Ihana syksy!

Koska mulla ei viime aikoina ole mennyt kaikki ihan putkeen, mieli on ollut maassa ja energiat nollissa, niin päätin muistuttaa itseäni siitä, miksi rakastan syksyä. Positiivisuutta kehiin, ei jäädä synkistelemään pimeyttä!

VÄRIT: Syksyn tulon huomaa kasvien lehtien ihanista väreistä! Varsinkin vaahterapuun lehdet piristävät mieltäni ihanilla väreillään. Pienenä oli ihanaa haravoida isoja värikkäitä lehtikasoja ja hyppiä niihin.

SYYSMYRSKYT: Rakastan myrskyjä! Niissä on jotain maagista, luonto näyttää voimansa. Myrskyt herättävät minussa jonkinlaista kunnioitusta luontoa kohtaan.

PIMENEVÄT SYYSILLAT: Löytyykö parempaa syytä sytyttää kynttilät ja viettää ihana koti-ilta?

RAIKAS ILMA: Onko joku muu samaa mieltä? Itse tykkään varsinkin syysaamujen raikkaasta viileästä ilmasta (kunhan muistaa laittaa kunnolla vaatetta päälle :D). Viileämmässä ilmassa on omasta mielestä myös mukavampi lenkkeillä, kun kesähelteillä.

LUONNONANTIMET: Sienimetsään! Ja kotimaiset omenat! <3


Siinä ainakin muutama ihana syksyinen asia, keksiikö joku lisää? :)

-Mallu

Staffipennun elämää

Terve! Mä olen Panda, staffiksi nuo minua kutsuvat, mutta itse sanoisin, että olen koira. Mua kutsutaan usein myös nimillä Ei tai Alas. Mä kuvailisin itseäni iloiseksi, energiseksi supertyypiksi. Isona haluan olla ihan kuin siskoni Mango, se on vaan niin pähee tyyppi! Nyt oon 11kk, eli kohta jo vuoden vanha. Äiti ja isi on huolissaan siitä, kun mä oon vielä niin pieni, mut kyllä musta vielä iso poika tulee!

Moikkamooi!

Minä rakastan ihmisiä yli kaiken, ne on vaan niiin kivoja! Yleensä kaikki tykkää myös musta ja sillon mulle saattaa käydä vähän nolo juttu, nimittäin pienet ilolirut saattaa karata.. Sit tekee kans aina mieli pomppia kauheesti, mut isi ja äiti huutaa aina ettei saa. Sit ne puhuu aina et pomppiminen on joku staffien juttu, mutta heidän staffi ei pompi, just joo, eli muut saa mut mä en..

Mulla on jättikieli, hähä!

Mulle usein huudetaan ettei saa tehä asioita, en tajuu miks? Mä haluisin olla sylissä, mut aina vaan pitää mennä alas sohvalta (no, välillä saan nukkua sohvalla). Äiti on onneks kiltimpi kun isi sohvan suhteen. Sen takia pissasin sohvalle kerran kun oltiin isin kanssa kotona ja se kielsi multa juttuja, eikä kuitenkaan leikkiny mun kanssa. Sit se huus niin, että meni melkein korvat lukkoon. En varmana tee sitä uudestaan, ainakaan hetkeen.. Oon keksiny muitakin tapoja osoittaa mieltä, kun äiti ja isi on tyhmiä. Noi on nyt syksyllä keränny metsästä jotain outoja juttuja, mitkä niitten mielestä on hyviä (ei oikeesti oo). Niitä mä hain ruokapöydältä ja revin riekaleiks kun en saanut riehua olkkarissa. Kissanvessasta voi myös käydä haukkaamassa suuhun vähän kissanhiekkaa (hyvällä tuurilla muutama kikkarekin sattuu mukaan), sillä saa hyvin huomiota.

