Pikapäivitys

Huhheijaa, taas on ollut liikaa kaikkea, eikä oikein ole jäänyt aikaa kirjoittamiselle. Kerroin jo aikaisemmin, että edellinen viikko oli melko hektinen. Sen takia suunnittelemani blogipostaukset eivät ehtineetkään valmistua ajoissa, enkä saanut reissun ajaksi ajastettua kuin yhden postauksen. Reissun jälkeiset pari päivää ovat myös olleet täynnä ohjelmaa ja kun haluaa viettää aikaa myös oman rakkaan kainalossa, ei aikaa ole jäänyt blogille.

Nyt siis pikapäivitykset ja toivottavasti blogille jää enemmän aikaa ensi viikolla. Huomenna ainakin tulossa viikkokatsaus! :) Muutamat tekstit purjehdusreissulta ovat vielä kesken ja lisäksi tekstejä muista aiheista. Tämän viikon jälkeen onkin vielä enemmän lomajuttuja mielessä. Loma-aiheisia postauksia siis tulossa, sekä varmasti jotakin uudesta treeniohjelmastani (vaikka sen suunnitteleminen onkin kesken :D). Pääsykoelukemiset täytyy myös saada kunnolla alkuun ensiviikolla ja  lukusuunnitelmaa tehtyä.

Tällä hetkellä on kauheasti ajatuksia päässä ja miljoona asiaa kesken. Ensi viikon aikana täytyy saada selkoa kaikkeen, pää taas kuosiin. Nyt tuntuu siltä, että aivot on vielä osittain lomalla.

-Mallu

Kaksi koiraa menee siinä samassa kuin yksi?

Kaksi koiraa menee siinä samassa kuin yksi ja kolme siinä samassa kuin kaksi, vai?.. Olen huijannut itseäni ja muita pitkään. Ajattelin vielä vuosi sitten (ainakin osittain), että kaksi koiraa menee samalla kuin yksi. Kun käy labbiksen kanssa ulkona, ei ole mikään ongelma ottaa pikku kirppua myös mukaan. Kun ulkoillaan, ulkoillaan kaikkien kanssa, eli eihän siihen mene enemmän aikaa. Muut hommat saattaa viedä vähän enemmän aikaa, mutta vain vähän. Kolmannen koiran kohdalla tiesimme, että muodostamme lauman, jolloin kaikki koirien huono käyttäytyminen kärjistyy, mutta ajattelimme homman hoituvan pienellä lisäpanoksella.

Tänä kesänä olen herännyt. Ei, kaksi koiraa ei todellakaan ole sama kuin yksi ja kolme on jotain aivan muuta! Joka kerta kun tapahtuu jokin isompi muutos, kaikki vanhat ongelmat, kuten hihnassa vetäminen palaavat. Näin tapahtuu aina, ihan joka kerta, oli sitten kyseessä muutto, uusi laumanjäsen, hoidossa oleminen pidempään kuin kaksi päivää tms. Kun kyseessä on muutto tai uusi laumanjäsen, se vie tietenkin paljon aikaa ja energiaa meiltä laumanjohtajilta. Sen lisäksi pitäisi vielä löytyä lisäenergiaa hoitamaan myös muut laumanjäsenet ja antaa heille enemmän aikaa kun normaalisti.

Kolmen koiran kanssa aika ja energia ovat todellakin olleet kortilla. Nyt laumana huomaan, että jokainen karvapalleroistani tarvitsisi vielä enemmän omaa aikaa minun/mieheni kanssa. Pennun tulo kotiin oli todella valtava muutos meille kaikille ja kasvavan pennun kanssa kaikki muuttuu koko ajan. Joulun aikaan putosimme korkealta ja kovaa. Energisen staffipennun jatkuva vahtiminen vei valtavasti voimia molemmilta ja laumamme kärsi siitä toden teolla. Tietenkin olimme odottaneetkin energistä pentua ja tiesimme, että laumamme tarvitsisi todella paljon aikaamme, todellisuus oli kuitenkin aivan eri luokkaa.

En enää ikinä tule uskottelemaan kenellekään, että useamman koiran omistaminen on helppo homma. Kovasti koitin uskotella sitä itselleni vielä kahden koiran kanssa, vaikka tiesin totuuden jo silloin. Rakastan jokaista koiraamme valtavasti ja haluan niille vain parasta. Kun on liian monta palloa ilmassa, jotkut putoaa väistämättä maahan. Itse olen kompuroinnut jo aivan liikaa tässä elämässä. Nyt on elämäntapamuutos jo hyvin käynnissä, mutta koirien kohdalla täytyy tehdä parempi suunnitelma (jee, suunnittelemisesta tykkään :D). Sain mielestäni hyvän ajatuksen tätä tekstiä kirjoittaessani. Kumpikin meistä voisi jatkossa joka päivä antaa hieman enemmän aikaa yhdelle koiralle. Eli jaetaan päivät niin, että päivittäin kiinnitämme enemmän huomiota tiettyyn koiraan ja teemme jotain juuri sen koiran kanssa, oma leikkihetki, lenkki kahdestaan, tottistreeniä tai jotakin muuta.

Tämän lauman saaminen järjestykseen tulee viemään vielä paljon aikaa, ei siksi, että ongelmat olisivat niin suuria, vaan koska pentumme kasvaa koko ajan ja käyttäytyminen ja energian määrä muuttuu. Nyt kun meidän kleinilla on juoksut, täällä on täysi hulabaloo, josta varmasti myös menee aikaa palautua. Joka ikinen elukka täällä on aivan sekaisin pikku kirpun juoksu tuoksuista. Neiti itse inisee ja kitisee kaikille ja kaikesta, tyrkyttää itseään muttei halua ketään lähelleen. Mango ja Panda taas nylkyttävät toisiaan koko ajan ja saavat hepuleita. Kissaneiti vuorostaan haluaisi leikkiä joka ikisen kanssa ja on koko ajan houkuttelemassa kaikkia leikkimään, mikä usein johtaa jonkun koiran hepuliin.

