsyilevät asiasta kukkaruukkuun. Minua se ei kuitenkaan haittaa, kuten kerroin, tämä on harrastukseni, joten kirjoitan mistä haluan. En usko, että se muuttuisi, vaikka alkaisin joskus saamaan tästä rahaa. Blogin aiheet muuttuvat sen mukaan, miten elämäni muuttuu ja mitä omassa pääkopassani liikkuu.

Vaikka kirjoitan blogia omaksi ilokseni, on ihanaa huomata, että lukijoita on muitakin kuin ystäviäni ja perhettäni. Toivottavasti tätä sekametelisoppaa pystyy jotenkin seuraamaan. Innostun aina jokaisesta kommentista, vaikka pelkäänkin ilkeitä kommentteja, joita joissain blogeissa näkee (niitä ei onneksi ole tullut *kopkopkop*). Pahoittelut siitä, että olen välillä ollut huono vastaamaan kommentteihin! Toivon, että lukijani saavat jotain irti tästä blogista, ehkäpä vertaistukea? Ainakin lääkisaiheiset tekstit on luetuimpia, mutta selkään ja uneen liittyvät postaukset kiinnostavat näköjään myös, sekä viikkokatsaukset ja eläinaiheiset tekstit.

Kertokaa ihmeessä jos teillä on postaustoiveita/ jokin aihe josta haluaisitte minun kirjoittavan enemmän. :)

-Mallu

Treenipäiväkirja ja viikkokatsaus vko46

Viime viikko oli rankka, mutta kiva! Maanantaina ehdin jo ajatella, että apua mitähän tästä viikosta tulee, kun aamulla bussissa melkein kaaduin kanssamatkustajan syliin ja iltapäivällä huomasin bussipysäkillä, että olinkin laittanut "lastenhoitovaatteisiin" vaihtamisen yhteydessä legginssit väärinpäin. Hetken ehdin ihmetellä miten saumat näkyvät niin hyvin. Onneksi viikko jatkui paremmissa merkeissä.

Kuva toissaviikolta, voi kunpa lumi tulisi takaisin!

Viikkoon mahtui tällä kertaa viisi työvuoroa, yksi koulutus, valmennuskurssia ja aikuislukiota. Viikonloppuna oli hieman rennompaa ohjelmaa lauantaina työpaikan pikkujoulujen merkeissä ja sunnuntaina poikaystävän syntymäpäiviä viettäen hänen vanhempiensa luona. Miehen kanssa mietittiin jossain vaiheessa, että auttaisikohan alkoholi uniongelmiini? Alkoholihan huonontaa unenlaatua, mutta pohdittiin, että auttaisikohan se jatkuviin painajaisiini. Nyt voi siihenkin todeta, että ei auta. Olin melko varma siitä, etten tule juomaan pikkujouluissa alkoholia, mutta poikkeushan vahvistaa säännön? Nyt ei tarvitse taas pitkään aikaan juoda alkoholia, hauskaa oli lauantaina, mutta en kyllä kaipaa tuota valvomista ja juhlimista ollenkaan. Mielummin pidän hauskaa muilla tavoin ja ihmisten aikoihin. :D

legginssit väärinpäin, ei onneksi ollut niin pahan näköinen :D

Valitettavasti treenejä en oikein saanut tungettua viime viikon aikatauluihin, mutta venyttelyä on tullut tehtyä pitkin viikkoa. Torstain osteopatia sai minut tajuamaan, että minun täytyy todellakin lähteä taas treenaamaan, jotta selän saisi kuntoon, eikä vaan unen takia.

Treenipäiväkirja:

Ma: Lepo
Ti: Selätin 20min+venyttely
Ke: Lepo
To: Osteopatia
Pe: Lepo
La: Lepo
Su: Lepo

-Mallu

Selkäkatsaus marraskuu

Tässä alkuviikosta tajusin, että selkäni on jälleen todella huonossa kunnossa. Treenejä en ole saanut kunnolla käyntiin ja yksi syy siihen on se, etten oikein tiedä mitä tekisin kun selkä pistää vastaan. Jo muutama viikko sitten aloin miettimään, että jos kävisin hieronnassa tai osteopatiassa, mutta se jäi ajatuksen tasolle. Torstai aamuna varasin sitten ajan osteopaatilleni samalle iltapäivälle.

