Kesän bucket list

Kirjoittelin jonkin aikaa sitten siitä, että teen nykyään aina keväällä/alku kesästä listaa siitä mitä haluaisin kesällä tehdä. Ajattelin nyt jakaa tämän kesän listan täällä blogissakin.

- Purjehdusreissu- Tämä onkin jo kirjattu kalenteriin, 9-15.7 olen purjehtimassa isäni kanssa. Odotan reissua innolla, mutta varmasti tulee olemaan kova ikävä omaa rakasta ja meidän karvaisia lapsia.

- Tyttöjen reissu - Viime vuonna olimme pitkän viikonlopun Pärnussa ja tänä kesänä päätimme suunnata hieman pidemmälle Latvian Jurmalaan. Kiva reissu tulossa!

- Mökkeilyä - Viime vuosina olen ollut valitettavan vähän mökillä. Vaikka matka on lyhyt, niin ilman autoa on hankala raahautua sinne.

- Suomenlinna - Kesään jotenkin kuuluu Suomenlinnassa käynti, pikaisesti ehdinkin jo käydä siellä hoitolasten kanssa pika piknikillä, mutta mielelläni kävisin vielä uudestaan.

- Vallisaari - Täytyyhän sekin käydä katsomassa :)

- Koirasaari - Koirasaaressa olen käynyt viimeksi pienenä, meidän silloisen koiran kanssa. Monta vuotta olen suunnitellut retkeä sinne koirien kanssa, ehkä tänä kesänä?

- Mökkitalkoot - Tämä on jo joka vuotinen perinne. Mökillämme on paljon hommaa ja apu on tarpeen.

Mökillä on ranta kasvanut umpeen, kun kukaan ei ole kerennyt tänä vuonna tekemään sille mitään..

- Lenkkeilyä - Tästä lipsun joka kesä. Usein olen ajatellut, että käyn aamulenkillä kun on vielä viileämpi, mutta sitten en ole jaksanut nousta ajoissa ja jättänyt lenkin väliin "koska on liian kuuma". :D

- Puistojumppa/puistojooga/puistomeditaatio - Nyt on monena vuonna ollut ilmaisia puistojumppia ym. ja aina olen ajatellut meneväni, mutta...

- Kirpparille - Kirpparitavaraa löytyy kassikaupalla. Olin menossa maksa mitä haluat-kirpparille myymään, mutta sää ei oikein suosinut. Täytyy katsoa joku muu kirppari tapahtuma.

- Uimarannalle - Sen jälkeen kun hankin oman koiran (7 vuotta sitten) olen käynyt todella harvoin uimarannalla. Jos ulkomaanmatkojen uimarantoja ei lasketa, on kerrat laskettavissa yhden käden sormilla.

- Rullaluistelu - Rakas kesäharrastus joka on valitettavasti jäänyt vähemmälle.

- Jätskiä ja mansikoita, nami!

- "Kiipeilypuisto" - olin muutama vuosi sitten Flow-parkissa, super kivaa! Nyt pääkaupunkiseudullakin on näitä puistoja, mutta en ole vielä "kerennyt" kokeilemaan.

- Ulkotreeniä - Hyvällä säällä on kiva treenata ulkoona!

- Uimastadion - Uintia ja auringonottoa!

- Linnanmäki - En ole pitkään aikaan käynyt lintsillä, olisi kiva mennä porukalla. :)

- Korkeasaari - Taas yksi paikka missä en ole ikuisuuksiin käynyt.

Kuva muutaman vuoden takaa

- Ratsastamaan! - Harrastin pienenä ratsastusta muutaman vuoden ja minusta olisi varmasti tullut heppatyttö, ellei luistelu olisi vienyt mukanaan.

- Puuhamaa - Tätä olen miettinyt muutamia vuosia. Pienenä käytiin usein kerran kesässä Puuhamaassa, muistan, että siellä oli paljon tekemistä myös aikuisille. Olen heittänyt ajatusta ilmaan, mutta kukaan ei ole tarttunut siihen, mutta nyt pikkusiskoni ehdotti, että lähdettäisiinkö käymään, jee! :D

Toivottavasti ehdin toteuttaa mahdollisimman monta näistä toiveista. Lapsen suusta kuultua: "miksi aikuiset tekevät vain tylsiä asioita vaikka saavat päättää itse mitä tekevät?". Nyt voisinkin loppukesän omistaa kivoille jutuille ja koittaa vähentää turhaa stressaamista. :)