Tämä juoksujen aiheuttama kaaos ja lauman väliaikainen yksinhuoltajuus tuli kuitenkin tarpeeseen. Se sai minut ajattelemaan selkeämmin. En edelleenkään ehdi ja pysty hoitamaan kaikkea kerrallaan, joten miksi koitan jatkuvasti tehdä kaikkea samaan aikaan? Monen muun projektin rinnalla ajattelin, että ehtisin antaa jokaiselle koiralle kunnolla aikaa joka päivä. Sehän on toiminut niin, että olen yrittänyt olla jokaisen kanssa samaan aikaan (=kaaos). Kunhan pääsen reissusta kotiin, niin laitetaan uusi systeemi pyörimään ja aivan varmasti saamme nopeammin järjestystä laumaamme kun vanhalla systeemillä.

-Mallu

Treenipäiväkirja ja viikkokatsaus vko29

Viime viikolla kirjoitin loman jälkeisestä väsymyksestä ja siitä, etten aio suunnitella treenaamista vaan mennä fiiliksen mukaan. Viime viikko jäikin sitten lepoviikoksi. Vielä alkuviikosta vaikutti siltä, että minulla on töitä ainoastaan lauantaina, mutta onneksi sain lopulta vuoroja ja olinkin töissä torstaista sunnuntaihin. Tiistai illaksi olisin myös saanut töitä, mutta olin jo lupautunut lähtemään kuskiksi Paraisille ja takaisin (isä ajoi sinne, minä takaisin). Palkaksi sain Paraisilla tankin täyteen bensaa ja auton käyttööni, eli ei paha. :D

Maanantain rauniotreeneistä :)

Keskiviikkona lähdin mökille, sain sieltä käsin muutamia asioita hoidettua ja myös rentouduttua. Sen jälkeen loppuviikko olikin aivan täyttä kaaosta. Olin siis tiistaista lähtien yksinhuoltaja laumallemme. Poikaystäväni reissu sattui sopivasti juuri Demin juoksujen ajaksi, joten kaikki elukat ovat olleet siitä aivan sekaisin. Lisäksi nukun näköjään äärettömän huonosti yksin, usein unohdun myös puuhailemaan kaikenlaista ja nukkumaan meno venyy. Töitten takia on kuitenkin täytynyt nousta aikaisin, joten olen nukkunut vähän ja huonosti.

Tämä oli oikein epäonnen viikko, joka päivä sattui jotakin..

Kaiken muun lisäksi sain hullun ajatuksen, että haluan kaiken olevan täydellisesti kun rakkaani tulee kotiin. Eli olen väsyneenä, sekopäisen lauman keskellä koittanut tehdä suursiivousta.. Useat illat venyivät puoleen yöhön asti siivoten. Ainakin sain kaikki pyykit taas pestyä! Meillä on myös tv-taso lähdössä pois, joten sen tyhjensin valmiiksi. Kaiken lisäksi Mangolla on karvanlähtöaika, joten harjaamista ja imurointia on tullut jonkin verran harrastettua.

Tuntuu hyvältä, että olen saanut siivottua kotona. Vielä on hommaa jäljellä, mutta olen saanut todella paljon tehtyä ja karvan määrä olisi jotain aivan järkyttävää ellen olisi imuroinnut joka päivä. Tällä viikolla ehdin varmasti treenata enemmän ja myöskin rentoutua ja kerätä voimia Jurmalassa. Viikonlopuksi on taas luvassa töitä, mutta yhden päivän ehdin viettää kotona ennen sitä. :)

Treenipäiväkirja:
Lepoa koko viikon!

-Mallu

Tyttöjenreissu Jurmalaan!

Huomenna lähdemme tyttöporukalla Latvian Jurmalaan. En ole oikeastaan valmistautunut ollenkaan tähän lomaan, pakkaamista lukuunottamatta. En ole ennen ollut Jurmalassa (en edes Latviassa), eli en tiedä paikasta oikeastaan mitään, enkä ole jaksanut edes ottaa selvää. Muut ovat varanneet lennot ja hotellin, sekä ottaneet hieman selvää paikasta ja miettineet mitä haluavat tehdä tai missä haluavat käydä syömässä. Koska minulla ei ollut muuta mielipidettä kun edullinen hinta, annoin vapaat kädet muille lentojen ja asumisen suhteen.

Meitä on siis viisi naista lähdössä reissuun. Veikkaan, että jokaisella on jo jotain mietteitä esim. siitä missä ravintoloissa haluavat käydä. Minä olen menossa lomalle, enkä halua kinastella muiden kanssa siitä mitä tehdään ja milloin. Ajattelin, että muilla on jo varmasti tarpeeksi kaikenlaisia ajatuksia matkaa ajatellen, voin siis itse valita niistä, eikä tarvitse sitten pohtia viidestä eri ravintolasta, että minne mennään. Sehän on kuitenkin väistämätöntä, että viiden naisen yhteisellä reissulla syntyy kitkaa jostakin. Lenkkarit pakkaan mukaan, eli jos syntyy sota, niin lähden lenkille ja jätän muut riitelemään. :D

Meillä on kaksi huonetta ja huonekaverit päätettiin unirytmien mukaan. Sillä saatetaankin välttää muutama riita. :D Ihan hyvää säätä on näillä näkymin luvassa, eli päästään nauttimaan Jurmalan ihanasta rannasta! Aion kuitenkin nauttia lomasta oli sää mikä tahansa! Ihana päästä taas lomalle, nämä reilut viisi päivää eläintarhan yksinhuoltajana ovat olleet rankkoja. Viidestä päivästä olen ollut neljä töissä, jonka lisäksi minulla on ollut suursiivous meneillään (ei mikään maailman paras ajankohta..). Yhden koiran juoksut ja labbiksen karvanlähtöaika eivät ole helpottaneet kaaosta ollenkaan.