Mun lempparileikki on kiusata siskoja ja repiä leluja riekaleiksi, mut ihan parasta on sillon kun Mango oikeesti haluaa leikkiä mun kanssa! Demi on ärhäkkä tyyppi ja sen takia sitä on kiva kiusata, jännä testailla mistä se räjähtää eniten. Siitäkin isi ja äiti saarnaa, mut onneksi Demillekin saarnataan usein kun se rähjää turhasta (tyyppi saattaa alkaa haukkumaan kun oon sen mielestä liian lähellä, mitä en ees oo). Kyl me joskus Demin kanssa leikitäänkin yhessä, useimmiten kissan jahtaamista (siitäkin tulee huutoa). Demi tykkää leikkiä rähjäämisleikkiä ja välillä se roikkuukin tossa mun huulessa kiinni, se on tosi kivaa, mut sit kun innostun liikaa, niin Demi ei halua enää leikkiä, outoa.. Mimosan kanssa leikin usein rauhallisempia leikkejä, se on usein jossain tuolilla ja lyö mua tassuilla päähän samalla kun mä yritän ottaa niitä kiinni. Onneks se ei käytä kynsiä ku me leikitään, luulen, et kissana se vois repiä silmät mun päästä..

Iltasin mä meen ihan sekasin ja se on ihan parasta! Äiti kutsuu sitä staffihepuliksi. Sillon mä rähjään ja juoksen itsekseni. Super siistiä juosta täysiä seinää päin! Sen jälkeen nukkuu hyvin, kun on purkanut viimeiset energiat!

-Panda-staffinpoikanen

Treenipäiväkirja ja viikkokatsaus vko38

Viikko vierähti taas nopeasti ohi. Ihan suunnitelmien mukaan ei mennyt, tai oikeastaan mitään kunnon suunnitelmaa en ollutkaan viime viikolle tehnyt. Ehkä juuri se olikin ongelmani? Huonosti nukutut yöt vaikuttavat jaksamiseen ja ellen ole tehnyt selkeätä suunnitelmaa jään helposti jumittamaan.

Viime viikolla oli taas kaiken näköistä ohjelmaa, vähän töitä, vähän aikuislukiota, rauniotreenit, Bi-4 välitentti, valmennuskurssin biologian luento, itsepalvelukirppiksen järjestelyä, pakkaamista, rauniokokeen järjestämistä ja sunnuntaina ihana rentouttava päivä äidin luona. Sunnuntaina käytiin siskoni kanssa läpi vähän vanhoja leluja, sitten syötiin äidin tekemää makaronilaatikkoa, jonka jälkeen lähdettiin koirien kanssa metsään! Metsälenkin jälkeen käytiin saunassa, jonka jälkeen syötiin ja katsottiin elokuvaa. Ei ollut tarkoitus viettää koko sunnuntaipäivää äidin luona, mutta ihanan rentouttavaa oli!

Hoitolasten kanssa vietettiin heidän koiran 3v. synttäreitä. (kakusta en saanut parempaa kuvaa kun tytöillä oli niin kiire antaa kakku koiralle :D)

Viime viikolla ei taaskaan tullut treenattua kunnolla, mutta metsässä tarpomisen aion poikkeuksellisesti laskea treeniksi, koska lihakset ovat kyllä sitä mieltä, että ovat työskennelleet ahkerasti. :D Tällä hetkellä tunne on se, että kaipaisin kipeästi lisää tunteja vuorokauteen! Liian paljon kaikkea ja liian vähän aikaa. Tällä viikolla aion kuitenkin olla tehokas ja jumittaa vähemmän kuin viime viikolla!

treenipäiväkirja

Ma: Lepo
Ti: Lepo
Ke: Lepo
To: Lepo
Pe: Lepo
La: Lepo
Su: Metsässä tarpomista muutama tunti (+juoksuspurtteja hiekkatiellä)

-Mallu

Etenee, etenee.. vai?

Tällä hetkellä tuntuu, että kaikki junnaa paikoillaan, mistään ei tule mitään ja mitään ei kerkeä tekemään vaikka koko ajan tekee kaikkea.. Tämä koko elämänmuutos-projekti ajoi ojaan jossain vaiheessa ja takaisin raiteille pääseminen on vienyt oman aikansa. Tuli väsymys, tuli flunssa, tuli syksy ja tuhat juttua siihen päälle. Nyt kun kun vihdoin alkoi tuntua, että juna lähtee taas liikkeelle, on kurkku taas kipeänä.