-Mallu

Rakkaan koiran muistolle

Eilen tuli tasan kolme vuotta täyteen, siitä kun jouduimme hyvästelemään rakkaan perheenjäsenemme. Nicole, musta adhd labradorinnoutaja tulee ikuisesti elämään muistoissamme. Nicole, Nicksu, Nikke-Pikke, Pikkis, Coli -rakkaalla lapsella on monta nimeä. <3 Nicksu eli täysillä loppuun asti, 12,5 vuotta. Tuo musta rakkauspakkaus tuotti harmaita hiuksia koko perheelle tempauksillaan, mutta jokainen meistä rakasti tuota koiraa valtavasti.

Oltiin perheen kesken puhuttu jo jonkin aikaa siitä, ettei vanhuksemme välttämättä jaksa enää kauaa. Kipuja oli ollut jo vuosia, mutta se ei meidän neitiä hidastanut. Yhteinen päätöksemme oli, että niin kauan kun elämäniloa riittää, saa rakas koiramme pysyä kanssamme. Nicksu oli luonani hoidossa, kun kolme vuotta sitten tulin töistä kotiin ja löysin aina iloisen ja energisen koiramme lattialta makaamasta. Taisin tietää sen heti, että nyt on aika jättää hyvästit. Yritin kaikkeni, että saisin koiran jaloilleen ja jaksamaan. Soitin kaikille perheenjäsenille ja jokainen meistä tiesi, että nyt on aika viedä rakkaamme viimeiselle matkalleen.

Nicole ja Mango <3

Lähes kaksi tuntia makasin kylpyhuoneen lattialla rakkaan ystäväni vieressä laulaen ja häntä silittäen. Kun äitini, siskoni ja veljeni pääsivät paikalle, lähdettin kaikki yhdessä matkaan (isäni ei valitettavasti päässyt mukaan pujehdusreissun takia). 28.6.2013 klo. 19.15 rakkaan karvaisen perheenjäsenemme viimeiset sydänäänet hiljenivät. Lepää rauhassa Nicole, emme ikinä unohda sinua. Olen kiitollinen siitä, että sain viettää viimeiset tunnit kanssasi. <3

-Mallu

Treenipäiväkirja ja viikkokatsaus vko25

Viime viikko ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Otin tavoitteeksi hoitaa mahdollisimman monta roikkumaan jäänyttä asiaa. Siinä onnistuin mielestäni hyvin, vaikka stressi meinasi välillä ottaa vallan. Stressivuorta purkaessani jäi treenit välistä. olin alunperin suunnitellut tekeväni viikon treenit alkuviikosta ja lepäisin juhannusviikonlopun. Huomasin kuitenkin maanantaina, että kroppa kaipaa lepoa ja päätin pitää tiistain lepopäivänä. Keskiviikkona hoidin miljoona asiaa, joten treenille ei jäänyt aikaa. Torstaina ehdin tehdä ojentaja-hauis treenin kotona siivoilun ja pakkailun lomassa.

Mökillä en sitten kerennyt/jaksanut tehdä mitään. Tultiin torstai iltana mökille, perjantaina käytiin ruokakaupassa ja sitten odoteltiinkin jo vieraiden saapuvan. Lauantaina kroppa ei todellakaan ollut treenikunnossa ja sunnuntaina halusin ottaa aamun ihan rennosti ja sitten olikin jo aika laittaa mökki kuntoon ja lähteä kotiinpäin.

Matkalla mökille

Huomasin selkeästi jo loppuviikosta, että treenien pois jääminen vaikuttaa selkeästi selkäkipuun. Selkä on ollut paljon kipeämpi taas. Tällä viikolla päätinkin keskittyä useampaan asiaan, treeni on saatava taas käyntiin, unirytmi kuntoon ja stressivuoren purkaminen jatkuu.

Perjantain "aurinkoinen" sää

Tässä vielä viimeviikon säälittävä treenipäiväkirja, ei ihan mennyt treenisuunnitelman mukaan:

Ma: 15min selätin + 20min jumppapallo kardio
Ti: Lepo
Ke: Lepo
To: Ojentajat + Hauis
Pe: Lepo
La: Lepo
Su: Lepo

-Mallu

Juhannus

Juhannus tuli ja meni, paljoa en kerennyt mitään suunnittelemaan ja nopeasti oli ohi. Lähdimme tosiaan jo torstai-iltana mökille ja eilen illalla tultiin kotiin. Kaverit tulivat mökille perjantaina iltapäivällä ja lähtivät lauantaina iltapäivällä. Olisi ollut hauskaa viettää koko viikonloppu kavereiden kanssa, mutta oli myös todella ihanaa saada rentoutua hetken rauhassa.