Tällä hetkellä odotan kuitenkin enemmän poikaystäväni näkemistä kuin lomaa. <3 Heillä laskeutuu kone klo.23, eli ehditään nähdä vähän aikaa ennen kuin minä lähden vuorostani aamupäivällä kentälle. Koitan ehtiä saamaan muutaman postauksen valmiiksi vielä, jotta saan ajastettua jotain loman ajaksi.

-Mallu

Missä mennään selän suhteen?

Ajattelin kirjoittaa tilannekatsauksen siitä, miten selkä tällä hetkellä voi. Olenkin maininnut viikkokatsauksissa siitä, miten treeni on auttanut. Myös lääkitys helpottaa kipua. Treeni on kuitenkin auttanut huomattavasti! Pieniä ja vähän suurempiakin turhautumisen tunteita on tullut treenatessa, koska selkä ja olkapäät rajoittavat treeniä, varsinkin käsien treeniä. Silloin tällöin on päiviä jolloin kipu on kovempaa, mutta sekin kipu on kevyttä verrattuna viime talven kipuihin. Huomaan selkeästi, että kipu lisääntyy kun treenaan vähemmän ja myös stressi/ahdistus lisää kipua. Se mikä selvisi minulle purjehdusreissulla on, että olkapääni ovat todella huonossa kunnossa!

Viime talvena huomasin, että kipu oli levinnyt selästä olkapäihin. Koska selkä on ollut jumissa niin pitkään, eikä ole toiminut normaalisti, ovat olkapääni alkaneet kompensoimaan selän toimimattomuutta. Olen treenannut varovasti kaikkea joka rasittaa olkapäitä tai yläselkää. Purjehdusreissulla vinssatessa saivat olkapäät kyytiä ja ovat edelleenkin osittain kipeät. Kipu mikä olkapäihini tulee on samantapaista kun revähtäneessä lihaksessa, kipu tuntuu kun olkapäitä käyttää ja jos rasitus on hieman kovempaa tuntuu jomotus myös jälkeenpäin.

Olo on tällä hetkellä melko epätoivoinen. Tiesin kyllä, että kuntoutumisprosessi tulee olemaan pitkä, mutta nyt on herännyt epävarmuus siitä, että tuleeko tästä ikinä mitään? Kun mietin järkevästi, niin onhan selkä jo paljon parempi, mutta nyt olkapäät ovat lähes samassa kunnossa kun talvella. Lisäksi pelko siitä, mitä tapahtuu kun alan taas istumaan pitkiä päiviä kirjastossa, kummittelee päässäni. Olin ajatellut lopettavani lääkityksen kunhan olen saanut treenit käyntiin ja selän vähän parempaan kuntoon, en kuitenkaan tiedä uskallanko?

Nyt täytyy kuitenkin ajatella positiivisesti ja ihan oikeasti kun vertaa viime talveen, niin selkäni on paremmassa kunnossa. Selkäni on jopa paremmassa kunnossa kun viime kesänä ennen syksyn isoa takapakkia! Se saattaa osin johtua myös lääkityksestä, mutta en usko, että kokonaan. Syön kuitenkin minimi annoksen lääkettä/päivä, vaikka käskettiin tuplaamaan annos jos kivut jatkuvat. Aluksi siis jatkui, mutta treenin myötä kivut ovat helpottaneet. Viime kesänä kun myös tein keikkaa vanhainkotiin, oli selkäni aina todella kipeä työpäivän jälkeen, nyt tilanne on toinen. Nykyään saatan tuntea vuoron jälkeen, että selkä hieman kipuilee tai tuntuu jäykältä, mutta se on aivan minimaalista verrattuna aikaisempaan!

Kuntoutusprosessi siis jatkuu ja ensi viikon reissun jälkeen aion suunnitella treenit enemmän selän mukaan, koska kohta istun taas päivät pitkät pänttäämässä (mitä selkäni vihaa). Eli enemmän uintia ja joogaa/pilatesta. Joogan ja pilateksen suhteen olen ollut surkea.. Kuten treenipäiväkirjoista näkyy, en ole saanut aikaiseksi tehdä kumpaakaan.. Tykkään paljon enemmän aeroobisesta liikunnasta, joten muu putoaa helposti pois jos aikaa ei ole riittävästi. Nyt täytyy siis ryhdistäytyä! Reilu viikko aikaa suunnitella uusi treeniohjelma ja asennoitua muutokseen!

-Mallu

Vindö tapaaminen

Purjehdus reissuhan alkoi sillä, että ajoin Paraisille josta isä noukki minut kyytiin. Pienen välipalan ja loman alkajais skumpan jälkeen purjehdittiin Tammoon Merikarhujen satamaan. Tammosta lähdettiin sitten seuraavana päivänä kohti Pensar Sydiä ja Vindö-veneiden tapaamista.

Grilliruokaa Tammossa

Olimme paikalla ensimmäisinä jo ennen kahtatoista, isä kerkesi jo ihmettelemään, että ollaanko oikeassa paikassa. Sähköpostista selvisikin, että kokoontuminen oli iltaan mennessä. Päätimme lähteä kävelylle ja juuri kun olimme saanet lenkkarit jalkaan, seuraava Vindö tulikin jo satamaan ja sitten pikku hiljaa loputkin. Olin todella yllättynyt siitä, minkälainen yhteisöllisyys Vindö-porukassa vallitsi. Tämä oli kuudes Vindö-tapaaminen, eikä suurin osa tunne toisiaan muuten kunnolla. Jos omistat Vindön, olet osa porukkaa.