Ajattelin ennen hoitoa, että koko kroppani on jumissa, mutta en osannut arvata kuinka jumissa selkäni oikeasti oli! Hoidon jälkeen selkää vihloi, mutta tuntui kuitenkin hyvältä. Huomasin kotiin kävellessäni, että pystyn hengittämään kunnolla ilman, että selkään sattuu! Miten en ole reagoinut aikaisemmin siihen, että selkä on niin kipeä, että jopa vähän syvempään hengittäminen sattuu? Ja miten on mahdollista, että olen onnistunut jälleen kerran laiminlyömään omaa hyvinvointiani näin pahasti?

Nyt koitan pohtia miten oppisin pitämään itsestäni parempaa huolta. Itsensä hoitaminen jää aina ensimmäisenä pois kun on paljon stressiä. Tämä on todella paha tapa ja vaikka kuinka koitan aina sanoa, että nyt tämä muuttuu, niin aina sitä ollaan samassa tilanteessa taas jossain vaiheessa.

-Mallu

Kun opintotuet ei riitä

Täällä Suomessa valitetaan monesta asiasta. Opiskelijoiden keskuudessa suurin valituksen aihe taitaakin olla opintotuet. Usein kuulee valitusta siitä, ettei opintotuet riitä mihinkään ja nyt niistä vielä leikataan. Tottahan se onkin, ei ne tuet mitkään isot ole.

Itse en kuitenkaan näe, että ongelma olisi opintotuissa, vaan ennemminkin tulorajoissa. Jos sitä työtä ehtii tehdä samalla kun opiskelee, niin miksi ei saisi? Pakotetaan opiskelijat ottamaan lainaa ja sakotetaan jos tehdään liikaa töitä. Ne opintotuet tulevat kuitenkin suoritetuista opintopisteistä, joten jos on oikeutettu tukiin on myöskin opiskellut, ei kukaan niitä ilmaiseksi saa. Kaikki voivat sitten itse valita mitä tekevät ylimääräisellä ajallaan, miksi ei saisi tienata hieman ylimääräistä? Opiskelija-asunnot eivät kuitenkaan riitä kaikille, joten osalla on vähän isommat asumiskustannukset tai vaikka lapsia/ lemmikkejä = isommat menot.

Hölmöä opintotuista valittamisessa on mielestäni se, että usein keskitytään siihen, että tuet ovat niin pienet. Miettikää vähän, täällä Suomessa saadaan kuitenkin ilmainen koulutus ja siitä saa vielä palkkaa! Ollaan siis todella etuoikeutettuja, hienoa, hyvä Suomi! Summa summarum, opintotuet ovat kohdillaan, mutta tulorajoille pitäisi tehdä jotain.

-Mallu

Pentu ongelmia..

Nyt se sitten alkoi.. Ihana, pieni, söpö staffimme on välillä vähemmän ihana ja söpö.tyypistä on tullut oikea riiviö! Tietysti arvasin, että tämä alkaa jossain vaiheessa, mutta toivoin ettei niin tapahtuisi. Meidän tyyppi on alkanut tuhoamaan..

Kuten olen kertonut, Panda on ahkerasti tuhonnut koirien leluja, muttei muuta. Nyt tuo otus on keksinyt, että esim. vaatteita voi repiä tuoleilta ja niitä voi repiä rikki. Tosi jees... Eilen juuri ennen kuin olin lähdössä koulutukseen huomasin Pandan taas syövän jotain rikki. No siinähän oli nahkahanskani, joka oli ollut eteisen pöydällä, nice.. Eihän tässä muutenkaan ollut rahat tiukilla ja nyt tuo yksi käy varkaissa aina kun silmä välttää. Pitää vissiin alkaa nyt toden teolla pakkaamaan, niin saadaan enemmän järjestystä tänne ja vähemmän tuhottavaa..