Mitä tästä tulee, tuleeko tästä yhtään mitään? Fiilikset on ollut sekavat ja suunnitelmien tekeminen hakusessa. Vuorokausirytmi on kuitenkin pysynyt ihan hyvänä, vaikka aamulla väsyttää älyttömän paljon. Alkuviikon valvomiset World cup-lätkän parissa ei tietenkään ole siihen auttanut. Treeni, lukeminen ja kaikki muu tuntuu junnaavan paikoillaan. Miten on mahdollista, että koko ajan puuhailee kaikkea, mutta kuitenkin jää tärkeät asiat tekemättä. Keskitynkö aivan vääriin asioihin? Tai sitten en vain tajua mitä kaikkea saan aikaan.

Olen älyttömän pettynyt itseeni lukemisen suhteen ja treenien myös, mutta vielä ei ole myöhäistä. Tällä hetkellä tuntuu, että pää lyö tyhjää, mutta tiedän, että sieltä löytyy tietoa, olenhan lukenut asiat jo moneen kertaan. Nyt päätin aloittaa lukemiset ihan alusta, jotta saan itsevarmuutta, askel kerrallaan. Ensi viikolla siis vuorossa fysiikan ja kemian ykköskurssit.

Päätin eilen, että nyt alkaa toden teolla tapahtua. Tein ensi viikolle aikataulun ja ajattelin, että tästä se lähtee. Tänään piti jo aloittaa, mutta migreeni iski.. Sen jälkeen iski ahdistus ja stressi siitä, ettei mistään tule mitään. Herätys! Ei kaikki ole tästä päivästä kiinni! Stressaaminen ei todellakaan helpota migreeniä. Tänään lepoa, niin jaksaa sitten huomenna paremmin. Panikoiminen ei auta mihinkään

-Mallu

Miksi rahasta ei saa puhua?

Raha-asioista ei yleensä paljon puhuta. Ainakin palkoista puhuminen on jonkinlainen tabu. Itse olen aina ollut lähipiirilleni hyvin avoin raha-asioistani. En ole ikinä oikein ymmärtänyt miksei saisi puhua tuntipalkastaan tai kuukausipalkastaan. Saatan kertoa ystävilleni mistä työstä saan mitäkin tuntipalkkaa, kun taas ystäväni saattavat kertoa esim. että uudessa työssä on parempi tuntipalkka, mutta työtunteja on vähemmän kuin edellisessä, eli palkka suunnilleen sama.

Useat saattavat toki valittaa siitä, että rahat on tiukilla tai ei ole varaa johonkin, mutta rahasta ei silti suoraan puhuta. Ostetaan uusia merkkilaukkuja, mutta muuten rahat on muka tiukilla. Itse kun sanon ettei ole varaa, niin sitä rahaa ei todellakaan ole tarpeeksi. Monet kaverit ei ole tuntunut ymmärtävät sitä, jos joskus joku on ehdottanut jotain yhteistä tekemistä, joka on ollut esim. 10 euron juttu, ja olen sanonut, ettei ole varaa, niin silloin siihen ei oikeasti ole rahaa. Siihen ei auta vaikka kuinka sanoisi, että sehän on vaan 10e, jos tilillä on vain 2e, niin silloin ei rahat riitä.

Tällä hetkellä olen siinä onnellisessa asemassa, että asun yhdessä poikaystäväni kanssa, mikä todella helpottaa raha-asioissa. Aikaisemmin maksoin 800 euron vuokraa yksin ja siihen vielä kaikki laskut sun muut päälle, eli todellakin tiedän miltä tuntuu olla tiukilla. Mitään huippupalkkaa en ole ikinä saanut, tuntipalkka pyörii siinä 10-13 eurossa. Elämässäni on ollut vaiheita, jolloin raha on ollut todella tiukilla. Olen myynyt tavaraa kirpputorilla, jotta saisin rahaa ruokaan ja laskuihin. Olen syönyt nuudeleita, niin paljon etten voi sietää niitä tänä päivänä. Riisi ketsupilla ei myöskään kuulu suosikkeihini. :D

Monet ovat sitä mieltä, että vanhempien pitäisi auttaa lapsiaan. Monet taas ovat sitä mieltä, että pitää pärjätä omillaan. Itse haluan pärjätä omillani ja pyydän vanhemmiltani apua ainoastaan viime tingassa (kun maksumuistutuksia on vino pino). En saa rahaa vanhemmiltani, saan lainaa, en myöskään ikinä pyydä rahaa, vaan lainaa. Tietysti vanhempani ovat välillä maksaneet ruokaostokseni tms. mutta ne ovat poikkeuksia. Olen velkaa vanhemmilleni paljon rahaa, mutta onneksi tiedän, että minulla on aikaa maksaa takaisin. Isän kanssa olemmekin vitsailleet siitä, että hän saa sitten minulta eläkettä.