Upeat Vindöt!

Ensimmäinen ilta menikin porukkaan tutustuessa. Kaikki ottivat minut hyvin mukaan, vaikka olivatkin paljon minua vanhempia. Yksi eläkeläispariskunta naureskeli, että meillä on ikäeroa tasan 50 vuotta, kuitenkin tulin kaikkien kanssa hyvin toimeen ja kaikki kohtelivat minua samalla tavalla kuin muita. Ensimmäisenä iltana Pensar Sydissä meille tarjoiltiin ravintolassa super hyvää ruokaa, taisi olla nimellä saaristo lankku tai jotain sellaista. Aurinkoisen päivän jälkeen nälkä ei ollut kova, joten onneksi ruoka oli kevyt.

Toisena päivänä olikin vuorossa Vindö-regatta! Hitsi, että minua jännitti! En ollut vielä päässyt osallistumaan itse purjehtimiseen ja nyt lähdettiin ihan kisaamaan! Meitä oli 12 venettä mukana kisassa. Meillä meni alku ihan mönkään, ison joku kiinnitys plokki lähti irti ja koko purje lähti karkuun. Onneksi saatiin nopeasti kaikki kiinni takaisin, mutta siinähän jäi alkuvauhdit saamatta ja jäätiin jälkeen. Kisassa toimin vinssiapinana, joten olkapäät saivat tehdä töitä vinssatessa. Tulimme lopulta toisena maaliin, ihan huippua! Pieni pettymys oli kuitenkin se, että lys-lukujen laskemisen jälkeen putosimme viidensiksi. Lys-kertoimet riippuvat siis jotenkin veneen ja purjeiden koosta.

Kisan alussa meillä oli ihan huippu sää.

Kisan loppupuolella alkoi satamaan ja vettä tulikin kaatamalla, kun pääsimme takaisin Pensar Sydin laituriin. Siinä olikin ihan mukava loikoilla veneen sisätiloissa sen jälkeen, kun oltiin saatu pappapressu päälle ja istumalaatikkoa kuivattua. Myöhemmin iltapäivällä olikin luvassa saunomista, mikä lämmitti ihanasti. Naisten saunavuoron jälkeen sade olikin jo tauonnut ja myöhemmin illalliselle mennessä olikin jo ihan hyvä sää.

Sataa, sataa, ropisee..

Saimme taas todella hyvää ruokaa ravintolassa ja seura oli mahtavaa. Kaikki olivat todella hyvällä tuulella. Saimme myös kuunnella ihanaa laulua! Porukan yhdellä miesjäsenellä oli kitara mukanaan, sekä mahtava lauluääni! Äänessä oli voimaa ja laulu sai ihoni kananlihalle, vau!

Se olikin viimeinen ilta Vindö-porukan kanssa. seuraavana aamuna porukka alkoi pikkuhiljaa tekemään lähtöä. Ensi vuonna sitten uudestaan! :)

-Mallu

Loman jälkeinen väsymys

Eräs ystäväni kirjoittaa blogia erityisherkkyydestä (highly sensitive person) ja siitä miten se vaikuttaa arkeen ja elämään. Olen jo aikaisemmin kertonut, että tunnen olevani erityisherkkä. Vuosia sitten kun ensimmäistä kertaa luin erityisherkkyydestä, ajattelin heti, että se voi olla syy siihen miksi reagoin asioihin niin kuin teen.

Loman aloitus skumpat ja välipalat

Takaisin ystäväni blogiin. Hän kirjoitti alkukesästä siitä, miten lomamatka voi olla todella rankka erityisherkälle ihmiselle. Ihan vain sen takia, että aisti-informaatiota tulee niin paljon joka suunnasta. Kaikenlaista uutta ja uusia ihmisiä. Olen huomannut itsessäni samaa, varsinkin kaupunkilomilla, kun on paljon tekemistä ja nähtävää. Loman jälkeen ei olekaan rento ja levännyt olo. Ystäväni on blogissaan kirjoittanut siitä, miten erityisherkällä ihmisellä on herkemmät aistit. Olen miettinyt, että liittyykö se myös siihen, että kiinnitän huomiota asioihin ja pieniin yksityiskohtiin joita muut ei huomaa. Poikaystäväni ihmettelee usein tätä havannointikykyäni.

Isälle lomalonkerot ja mulle lomakahvit :D

Nyt koen, että purjehdusreissu oli todella uuvuttava. En toki haluaisi muuttaa siitä mitään, mutta en odottanut olevani näin väsynyt loman jälkeen. Siihen tietysti vaikuttaa myös se, että nukuin huonosti tai oikeastaan liian vähän. Kuten jo kerroin, isäni ei tarvitse paljon unta (yleensä max.7h) ja itse tarvitsen 8-9 tunnin yöunet. Lisäksi minulla oli reissussa hieman nukahtamisvaikeuksia, usein kuuntelin jonkin aikaa keulapunkasta kuuluvaa isän kuorsausta ennen kuin itse nukahdin.