-Mallu

Treenipäiväkirja ja viikkokatsaus vko45

Viime viikon aikataulut muuttuivat aikalailla, siitä miltä kalenteri näytti edellisellä viikolla. Sain jo sunnuntaina tietää, ettei minua tarvitakkaan lastenhoitohommiin tiistaina. Silloin se tuntui ihan kivalta, koska ma-pe illat oli kaikki buukattuna. Kävipä sitten niin, että keskiviikon lastenhoitokeikka myöskin peruuntui ja perjantain pikkujoulut peruuntui järjestäjän perheen norovirus epidemian takia.

Edellisviikolla treenejä suunitellessa harmittelin sitä, ettei ole aikaa käydä ryhmäliikuntatunneilla, mutta nyt kun yllättäen olikin vapaata, en jaksanut suunnitella mitään treenejä, vaan illat meni kotona puuhatessa. Keskiviikkona sain kyllä tehtyä treenin kotona, mutta muuten on ollut melko laiska viikko, taas.. Tosin olen nauttinut talvesta ja käynyt pitkillä kävelyillä koirien kanssa; tai enimmäkseen labbiksen kanssa, joka rakastaa talvea ja lunta yhtä paljon kuin minä. Maanantaina sain lastenhoitohommissa myös hieman hyötyliikuntaa kun vedin lapsia pulkassa. Kotona tanssahteluista on myös selkeästi ollut hyötyä kun nyt maanantaina on kyljet jumissa.

Viikonloppu meni rennoissa tunnelmissa. Lauantaina vietettiin siskoni synttäreitä ja sunnuntaina isänpäivää. Molempina päivinä nousin reippaasti seitsemältä, mutta meninkin takaisin nukkumaan ja nukuin pidempään. Tajusin vihdoin sen, että on pakko levätä. Olen yrittänyt päästä väsymyksestä eroon parantamalla unenlaatua ja pitämällä rutiineista kiinni. Koska olen nukkunut todella huonosti ja ollut jatkuvasti todella väsynyt, on asioita jäänyt roikkumaan joista olen stressannut. Viikonlopun pitkään nukkumiset tuntui todella rentouttavalta, vaikka sitä olisi saanut olla paljon lisää. Olen suorittaja ja siitä pitäisi osata höllätä, vaadin itseltäni liikaa, nyt pitäisi oppia ottaa rennommin.

Treenipäiväkirja:
Ma: Lepo
Ti: Lepo
Ke: 20min lämmittely jumppapallolla, 20min "terveselkä"jumppaa, 10min venyttely
To: Lepo
Pe: 1,5h kävelylenkki
La. Lepo
Su: Lepo

-Mallu

Isänpäivä 2016

Hyvää isänpäivää jokaiselle isälle! Tänään vietimme isänpäivää oman isäni luona. Olisin myös halunnut käydä vaarin haudalla, mutta pelkäsin, etten löytäisi hautaa pimeällä yksin, joten tyydyin sytyttämään kynttilän vaarille kotona.

Ostin jo jonkin aikaa sitten isälleni rasian, mutta pitkään jouduin pohdiskelemaan, että mitä siihen laittaisin. Päädyin ostamaan isän lempi suklaita ja kutsumaan hänet meille katsomaan Jean-Michel Jarren dokumenttia. Yksinkertainen, mutta mielestäni kiva lahja. Isä olikin jo ehtinyt katsomaan dokkarin, joten sovittiin, että pidetään leffailta sitten uudessa asunnossamme kun ollaan päästy muuttamaan. Yhteistä aikaa. <3

Tämä hieno järjestys ei tietenkään pysynyt ja sulkaat olivat aivan sekaisin kuljetuksen ja paketin avaamisen jälkeen.. :D

-Mallu

Uupumus

Uupumus on ollut nyt paljon tapetilla sen jälkeen kun uutisoitiin Aku Hirviniemen sairaslomasta. Ihmiset ovat kirjoitelleet paljon siitä, että täytyy osata hidastaa ajoissa. Se onkin yksi minun ongelmistani, en vaan osaa. Aina on niin paljon tekemistä, ei löydy paljoa mitä voisi jättää pois.