Nyt kun olemme ostaneet asunnon ja asuntolainaa on niin paljon kun saatiin, on minulle ensimmäistä kertaa tullut sellainen tunne, ettei niistä summista pitäisi puhua. Onko se sen takia, että kyseessä on isommat summat? Meillä ei kuitenkaan tulot nouse, mutta muuton jälkeen menot nousevat reilusti. En tiedä oliko asunnon ostaminen fiksu päätös, koska tulemme elämään todella tiukilla. Toisaalta, meillä tulee vihdoin olemaan tarpeeksi tilaa kotona, jolloin kotona olosta pystyy oikeasti nauttimaan. Meillä tulee vuosia olemaan todella tiukkaa, eikä rahaa luultavasti tule riittämään matkoihin tai muuhun isompaan hemmotteluun. Mutta ei se haittaa! Koti tulee olemaan upea ja ainahan siellä voi järjestää kaikenlaista nyyttärimeininkiä. Ja sauna! <3 Onneksi myös joulu ja synttärit voi hyödyntää jos kaipaa jotain muuta. :D

-Mallu

Treenipäiväkirja ja viikkokatsaus vko37

Viime viikolla väsymys sen kuin jatkui. Ollaan yritetty korjata unirytmiä ja nousta aina seitsemän aikaan, mutta kuitenkin on ollut vaikea nukahtaa ja olen nukkunut edelleen huonosti. Jos nyt sitkeästi jaksaa vain nousta ajoissa, niin uskon, että unikin alkaa maistua. Tietysti jos saisin liikunnan mukaan arkeen, niin sekin auttaisi nukkumiseen.

Viime viikko meni nopeasti, kuten olin arvellutkin, sillä ohjelmaa oli jokaiselle päivälle. Yksi viikon kohokohdista oli työmaakäynti tiistaina. Torstaina alkoi valmennuskurssi, josta sain taas lisämotivaatiota lukemiseen. Perjantai iltana tunsin itseni todella onnelliseksi, vaikka työpäivä ei ollutkaan mennyt ihan putkeen. Tulin töistä kotiin ja mies oli laittanut ruuat valmiiksi, sain rentoutua sohvalla ja syödä tortillaa. Sen lisäksi jälkiruuaksi oli jäätelöä ja mansikoita. Kaiken kruunasi uuden Vain elämää kauden ensimmäinen jakso!

Lauantai oli viikon ainoa treenipäivä, mutta nyt on ainakin treenattu kerran sairasloman jälkeen, enkä kuollut! :D Ohjelmassa oli hieman erilaista ohjelmaa kun lähdettiin kahden kaverin kanssa Rush Helsinkiin pomppimaan! Luulin, että flunssan ja pitkän treenitauon jälkeen kuolen ensimmäisen 10-15min jälkeen. Väärässä olin! Hyvin jaksoin pomppia koko 45min ja älyttömän kivaa oli! Nyt se on siis todistettu, voin hyvin aloittaa treenailut, ei enää tekosyitä!

Sunnuntaina käytiin pikaisesti auttamassa poikaystäväni vaaria heidän mökillään. Ihana, kaunis päivä, aurinko ja meri. <3 Täytyy myöntää, että sen jälkeen oli sen verran nälkä, että ajettiin mäkkärin drive in:in kautta kotiin. Ei ollut todellakaan fiksu veto, molemmilla on ollut maha kipeänä sen jälkeen.. Tältä viikolta odotan enemmän lukemista ja treenailua.


treenipäiväkirja vko 37

Ma: Lepo
Ti: Lepo
Ke: Lepo
To: Lepo
Pe: Lepo
La: Trampoliinilla pomppimista 45min
Su: Lepo

-Mallu

Yöllisiä harhoja?