Purjehdusreissu oli todella ihana, nautin täysillä! Tapasin paljon uusia ihmisiä, opin paljon purjehduksesta ja merenkäynnistä, nautin ihanista saaristomaisemista ja bongailin harvinaisia lintuja, lisäksi kävin monessa minulle uudessa paikassa. Eli aisti-informaatiota tuli joka päivä isot kasat. Opin valtavasti uutta ja innostuin todella purjehtimisesta. Tämä iso kasa informaatiota yhdistettynä liian vähäisillä yöunilla on kuitenkin uuvuttanut minut. Eikä varmasti tarvitse olla mitenkään erityisherkkä, kärsiäkseen loman jälkeisestä väsymyksestä. Tottakai ihminen väsyy jos on paljon ohjelmaa, oli se kuinka kivaa tahansa.

Olisin ehkä selvinnyt reissun jälkeisestä väsymyksestä hyvin muutaman päivän levolla. Nyt kävi kuitenkin niin, että serkun häät olivat heti seuraavana päivänä ja sitä seuraavana vaarini nukkui pois. Tämä tunteiden vuoristorata on myös vienyt voimia. Nyt koitan ottaa rauhallisesti, olla stressaamatta ja kerätä voimia ensi viikon tyttöjen reissua varten. Ihan täysin rennosti en kuitenkaan voi ottaa, kun olisi muutama työvuorokin tälle viikolle. Lisäksi poikaystäväni lähti eilen reissuun, joten koko huushollin ja eläintarhan hoitaminen on minun vastuullani, mutta muusta en halua ottaa stressiä. Treenit ja siivoilut menkööt fiiliksen mukaan. :)

Serkun ihana hääkakku, nam!

Puolen päivän aikaan ajoinkin mökille ja nyt istuskelen auringossa viimeistelemässä tätä postausta. Onneksi tänne on vain puolen tunnin ajomatka! Täällä koirat ulkoiluttaa itsensä ja minä pystyn paremmin rentoutumaan. Huomenna on onneksi iltavuoro, eli ei aikaista herätystäkään! :)

-Mallu

Serkun häissä

Lauantaina vietettiin serkkuni häitä. Olinkin odottanut näitä häitä, koska en ole oikeastaan ollut aikuisiässä yksissäkään häissä (ellei lasketa lastenhoitajana olemista yhdessä vihkimisessä). Viimeksi olin yläasteikäisenä toisen serkkuni häissä. Häät ovat aina ihana tapahtuma ja toivottavasti pääsen juhlimaan rakkautta jatkossa vähän useammin. :)

Lauantain häät vietettiin Espoossa. Vihkiminen oli suvisaaristossa matasaaren kappelissa, joka oli minulle ennestään tuttu (ja tärkeä) paikka. Olin ajatellut itse meneväni siellä joskus naimisiin, mutta serkku ehti ensin ja nyt tuntuu siltä, että se on heidän hääpaikkansa. Hääjuhlaa lähdettiin viettämään Laurinlahden venekerhon tiloihin, joka myös on tuttu paikka, sillä siellä on vietetty monet meidän perheen juhlat mm. ylioppilasjuhlani. Samalla venekerhollahan oltiin myös vahtivuorossa alkukesästä.

Me jouduttiin vihkimisen ja hääjuhlan välissä käymään kotona käyttämässä koirat ulkona, mutta onneksi ei jääty paljosta paitsi, päästiin sopivasti ruokapöytään. :D Mielestäni häissä oli uskomattoman hienoa se, miten rakkaus oli melkein käsin kosketeltavissa. Rakkaus näkyi selvästi pariskunnan silmissä ja koko olemuksessa heidän katsoessa toisiinsa. Ihan uskomatonta, miten sen rakkauden pystyi tuntemaan osittain itsekin.

Ehkä häissä on aina tämänlainen tunnelma, en tiedä kun en ole aikuisena käynyt. :D Ihanaa oli minusta se, etten ole aikaisemmin nähnyt serkkuni ja hänen morsiamen välillä tuollaista suurta rakkautta. Ehkä emme näe niin usein, että se olisi aikaisemmin näkynyt minullekin? Tottakai sitä rakkautta on kun mennään naimisiin, mutta nyt se näkyi erityisen selvästi ja tarttui kaikkiin juhlavieraisiinkin. Parin onnellisuus ja rakkaus oli jotain aivan ainutlaatuista. Elokuussa olisi vuorossa seuraavat häät, kun poikaystäväni serkku menee naimisiin, jään innolla odottelemaan näkyykö siellä rakkaus samalla tavalla. :) <3

-Mallu

Treenipäiväkirja ja viikkokatsaus vko28

Viime viikko menikin suurilta osin purjehtiessa. Tulin kotiin perjantaina viiden aikaan, eikä siinä kerennyt tai jaksanut mitään erityistä tehdä. Lauantaina oli serkun häät ja sunnuntai meni kotona rentoutuen.

Oletin, että painajaiset olisivat pysyneet poissa purjehdusreissun ajan, mutta väärässä olin. Onneksi niitä oli kuitenkin huomattavasti vähemmän, eli nukuin kuitenkin paremmin kuin kotona. Sain reissun aikana hoidettua muutaman töihin liittyvän asian alta pois, joka selkeästi helpotti stressiä.

Treenit tippuivat tältä viikolta pois, mutta purjehtiessa tuli kyllä treenattua! Vinssiapinan hommissa sai käsilihakset, olkapäät ja selkä tehdä töitä. Jalkatreeniä sai kun mentiin kallellaan ja jaloilla yritti pitää itsensä pystyssä/paikoillaan. Siihen viime viikon treenaukset jäivätkin..