Tuntuu siltä, että elän jatkuvasti uupumuksen rajalla. Noin kerran viikossa tulee päivä jolloin en vaan jaksa ja jään jumittamaan sohvalle. Onneksi jaksan kuitenkin silloinkin vähän siivota, eli tilanne ei ole niin paha. Ajattelen jatkuvasti, että jos saan tämän elämäntapamuutoksen toteutettua, niin silloin voin paremmin. Täytyy vaan saada asiat järjestykseen ja sitten kaikki on paremmin. Toivon todella, että se on totta, uskon, että se on totta, mutta loma tekisi myös hyvää.

Tällä hetkellä tuntuu siltä, ettei auta muu kun puskea eteenpäin. En voi jäädä sairaslomalle, koska keikkatyöntekijänä jäisin ilman palkkaa. En voi jättää huolehtimatta lemmikeistämme ja jos jätän kodin hoitamisen pois, koko kämppä räjähtää, mikä lisää stressiäni huomattavasti. Jotta jaksaisin paremmin, minun täytyy saada treenit kulkemaan ja hoitaa itseäni muutenkin paremmin. Kun energiat ei riitä, niin "itsensä hoitaminen" on ensimmäinen joka jää minulta pois, kuten varmasti monelta muulta. On aina yhtä kamalaa huomata, että on taas siinä pisteessä, ettei jaksaisi käydä suihkussakaan.

Tällä hetkellä olotila vaihtelee. Saatan yhtenä päivänä olla todella tehokas ja tehdä kaikenlaista ja seuraavana päivänä ei jaksaisi mitään. Tietysti syksyn tullessa pimeyskin on vaikuttanut, mikä on ihan ymmärrettävää. Onneksi lumi tuo vähän enemmän valoa, mutta aamut ovat edelleen vaikeita. Todella huono unenlaatuni voi tietenkin olla suurin syy kaikkeen väsymykseen, mutta en tiedä miten parantaa sitä. en keksi muuta kun, että koko korttitalo täytyy saada pystytettyä, nyt kaikki kaatuu jos jokin asia ei toimi. Koko paketti on pakko saada kasaan, sillä haluan nukkua hyvin ja jaksaa paremmin!

-Mallu

Ystävän vauvakutsuilla

Sunnuntaina pääsin osallistumaan ystäväni vauvakutsuille. Olin todella onnellinen, että sain taas pitkästä aikaa nähdä ystävääni ja olen todella onnellinen heidän puolestaan, kun heillä kohta on pieni nyytti kotona. En ollutkaan ennen osallistunut vauvakutsuille ja kävin itseasiassa ensimmäistä kertaa ostamassa vauvan vaatteita. Ne on kaikki niin ihanan pieniä ja suloisia! Kutsuilla oli myös ihana puolivuotias pikkuprinsessa vieraana. Vauva ja ystäväni ihana vauvamasu eivät todellakaan helpottaneet omaa vauvakuumettani!

Jos olen täysin rehellinen itselleni, niin kyllä, olen hieman kateellinen. Edelleenkin tiedän sen, ettei vauvojen aika ole vielä, ensin täytyy päästä sinne lääkikseen, mutta aivan järkyttävä vauvakuume on silti vaivannut jo yli vuoden. En malta odottaa, että pääsen tapaamaan ystäväni pientä prinssiä tai prinsessaa, mutta pelkään myös sitä, että vauvakuume pahenee entisestään. En kyllä tiedä miten se voisi enää tästä pahentua, välillä tuntuu siltä, että pitäisi vaan lähteä yrittämään vauvaa, koska oman vauvan kaipuu on niin suuri ja välillä tuntuu etten pysty keskittymään mihinkään kun pää on täynnä vauva-ajatuksia. Mietin usein, että onko tämä normaalia? Toisaalta olen pienestä asti omannut kovan hoivavietin ja jo ala-asteella halusin hoitaa pieniä lapsia. Noin puolitoista vuotta sitten alkoi kuitenkin biologinenkello tikittämään hurjaa vauhtia. Katsotaan kauan pystyn elämään tämän tunteen kanssa, toivottavasti ainakin siihen asti, että pääsen sinne lääkikseen! :D

-Mallu

Lunta, lunta, lunta!