Yöllä tapahtui jotain, mikä häiritsee minua edelleen. Oliko se totta, vai pelkkää harhaa? Olinkohan vielä osittain unessa? Havahduin unestani tasan klo.0.00, ensin kuulin vain naapurin bileet,  mutta erotin myös toisen äänen. Hetken päästä tajusin kuuntelevani kirkonkelloja. Avasin verhot ja katselin ulos. Pihalla seisoi taksi odottamassa asiakkaitaan, mitään erikoista ei näkynyt. Katsoin jälleen kelloa 0.01, kellot lakkasivat soimasta.

Kävin hakemassa puhelimeni, oli ihan pakko selvittää, että oliko kirkossa joku tapahtuma? En löytäny mitään. Katselin vielä hetken ulos, naapurin vieraat lähtivät taksilla. Bileet oli ohi, kirkon kelloja ei kuulunut uudestaan. Hetken päästä olin itse taas unten mailla. Aamulla herätessäni, oli yöllinen tapahtuma heti mielessäni. Yritin etsiä netistä tietoa siitä, että kuulinko yöllä oikein, en löytänyt mitään. En tiedä oliko kirkonkellot vain unta vai todellisutta. En ehkä saa koskaan tietääkään..

-Mallu

Syksyn aikataulutusta

Olen yrittänyt tehdä lukusuunnitelmaa, treenisuunnitelmaa ja kaikenlaista muuta suunnitelmaa, mutta mistään ei meinaa tulla mitään. Ehkä se on johtunut mua viikkoja vaivanneesta flunssasta ja väsymyksestä tai sitten jostain muusta. Suunnitelmien tekemisessä suurin ongelma on tällä hetkellä se, että on niin paljon kaikkea. Voi olla, etten ole väsymyksen takia uskaltanut suunnitella liikaa ohjelmaa yhdelle päivälle? Tai sitten on vaan oma pää jumittanut niin, etten ole saanut suunnitelmia paperille?

Syksy tuli taas yllättäen ja huomaamattani jäin jotenkin jälkeen. Loppukesän treenitauon jälkeen on tuntunut mahdottomalta saada treenejä mahtumaan mihinkään. Olen myös ollut kipeänä, mikä tietenkin on vaikuttanut, mutta myös treenisuunnitelmien tekeminen on tuntunut todella vaikealta. Kesällä pidin lomaa pääsykoelukemisesta, mikä on taas astunut kuvioihin. Lisäksi aloitin aikuislukiossa aineopiskelijana elokuun lopussa. Torstaina alkoi myös valmennuskurssi.

Työkuviot ovat myös hieman erilaiset kuin kesällä. Kesällä tein enemmän hommia vanhainkodissa ja nyt syksyn tullen on taas enemmän lastenhoitoa (hakua tarhasta/koulusta) ja promootiohommia. Oltiin myös poikaystäväni kanssa laskettu, että pärjäisimme jos tekisin vain kaksi vuoroa viikossa nyt syksyllä, mutta koska hänen työtilanteensa muuttui, olen haalinut itselleni enemmän töitä varmuuden vuoksi. Muuton takia on myös laitettava vähän rahaa säästöön, joitain hankintoja on tehtävä uuteen asuntoon.

Eli nyt yhteen viikkoon täytyy saada mahtumaan työt, aikuislukio, valmennuskurssi, lukemiset, treenit (+selänhoito), muuttohommat (pakkaaminen ym), koirien hoito (+rauniotreenit kerran viikossa) ja vielä perus kotihommat, parisuhde sekä tietenkin omaa aikaa/rentoutumista, jotta jaksaa. Lisäksi olen varmasti unohtanut tuosta listasta jonkun jutun. Jälleen kerran on (usean viikon sairastelun jälkeen) aloitettava unirytmistä! Yllättävän paljon kerkeää tekemään yhden päivän aikana jos vaan aamu lähtee tehokkaasti (ja ajoissa) liikkeelle. Torkuttelusta ja aamujumituksesta täytyy päästä eroon.

-Mallu

Uusi asunto!