Aamupalaa merellä <3

Olin ajatellut treenaavani sunnuntaina, ellei olisi krapulaa hääjuhlan jälkeen(mitä ei onneksi ollut :D), mutta halusin ottaa päivän kuitenkin ihan rauhassa. Sunnuntaina iltapäivällä tuli kuitenkin uutisia, jotka pistivät ajatukset sekaisin. Vaarini oli nukkunut pois aikaisemmin iltapäivällä. Osittain uutinen oli helpotus, pitkän sairastelun jälkeen, mutta kuitenkin todella surullinen uutinen. Lähettiin sen jälkeen pitkälle kävelylle koirien kanssa, jotta sai tuuletettua vähän ajatuksia ja sen jälkeen mentiin ihan kahdestaan piknikille rantaan ja syötiin herkkuja.

Haikeissa merkeissä uuteen viikkoon. Itku tekee hyvää, mutta toivottavasti saan muutakin aikaiseksi tällä viikolla.                                

 <3 Lepää rauhassa fafa <3

~ Ei kuolema ole arvoitus, 

joka kerran ratkeaa, 

se on ihmisen ihana oikeus taipaleensa tehtyä nukahtaa ~

-Mallu

Purjehtimassa

Nyt sitä ollaan sitten kotona, tai oikeastaan tulin jo perjantai iltana. Purjehdusreissu loppui aivan liian nopeasti! Minä nautin viikosta ihan täysillä, merellä on niin ihan rentouttavaa. Kuitenkin päivät olivat niin täynnä ohjelmaa, ettei kovaa koti-ikävää kerennyt tulla.

Kuten olen jo aikaisemmin kertonut, jo purjeveneessä oleminen herättää minussa sellaisen tunteen kun olisin tullut kotiin. Nyt kun purjehdittiin välillä pitkiäkin päiviä, tuntui kun olisin voinut jatkaa sitä ikuisuuksiin. Yli kuuden tunnin purjehdukset tuntuivat ihan muutamalta tunnilta. Meri on niin kaunis, kuten Suomen saaristokin. Kun mennään niissä maisemissa kuutta-seitsemää solmua ihan kallellaan, tekisi mieli hihkaista onnesta.

Päivät menivät useimmiten samaan tyyliin. Isä ei tarvitse pitkiä yöunia, joten hän heräsi aina ennen minua. Usein aamupala oli jo melkein katettu kun heräsin. Aamupalaa syötiin rauhassa ja sitten olikin jo aika laittaa kaikki valmiiksi purjehdusta varten. Usein lähettiin siinä 10-12 välillä liikkeelle. Purjehduksen jälkeen laitettiin ruokaa, syötiin, saunottiin ja sitten olikin jo pikkuhiljaa aika mennä nukkumaan.

Päivät olivat kuitenkin erilaisia ja käytiin eri paikoissa. Ajattelin ensi viikon aikana kirjoitella hieman enemmän reissusta. :)

-Mallu

Kirja-vinkki

Tässä tulee kirja vinkki kaikille jotka ovat kiinnostuneita psykologiasta ja miksei muillekin. Minulle suositeltiin näitä kirjoja lukiossa ja taisin ostaakin ensimmäisen silloin jostakin alennusmyynnistä. Jostain syystä (silloinen shopaholic?) ostin myös toisen kirjan pian ensimmäisen jälkeen. Aloin kuitenkin lukemaan ensimmäistä ostamaani kirjaa vasta vuosia myöhemmin.

Pino kirjoja, jotka odottavat lukemista.

Kyseessä on siis Torey Haydenin kirjat. Olen itse lukenut vain nämä kaksi kirjaa, mutta molemmat ovat imaisseet mukaansa. Hayden on itse työskennellyt erityisopettajana lapsille ja hänen kirjansa perustuvat tositapahtumiin. Itse olen todella kiinnostunut psykologiasta ja vaikka nämä tositarinat ovat osittain todella karmaisevia, ovat ne kuitenkin myös todella mielenkiintoisia psykologian kannalta katsottuna.

Tällä hetkellä hyllyssä on jonossa erilaisia kirjoja luettavaksi, mutta jos ei olisi, hankkisin heti seuraavan Torey Haydenin kirjan käsiini. Tajusin itse vasta toista kirjaa lukiessani, että vaikka tarinat ovat irrallisia, eikä kirjojen lukemisjärjestyksellä sinäänsä ole väliä, voisi kuitenkin olla fiksumpaa lukea ne järjestyksessä. Kirjailija kuitenkin kirjoittaa omasta elämästään, joten olisi ehkä kuitenkin selkeämpää lukea ne oikeassa järjestyksessä.

Nämä kaksi lukemaani kirjaa ovat Aavetyttö ja Tiikerin lapsi. Aavetyttö-kirjan luin ensimmäisenä, se kertoo tytöstä, joka ei aluksi puhu ollenkaan, enempää en kerrokaan, jotta en paljasta vahingossa mitään. Tiikerin lapsi oli osittain todella järkyttävää luettavaa, itselleni tuli välillä todella paha olo lukiessani kirjaa. Kirja kertoo äitinsä hylkäämästä ja isänsä pahoinpitelemästä lapsesta. Pakko sanoa, että tuosta kirjasta oli välillä pakko pitää taukoa vaikka olisi ollut aikaa lukea, tytön tarina oli sen verran rankka.

Mitään kevyttä hilpeätä kesälomalukemista nämä eivät siis ole, mutta kuten sanoin, psykologian kannalta katsottuna mielenkiintoisia. Toivottavasti ehdin itsekin jossain vaiheessa lukea seuraavan. :)

-Mallu

Rauniotreeneissä

Kuten olen aikaisemmin maininnut, harrastan labbikseni kanssa etsintää. Meillä on kolmas kausi menossa raunioilla etsintähommissa. Ajattelin nyt avata asiaa hieman enemmän ja kertoa, että mitä me oikein siellä teemme.