Minulla on ongelma.. Rakastan lunta, mitä enemmän, sen parempi! Ongelma on se, etten tiedä kenelle voin hehkuttaa tätä. Olin aamulla niin onnellinen kun huomasin, että lunta oli satanut yön aikana lisää, ja paljon! Tiedän kuitenkin, että moni varmasti haluaisi lyödä minua lumilapiolla päähän jos alan asiasta hehkuttamaan.

Tottakai tiedän, että joukkoliikenne, ei kulje ihan suunnitelmien mukaan, eikä omalla autollakaan pääse näppärästi lähtemään jos lunta on paljon. Mutta eikös se ole ihan normaalia talvisin? Täytyy vaan varautua siihen, että työ-/koulumatkoissa menee ehkä enemmän aikaa. Lumessa on kuitenkin vapaa-ajalla kiva touhuta ja ihan parhaan treenin saa tehtyä syvässä lumihangessa juostessa, hauskaa ja tehokasta! Lumen luonti on myös tehokasta treeniä! Lapsena haaveilin aina, että lunta tulisi runsaasti ja samaa teen edelleen. Ainoa asia mikä pilaa runsaslumisen talven on ihmisten valitukset. Mä olen lapsellisen onnellinen tästä lumen määrästä, eikä haittaa pätkääkään vaikka sitä tulisi metri lisää!

Ps. Bussini oli tänään aamulla ensimmäistä kertaa koko syksyn aikana ajoissa.

-Ikuinenlapsi

Treenipäiväkirja ja viikkokatsaus vko44

Viime viikko tuntui kummallisen pitkältä, kun lähdin miettimään viikkokatsauksen kirjoittamista viikonloppuna menin jo ihan sekaisin, että millä viikolla tapahtui mitäkin. Ehkä se johtuu siitä, että olen taas nukkunut huonommin. Uniprojekti on kyllä edistynyt, mutta kellojen siirtämisen myötä painajaiset ovat taas lisääntynyt. Huomasinkin unen parantuneen oikeastaan vasta kun uni taas huononi huomattavasti.

Maanantaina oli kauden viimeiset rauniotreenit, sen lisäksi viikon ohjelmassa oli torstaina mökin laittaminen talvikuntoon, lauantaina työpäivä ja sunnuntaina ystävän yllätysvauvakutsut. Näiden lisäksi oli tietysti aikuislukiota ja valmennuskurssia. Koska viikko kalenteria katsoessa näytti aika rennolta, suunnitelinkin treenejä muutamalle päivälle.

Tiistaina kävin vähän spurttailemassa Pandan kanssa ja huomasin, että revähtänyt takareisi ei ollutkaan vielä kunnossa, joten päätin perua illalle suunnittelemani tanssitunnin. Torstaina mökillä sai pientä treeniä kun raahasi ulkokalusteita suojaan ja vähän polttopuitakin tuli raahattua. Perjantaina iski laiskuus ja päätimme poikaystäväni kanssa yhteistuumin, että mennään salin sijaan kävelylle koirien kanssa.

Olen todella onnellinen siitä, että tuli lunta. Se on selkeästi piristänyt minua! Tällä viikolla aion saada itseni salille tai muuta kunnon treeniä tekemään vähintään kaksi kertaa! Nyt myös kaksi viikkoa kestänyt migreeni on jättänyt minut rauhaan, joten tekosyitä ei pitäisi löytyä!

Treenipäiväkirja:
Ma: kehonhuoltoa: rullailua (+hierontaa ihanalta poikaystävältä<3)
Ti: pieniä spurtteja kävelylenkillä
Ke: lepo
To: mökillä tavaran roudaamista
Pe:lepo
La:lepo
Su:lepo

-Mallu

Lahja hommia

Joka vuosi päätän ostaa joululahjat hyvissä ajoin, mutta silti juoksen vielä aaton aattona tai jopa jouluaattona etsimässä jotain lahjaa. Ongelma taitaakin olla se, että tässä ennen joulua on vielä siskoni, poikaystäväni, äitini ja veljeni syntymäpäivät ja vielä isänpäivä siihen päälle. Vaikka luulen olevani ajoissa lahjojen kanssa, yllättää syksy aina ja aika katoaa jonnekin.