Meidän mökillä oli jo mustikoita!

Perjantaina vietettiinkin juhannusta oikein kunnolla! Hienosti kirjoitin aikaisemmin alkoholittomuudesta ja siitä, että juon jos tekee mieli, mutta yleensä en. Poikkeus vahvistaa säännön, niinhän se meni? Juhannuksena teki mieli ottaa muutama lasillinen (ja vielä muutama saunajuoma siihen päälle). Koska harvoin juon mitään alkoholipitoista tai valvon myöhään (mentiin nukkumaan 4.30), oli olo aika kammottava seuraavana päivänä. Mitään kunnon pahoinvointia ei ollut, mutta kova väsymys ja ällö olo. Oma oloni olikin porukan parhaimmasta päästä. Kaikilla oli kuitenkin aivan älyttömän hauskaa ja se onkin pääasia!

Sunnuntaina aamupala maistui jo paljon paremmin! :D

Ehkä juuri se, etten odottanut juhannukselta mitään, teki sen, että bileistä tuli niin hauskat. Lähdin rennolla asenteella viikonloppuun ja ajattelin, etten stressaa mitään! Usein olenkin perfektionistina kova stressaamaan ja haluan olla hyvä emäntä. Nyt päätin, että sen verran rentoa ja rehtiä porukkaa tulossa, ettei minun tarvitse huolehtia mistään tai kenestäkään. Valitettavasti en itse muistanut ottaa kuvia perjantaina ja lauantaina en jaksanut. Muitten ottamat kuvat ja videot eivät taas ole todellakaan edustavia. :D Facebookissa on näkynyt läjäpäin hienoja juhannuskuvia, mutta täytyy sanoa, että tämä oli elämäni hauskin juhannus tähän mennessä, vaikkei mitään hienoja yhteiskuvia, auringonlasku kuvia tai ruoka kuvia tullutkaan otettua. :)

ps. Viime viikon viikkokatsaus tulossa huomenna :)

-Mallu

Kahviaddikti

Oi ihana kahvi! Rakastan kahvia ja vaikka mielestäni olen saanut addiktiotani hieman kuriin, niin menee sitä kuitenkin useampi kuppi päivässä. Katselin muutama viikko sitten Fitnesspäiväkirjojen jaksoa, jossa Janni Hussi kertoo kahvilakostaan. Huhhuh, nostan hattua! Olen joskus yrittänyt pikkuhiljaa vähentää kahvinjuontia, jolloin tavoitteena oli lopuksi pystyä olemaan ilman kahvia. Eipä onnistunut, lähti aina jossain kohti lapasesta. :D Voi olla, että jos minäkin olisin lyönyt vetoa jonkun kanssa, niin olisin pystynyt lopettamaan. Olen nimittäin todella itsepäinen ja jos joku sanoo etten pysty johonkin, niin silloin todellakin todistan, että pystyn! :D

Onneksi olen saanut kahvinjuontia kuitenkin sen verran vähennettyä, ettei pää ala jyskyttämään ellei saa aamulla kahvia. Addiktion ollessa pahimmillaan, sain hirvittävän päänsäryn ellen saanut aamukahvia ja kahvia oli saatava päivän mittaan lisää tai pamahti päänsärky päälle. Join siis usein n.10 isoa kuppia sumppia päivässä. Siitä sain onneksi itseni vieroitettua kun tajusin, että oikeasti olin riippuvainen kahvista. Kuitenkin olen useasti ajautunut takaisin samaan jamaan, tosin ihan niin suuria määriä kahvia ei ole mennyt.

Vaihdoin muutama vuosi sitten suodatinkahvin espressopohjaiseen kahviin ja ero on suuri! Espressopohjainen kahvi on vatsaystävällisempää ja sisältää vähemmän kofeiinia. Vatsa ei siis enää mene sekaisin aamukahvista, enkä kärsi iltapäivästä kofeiinitärinästä, niin kuin aikaisemmin. Otan usein omat kahvit termarissa mukaan. Ilman kahvia en vielä osaa olla, vaikka olen koittanut joskus vaihtaa teehen, mutta ehkä vielä joskus! :)

-Mallu

Painajaisia

Mulla on varmaankin kuukauden verran ollut taas enemmän ongelmia nukkumisen kanssa. Aluksi ongelmana tuntui olevan valoisuuus. Nyt viimeiset viikot, minua on vaivannut painajaiset. Joka yö eri painajaisia, stressin takia luultavasti. En yleensä edes muista niitä enää yön jälkeen. Väsymys on päivisin vaivannut, kun unenlaatu on ollut niin huonoa.