Auringonlasku raunioilla

Yleensä kun joku kysyy, että mitä me oikein treenataan, selitän yksinkertaisesti, että me leikitään aikuisten piiloleikkiä jossa koirat etsii. Jokainen koira tulee vuorollaan radalla, jonne on piilotettu x määrä maalimiehiä. Maalimiehillä on koiran palkka mukanaan, yleensä jotain herkkua tai joillain lelu. Kun koira löytää maalimiehen, koira palkataan. Taitavimmat koirat vielä ilmaisevat maalimiehen, yleensä haukkumalla, ennen kun saavat palkan.

Kaivossa

Meidän rauniorata on mielestäni aivan super hieno! Löytyy kaiken maailman tunnelia, putkea, roskiksia, kaivoja ja miljoona koloa johon piiloutua. Porukka ei siis yleensä itse valitse piilojaan vaan kouluttaja yleensä valitsee päivän aiheen mukaan piilon tai koiran ohjaajan toiveitten mukaan. Koira oppii kulkemaan epätasaisella alustalla ja liikkumaan ylös ja alas.

Hajut leviävät usein niin, että koira joutuu vähän pohtimaan ennen kuin löytää maalimiehen. Mielestäni on todella mielenkiintoista seurata myös muiden koirien työskentelyä. Koiria oppii lukemaan paremmin ja muidenkin koirista näkee milloin ne ovat saaneet hajun. Silloin kun olen itse maalimiehenä, otan sen rentoutumishetkenä, saatan jopa tehdä pienen mindfullnessharjoituksen.

Tyytyväinen maalimies (koira  ei vielä radalla, joten ehti räpsäistä selfien :D)

Joku kysyi minulta joskus, että eikö ole turhauttavaa jos ryhmässä on 10 koirakkoa ja oma koira pääsee radalle vain kerran? Luulisi asian olevan näin, mutta itse nautin treenistä muutenkin. Piilossa ollessani saaan hetken rentoutua ihan rauhassa ja koiran löydettyä minut saan palkata innokkaan koiran. Kuten jo mainistinkin, toisten koirien treenien seuraaminen on myös todella mielenkiintoista.

Eli kaiken kaikkiaan tämä on harrastus joka sopii loistavasti koiralleni (Mangon mielestä ihan parasta!) ja nautin siitä itsekin. :)

-Mallu

Vinkkejä unettomuuden hoitoon

Olen koko ikäni kärsinyt uniongelmista. Kysyin joskus äidiltäni, että milloin uniongelmani alkoivat, kun itse muistan aina kärsineeni univaikeuksista. siihen äiti sitten tokaisi, että "sinähän et ole koskaan nukkunut".

Opin nukkumaan paremmin noin neljä vuotta sitten, ennen sitä oli ihan normaalia, että vähintään kerran kuussa en saanut unta koko yönä. Joku ruuvi taisi loksahtaa paikoilleen kun luin kahta kirjaa; Joustava mieli ja Unen taidot. Unen taidot kirjassa puhuttiin siitä, että usein unen päästä ei saa kiinni kun alkaa stressaamaan sitä ettei saa unta. Helposti alkaa miettiä, että pakko nukkua, huomenna on sitä ja tätä, eli pakko jaksaa, joten on pakko nukkua. Ihan huippu kirjoja molemmat, kannattaa lukea!

Ehkä tärkein pointti Unen taidot kirjassa, mikä todella vaikutti minuun oli se, että täytyy muistaa, ettei tuo ole ensimmäinen uneton yö ja aina aikaisemmin olen kuitenkin selvinnyt seuraavista päivistä. Sain taottua päähäni, että sillä ei ole väliä nukunko vai en, huomiset hommat on kuitenkin hoidettava.

En tiedä olisiko tuo ajatus yksinään saanut yksinään ruuvit loksahtamaan paikoilleen aivoissani, mutta yhteistyössä monen muun asian kanssa se ainakin toimi. Todella tärkeää on myös iltarutiinit ja rauhottuminen. Tv:n katsomista ei suositella, mutta minun kohdallani se auttoi, sitä katsoessani sain katkaistua kaikki päässäni pyörivät stressaavat ajatukset. Koitin aloittaa valmistautumisen nukkumaan menoa varten jo kahdeksan aikaan, miettiä seuraavan päivän ohjelman ja käydä koiran kanssa iltalenkillä. Yhdeksältä aloin katsomaan jakson jotakin sarjaa samalla kun söin iltapalaa. Vaikka jaksot olivat useimmiten nauhalla digiboksilla ja mainosjatkot olisi voinut kelata, käytin ne siihen, että sain itseni petikuntoon, pesin meikit ja hampaat ym. Kymmenen aikaan kömmin sänkyyn. Kirjan mukaan sängyssä ei saa kieriskellä pitkää aikaa, joten usein nousin sohvalle lukemaan kirjaa ja odotin
väsymystä.

Nykyään unettomia öitä ei ole (kopkopkop) ja nukahtamisvaikeuksia on todella harvoin. Viimeisen puolen vuoden aikana minua on kuitenkin vaivannut todella huono unenlaatu. Nyt kesällä se on jostain syystä pahentunut entisestään. Joka ikinen yö minua vaivaa painajaiset läpi yön. En edes tajunnut tätä kunnolla, ennen juhannusta, jolloin sain nauttia mökillä kolmesta yöstä ilman painajaisia. Heti ensimmäisenä yönä omassa sängyssä, painajaiset olivat takaisin.