Oi, että! En malttaisi odottaa enää sekunttiakaan! Me oltiin tänään työmaakäynnillä katsomassa miltä uusi asuntomme näyttää tällä hetkellä. Päästään aikaisintaan muuttamaan 30.11 ja toivon todella, että päästään jo silloin muuttamaan. En todellakaan jaksaisi enää odottaa hetkeäkään! :D Olen todella malttamaton ja olen suunnitellut muuttoasioita jo ennen kuin edes ostimme asunnon. Ensimmäisen muuttolaatikon pakkasin jo muutama viikko sitten ja voisin jo jatkaa hommaa! Päätin kuitenkin, etten saa innostua pakkaamaan liikaa ennen kuin saamme tarkempaa tietoa aikatauluista.

Muutto on mielessä päivittäin, suunnittelen pakkaamisia ja muuttohommaa ym. Haaveilen hyvin sujuvasta muutosta. Kun muutimme yhteen, se oli minulle kuudes muutto kuuden vuoden sisään. Joka ikinen kerta, olen suunnitellut ja haaveillut siitä, että muutto sujuisi "täydellisesti". Kuitenkin, joka ikinen kerta, minulla on ollut aivan liikaa kaikkea ohjelmaa, eikä muuttopäivänä olekaan ollut kaikki pakattuna. Olen useasti pakannut lähes koko muuttoa edeltäneen yön paniikissa, kun koko homma on ollut ihan vaiheessa ja silti olen joutunut pakkailemaan vielä muuttopäivän aikana.

Nyt haluan, että kaikki sujuisi suunnitelmien mukaan, ilman paniikkia. Onneksi meitä onkin nyt kaksi pakkaamassa ja suunnittelemassa, eikä minun tarvitse hoitaa kaikkea yksin, niin kuin aikaisemmin. Toisaalta, miehet... :D No, ehkä saan ainakin vähän apua. :P Haluan saada kellarin siivottua tällä viikolla, jotta sinne saadan roudattua laatikoita sitä mukaan kun pakkaillaan. Haluan todellakin välttää muuttokaaoksen ja paniikin, ei haittaa vaikka joutuisimme elämään muutaman viikon ihan minimaalisella tavaramäärällä.

Yksi suuri syy siihen, että haluan kaiken sujuvan suunnitelmien mukaan ja helposti on lääkikseen hakeminen. En halua, että päivät ennen muuttoa menee paniikissa pakaten ja stressaten. Haluan, että muutto hoituu näppärästi lukemisen ohessa. Eli nyt vaan pakkaillaan pikkuhiljaa kamat kasaan. Muuttolaatikoita löytyy vintiltä edellisen muuton jäljiltä, luultavasti tarvitaan lisää, mutta haetaan niitä sitten kun nuo on täytetty.

-Mallu

Viikkokatsaus vko 36

Viime viikolta ei edelleenkään ole luvassa treenipäiväkirjaa, taistelu flunssaa vastaan jatkuu! Viime viikolla meni kuitenkin jo paljon paremmin, tein enemmän töitä, jaksoin ulkoilla koirien kanssa enemmän ja flunssan oireet vähenivät. Huomaan kuitenkin edelleen, että työpäivien jälkeen on taas flunssainen ja kipeä olo.

Viime viikolla oli paljon kivaa ohjelmaa, kivoja työkeikkoja ja kivojen ihmisten kanssa kahvittelua. :) Muuten koitin edelleen levätä, jotta tämä sitkeä flunssa jättäisi minut rauhaan. Olen pohtinut, että voisi olla hyvä lähteä jo tekemään rauhallista treeniä. Ehkä saisin siitä energiaa? Tuntuu siltä, että kotona lepääminen ei helpota väsymystä ollenkaan, päinvastoin pää on jotenkin ihan jumissa kun koko ajan jumittaa kotona.

"Se vaan räjähti..."

Tällä viikolla toivon, että saan päihitettyä flunssan ja, että löydän jostain lisäenergiaa. Nyt on pakko saada tämä tyttö taas käyntiin! :)

-Mallu

Still alive!

Pahoittelut blogihiljaisuudesta! Flunssa vaivaa edelleen, vaikka tällä viikolla vointi onkin ollut selkeästi parempi. Alkuviikosta minua ahdisti kovasti viikkokatsauksen kirjoittaminen, koska tuntui, ettei siinä ole mitään järkeä. olisin vain kirjoittanut kolmatta viikkoa putkeen flunssasta ja siitä, etten ole jaksanut mitään ylimääräistä. Päätin siis, että koko viikkokatsaus jää nyt kirjoittamatta.