Tänä vuonna aion oikeasti onnistua tässä projektissa! Tässä on niin paljon kaikkea muuta hommaa lukemisen, muuton, koirien ym. kanssa, että haluan saada lahja rumban hoidettua pois alta. Miten ihanaa olisikaan jos kaikki joululahjat olisivat hankittu jo ennen joulukuun alkua! Siinähän on hyvä tavoite! Isänpäivälahjaan täytyy vielä keksiä joku lisäjuttu, mutta muuten alkaa olla kaikki synttärilahjat jo ainakin suunniteltuna. Jos nyt saisi edes yhden asian loppuun asti hoidettua, niin pystyisi paremmin keskittymään muuhun.

-Mallu

Mökillä ilman koiria

Käytiin eilen mökillä äidin kanssa laittamassa paikat talvikuntoon (se talvi kun pääsi yllättämään). Onneksi mökkimme on puolen tunnin ajomatkan päässä, joten siellä on kätevä käväistä pikaisesti. Olin ajatellut ottaa koirat mukaan, mutta aloin epäröidä. Miten saisin kaiken hoidettua mökillä jos keskittyisin koko ajan koiriin? Suunnittelin jo ottavani vain yhden koiran mukaan, mutta lopulta päätin ottaa pienen irtioton.

Koirat ovat aina mukana ulkoilemassa, mökillä ja usein myös vieraillessamme äidin luona. Tuntuu todella väärältä lähteä kävelylle ilman koiria. Nyt kolmen koiran kanssa se on kuitenkin välillä tuntunut ihan järkevältä ajatukselta (tosin vain kerran toteutettu). Meillä menee älyttömästi aikaa ja energiaa tämän lauman hoitamiseen. Pakko välillä hoitaa myös itseään. Kävely koirien kanssa voi olla todella rentouttavaa, mutta usein lauman kanssa kävellessä keskittyminen on täysin koirissa, eikä kävelylenkki olekaan kovin rentouttava.

Nyt syksyllä aloittamamme projekti koirien kanssa on auttanut. Aiemmin koitin hoitaa kaikkia koiria samalla, mutta nyt ollaan annettu koirille myös ihan omaa aikaa. On ihan ok ottaa vain yksi koira mukaan johonkin sen sijaan, että ottaa kaikki kolme riehumaan ja me ollaan stressaantuneita. Aiemmin olen myös helposti jättänyt kaikki koirat kotiin jos olen käynyt jossain kylässä, koska olen jotenkin automaattisesti ajatellut, että kaikki tai ei kukaan, eikä kaikkien luo voi viedä kolmea koiraa. Koirat selkeästi nauttivat siitä kun saavat ainoana lähteä johonkin mukaan, sillä saavat enemmän huomiota. Tyypit myös innostuvat siitä kun tullaan takaisin kotiin kavereiden luo.

talven ensimmäinen lumienkeli! :D  <3

Olen vasta nyt tajunnut sen, että mun on pakko pitää huolta itsestäni, jotta pystyn paremmin huolehtimaan koiristani. Mökillä saimme tehokkaasti hommat hoidettua ja pääsin samalla myös hieman rentoutumaan. Ei tarvinnut stressata, että oksentaako Panda autoon, lähteekö Mango karkuteille vai paleltuuko Demi tai Panda ulkona kylmässä. Päästiin lähtemään juuri kun aurinko laski, täydellinen ajoitus, eikä olisi onnistunut jos koirat olisivat olleet mukana. Jos minulla on hyvä mieli ja hyvin energiaa jaksan puuhailla enemmän koirien kanssa, eli kun omistajilla on hyvä olla, on myös karvaturreilla kaikki paremmin!

-Mallu

Ensilumi!