En tiedä miten saisin painajaiset pois, muuten kuin hoitamalla stressaavat asiat pois alta. Mökillä pystyn rentoutumaan täysin ja siellä en kärsi painajaisista. Todennäköisesti en kärsi painajaisista nyt purjehdus viikollakaan. Jos jollain on vinkkejä siihen, että miten pääsisin painajaisista eroon, kertokaa minulle! Kaikenmaailman unettomuuden hoitoon liittyvät asiat on jo kokeiltu, enkä myöskään koe olevani kovin stressaantunut hereillä ollessani. Onko se sitten tämä hoitamattomien asioiden kasan purkaminen joka stressaa unissa? En ole muuta keksinyt, eikä siihen ole nopeaa ratkaisua. Asia kerrallaan koitan hoitaa niitä pois alta, muuta en voi..

-Mallu

Lääkikseen 2017

Lääkikseen 2017, siinä mun tavoite! Olen jo muutamaan otteeseen luonnostellut jonkinlaista lukusuunnitelmaa, mutta nyt pitäisi tehdä hieman selkeämpi. Suunnitelmissa oli pitää kesäkuu vapaata lukemisista ja heinäkuussa aloitella pikkuhiljaa. Elokuussa alkaa sitten työnteko kunnolla.

Aion siis pitää ensi vuoden vapaata sairaanhoitajan opinnoista. En tiedä jatkanko niitä koskaan, vaikka en pääsisi lääkikseen, sitä voin miettiä myöhemmin. Suunnitelmana on tehdä keikkahommia ensi vuoden, mutta pääasiassa lääkikseen lukemista. Keikkoja täytyy tehdä tarpeen mukaan, välillä enemmän, välillä vähemmän. Poikaystäväni kanssa ollaan laskettu tulot ja menot niin, että pärjäisimme hyvin sillä, että tekisin syksyn kaksi vuoroa viikossa ja kevään voisin mahdollisesti pyhittää kokonaan lukemiselle.

Elokuussa alkaa koulut, mikä minun kohdallani tarkoittaa kursseja aikuislukiossa. Osan teen etänä ja osan käyn paikan päällä. Valmennuskurssista en tiedä vielä, jos saan hyvän tarjouksen, saatan valita jonkun kurssin. Valmennuskurssit ovat todella kalliita, joten se tarkoittaisi sitä, että joutuisin tekemään enemmän töitä, mikä tarkoittaa vähemmän lukemista.

En ole ikinä aikaisemmin ollut yhtä motivoitunut aloittamaan lukemisprojektia. Aikaisemmin epäonnistumisen pelko on ottanut vallan. Nyt uskon siihen, että lääkikseen pääseminen on mahollista, kovaa täytyy tehdä töitä, mutta mahdollista se on. Olen nyt myös todellakin valmis tekemään kovaa työtä sen eteen.

Mä tiedän mitä mä haluan. Tiedän myös, että mun on tehtävä paljon töitä, mutta olen valmis siihen. Lääkis täältä tullaan!

-Mallu

Treenipäiväkirja + viikkokatsaus vko27

Tämä viikkokatsaus tulee vähän etuajassa, koska olen jo lomalla! Eli sunnuntai menee purjehtiessa (tai ennemminkin sen opettelussa), päivän ainoa liikunta tulee olemaan sormijumppaa erilaisten solmujen opettelemisen merkeissä. Mutta nyt katse menneeseen viikkoon.

Olen jollain tavalla todella tyytyväinen tähän menneeseen viikkoon. Minulla on ollut paljon energisempi olo, vaikka painajaiset ovat edelleen vaivanneet joka yö. Olen päässyt aamuisin suht hyvin ylös vaikka en olekaan aamutreenejä jaksanut/ehtinyt tehdä. En ole saanut juurikaan hoidettua kaiken maailman asioita, mutta olen saanut siivottua! Siivousurakka ei ole vielä valmis, mutta nyt täällä on "normaalin" sotkuista eikä täysi kaaos. Poikaystäväni äiti jopa kehui siisteyttä, varmaankin koska on niin tottunut jatkuvaan kaaokseen täällä. :D

7vuotiaan tytön minulle tekemä "kolmoisnuttura" :D

Energisyys on vaikuttanut vähän kaikkeen, mikä on ollut mukava tunne. Kaikki tuntuu paljon helpommalta. Toisaalta olen touhunnut kaikenlaista aamusta iltaan, enkä ole oikein kerennyt kunnolla rentoutumaan. Nyt olen siis ansaitusti lomalla. :D Viikon treenit ovat sujuneet todella hyvin ja treenit ovatkin tuntuneet seuraavina päivinä lihaksissa, mennyt siis oikeaan osoitteeseen. :) Ollaan myös onnistuttu järjestämään hieman parisuhde aikaa, mikä on ollut ihanaa. :)

Käytiin syömässä burgerit, ai että oli hyvää! :P

Koirien kanssa olen myös treenaillut enemmän tottelevaisuutta ja kaksi karvaisempaa ovat myös saaneet kunnon harjaukset tällä viikolla. Kissankin kanssa olen kerennyt enemmän leikkimään. On se kummallista mitä kaikkea tuo lisä energia onkaan saanut aikaan. Olo on edelleen todella väsynyt, koska unenlaatuni on niin huonoa, mutta aivan mahtava tunne jo tuosta pienestä energia lisästä. Jos sama jatkuu vielä ensi viikon loman jälkeen, niin saan helposti hoidettua kaikki stressaavat asiat pois päiväjärjestyksestä.

Viikon 27 treenit:
Ma: 30min crosstrainer + etureisi/takareisi/pakara-treeni
Ti: Lepo
Ke: 30min crosstrainer + vatsa/selkä-treeni
To: 30min jumppapallo+selätin + hauis/olkapää-treeni
Pe: kevyt ojentaja/rinta-treeni
La: Lepo
Su: Lepo

Edit launantai aamu: Pakkaukset vielä hieman kesken, joten en kerennyt aamulenkille, mutta ei haittaa, nyt ollaan lomalla! :)

-Mallu