Jos nyt kuitenkin lyhyesti kerron viime viikosta, enhän minä kuitenkaan sängynpohjalla lojunut koko viikkoa. Aloitin aikuislukiossa aineopiskelijana viime viikon maanantaina. Ensimmäisessä jaksossa mulla on kursseja vain maanantai ja keskiviikko aamuina (BI4+FY4). Ke1 käyn nyt verkkokurssina. Muitakin asioita tuli hoidettua, mutta joka ilta oli kuumeinen olo, vaikka ohjelmaa oli mielestäni vähän. Torstai iltana vein äitini syömään Krog Madameen, tämä oli siis synttärilahja äidilleni (synttärit oli joulukuussa, eli jo oli aikakin). Perjantain olin töissä ja lauantaina olo oli taas todella kipeä, joten päätin jättää hyvän ystäväni tuparit väliin.

Tällä hetkellä olo on melko turhautunut, en jaksa enää flunssaa ja tätä vetämätöntä oloa. Haluan energiaa! Nyt on onneksi vapaaviikonloppu, joten lepoa on varmasti luvassa! Ensi viikolla ei ole yhtä paljon ohjelmaa/ töitä, kun mitä tällä viikolla on ollut, joten eiköhän tämä olo tästä pikkuhiljaa parane. Kivaa ohjelmaa onkin luvassa kun päästään tiistaina työmaakäynnille katsomaan uutta asuntoamme. Odotan myös innolla uusien naapureiden tapaamista. Torstaina on luvassa lisää kivaa (ja motivaatiota lukemiseen) kun valmennuskurssi alkaa!

-Mallu

Syksy ja väsymys

Jotenkin mulla tuntuu joka syksy olevan sama ongelma, väsymys. Yhtäkkiä on liikaa kaikkea ja kauhea stressi. Joka vuosi mulla iskee joku flunssa elokuun puolivälissä tai lopussa. Tänä vuonna mulla on tunne, että olen päässyt hieman paremmin käyntiin flunssan jälkeen kuin aikaisemmin, mutta stressiä riittää. Pääsykoe lukemiset pitäisi olla täydessä vauhdissa, mutta minusta tuntuu, että olen ihan alkutekijöissä, eikä aika riitä. Blogihiljaisuuskin kertoo kiireestä.

Kiirettähän ei kuitenkaan oikeastaan ole. Kiirehän on oikeasti vain oman pään sisällä, eikö vaan? Eilen illalla päätin tehdä suunnitelman. En päässyt vielä kovin pitkälle, kaiken sovittaminen arkeen tuntuu niin haastavalta. Lukemiset ja treenit on nyt kuitenkin pakko saada kalenteriin. Päämääränä on lääkis ja luettavaa paljon, lisäksi selkää täytyy hoitaa, jotta pystyn istumaan kirjastossa. Menen usein kalenterini mukaan ja sovin kaikkea tyhjiin kohtiin. Kaiken maailman kissanristiäiset vievät kuitenkin paljon lukemisaikaa.

Tottakai mun elämässä on paljon kaikenlaista "ylimääräistä", en voi vaan keskittyä lukemiseen. Olen itse valinnut elämän karvakasojen kanssa ja tuleva muutto on myös ihan oma valinta. Molempiin liittyen riittää tällä hetkellä paljon hommaa. Tällä hetkellä luulen, että suunnitelmallisuus on kaiken A ja O. Pääsykoe tulee kuitenkin yllättävän nopeasti ja nyt on vaan tehtävä kovasti töitä. Päivät tulevat varmasti olemaan kovin aikataulutettuja pääsykokeeseen asti, mutta mitä siitä. Jos sisään pääsy sen vaatii, niin sillä mennään.

Koitan tällä viikolla tehdä hyvän suunnitelman ainakin seuraaville viikoille ja listata kaikki "to do"-asiat. Se mikä minulta usein unohtuu on vapaa-aika, siitä en voi tällä kertaa tinkiä, kokemuksesta voin sanoa, ettei se toimi. Eli ei muuta kun suunnitelmaa kehiin ja tervetuloa syksy!

-Mallu