Ihanaa, se on täällä! Vihdoin saatiin lunta tänne eteläänkin! Ai, että miten tuo joka vuotinen ilmiö voikin saada tämän pienen ihmisen niiiin iloiseksi! Ensilumi on minulle aina yksi vuoden kohokohdista. Joka vuosi (kunhan lunta on satanut tarpeeksi) lähden ulos lumeen riehumaan koirien kanssa. Ellei olisi koiria, niin lähtisin itsekseni. :D Joka vuotisiin rituaaleihin kuuluu tietenkin myös lumienkelin tekeminen.

Aina kun iloitsen ensilumesta saan kuulla valitusta niiltä, jotka inhoavat talvea ja kylmää, sekä kommentteja siitä, ettei tämä lumi pysy vaan muuttuu inhottavaksi loskaksi. Täällä etelässähän se onkin todennäköistä, mutta antakaa minun iloita! Lumi on ihanaa ja kaunista! Olen se ikuinen lapsi joka vielä vanhana mummonakin varmasti lähtee ulos lumeen riehumaan. Edes tänään puhaltava kylmä ja kova tuuli ei vie riemuani pois, päinvastoin, minähän rakastan myrskyjä! Vaikka monet valittavatkin kylmästä on joka vuosi ihana huomata, että löytyy muitakin, ketkä pitävät lumesta. Kuljen hymy korvissa ja siihen hymyyn usein vastataankin. Pystyn usein näkemään saman riemun niiden silmissä keiden kanssa katseet kohtaavat ohimennen. He ketkä vihaavat ensilunta kipittävät varmasti katse maassa nopeasti sisään.

Itsehän kävelin aikuislukiosta puolet kotimatkasta ainoastaan sen takia, että satoi lunta. Muuten olisin varmaan jäänyt odottamaan seuraavaa bussia. Toivottavasti saadaan taas nauttia runsas lumisesta talvesta! <3

-Mallu

Positiivisuus

Olen mielestäni nykyään melko positiivinen ihminen. Saatan usein sanoa läheisilleni, että ajattele positiivisemmin tai älä ole noin negatiivinen. Olen kuitenkin hyvin tietoinen siitä, että minullakin on vielä pitkä matka edessäni. Haluan olla vielä positiivisempi.

Se, että olen sairastanut masennuksen on varmasti suurin syy minussa piilevään negatiivisuuteen. Ajatukset eksyvät helposti vanhoille tutuille radoille, sama siis myös stressin kanssa. Olen usein ajatellut, että kunhan saan muutettua elämäntapojani sekä voin itse paremmin ja olen tyytyväisempi itseeni, niin silloinhan olen automaattisesti positiivisempi.

En kuitenkaan halua odottaa siihen asti. Itse en tykkää kuunnella jatkuvasti muiden valitusta asioista, joten miksi minäkään valittaisin muille? Haluan oppia juttelemaan enemmän kivoista asioista vaikka olisin kuinka stressaantunut tahansa. Toisaalta olen usein porukan pelle, joka kertoo sekoiluistaan, eli kyllä minä niitä hauskoja juttuja (onneksi) kerron jo nyt. Kuitenkin sitä helposti ryhtyy valittamaan jostain ja sen haluaisin lopettaa.

Varsinkin näin syksyllä kun pimenee ja iskee syysflunssat, on helppo lähteä valittamaan asioista. Väsyttää, ei jaksaisi tehdä mitään, mutta kuitenkin pitää, eikä mikään mene putkeen. Omalle perheelle ja läheisimmille ihmisille on jotenkin vielä helpompi lähteä valittamaan, purkamaan omaa pahaa oloaan ja stressiä. Tietysti kaikkilla saa olla huonoja päiviä, myös minulla, mutta haluan kuitenkin valittaa vähemmän.

Haluaisin myös enemmän positiivisia ystäviä. Olenhan jo aikaisemmin kirjoittanut siitä, että uudet ystävät olisivat tervetulleita. Nimenomaan positiiviset ihmiset ovat todella tervetulleita elämääni! Tottakai saa sanoa mielipiteensä ja purkaa asioita ystävilleen, mutta jatkuvaa negatiivisuutta en jaksa enää. Uutta positiivista energiaa kehiin siis! :)

-Mallu