Mökillä nukun yleensä todella hyvin, eli toivotaan sitä tälläkin kertaa. Olen myös saanut asioita hoidettua tällä viikolla, joten eiköhän stressikin vähene. Ongelmana minulla on usein se, että asioita on niin paljon ja vaikka yritän hoitaa realistisen määrän asioita per päivä, muistan koko ajan lisää hoidettavia asioita. Lisäksi viime aikoina stressaavia asioita on tullut muualtakin, juuri kun olen siinä mielentilassa, että saan kyllä hoidettua kaiken, niin pitäisikin auttaa äitiä, isää tai vaaria jossain, taikka sitten tulee töistä viestiä jostain hoidettavasta asiasta.

Tämän viikon tavoitteena olikin hoitaa mahdollisimman moni asia pois alta, ehkä ensi viikolla nukkuisin jo paremmin jos asiat on paremmin hallinnassa? Pieni rentoutuminen mökillä tekee myös varmasti hyvää.

-Mallu

Suomen sää

Oi ihana Suomen sää, milloinkaan ei tiedä mitä on tulossa. Lunta voi tulla oli sitten kesä tai talvi. :D Olen aina tykännyt jokaisesta vuoden ajasta, mutta sen olen huomannut, että talvi on suosikkini. Kesällä nimittäin alan jossain vaiheessa kaipaamaan talvea, mutta talvella en kaipaa kesää. Rakastan lunta ja paukkupakkasia.

Aika syksyinen kuva, mutta kesäkuussa otettu!

Ainoa asia säässä, josta en pidä, on paleleminen. Yleensä osaan pukeutua oikein, mutta tuuli on usein haittaava tekijä. Ja kyllähän sitä kesällä toivoo lämmintä hienoa kesäsäätä, vaikka rakastan myös kesämyrskyjä, sadetta ja ukkosta. Olen oikea vilukissa, mikä on ristiriidassa sen kanssa, että pidän kylmästä säästä, mutta kerroksia päälle vaan! :D

Aurinkoa ja lämpöä juhannukseksi, kiitos! :)

Tottakai toivon nyt juhannukseksi aurinkoa ja lämpöä. Porukalla mökillä ollessa voi olla vähän kurja istuskella sisällä. Mutta tulkoon mikä sää tahansa, tämä tyttö aikoo nauttia vapaapäivistä! Onneksi tämä vilukissa pääsee ainakin saunaan jos palelee. :D

-Mallu

Juhannuksen viettoon

Ihanaa, juhannus ja muutaman päivän loma! Lähdetään tänään iltapäivällä kohti mökkiä! Meillä muuttui suunnitelmat muutama viikko sitten ja lopulta päädyttiin meidän mökille. Äiti tulee myös olemaan paikalla, mutta ajattelin, että eikös me olla jo niin vanhoja ettei ketään haittaa. :D Ainakin päästään jonnekin mökille!

Ajattelin ajastaa postauksia nyt juhannusviikkonlopulle, jos nyt joku kaipaa lukemista. Mulla on ainakin aina paljon kerrottavaa. :D En vaan aina kerkeä kaikkea kirjoittamaan. Nyt ajattelin olla ihan lomalla, läppäri ja muut hommat saa jäädä kotiin. Ajattelin myös nukkua pidempään, koska varmasti tulee myös valvottua normaalia myöhempään. Ensi viikolla joutuu ehkä vähän taas korjailemaan unirytmiä.

Satoi tai paistoi, aion nauttia tästä juhannuksesta! Saunomista ja rentoutumista ainakin luvassa! Katsotaan sitten sään mukaan mitä muuta keksitään. :)

-Mallu

Yksinäisyys

Ihmiselle on tärkeää kuulua joukkoon, olemmehan laumaeläimiä. Toki löytyy erakkosieluja, mutta suurin osa meistä kaipaa läheisiä ihmisiä ympärilleen; omaa rakasta, perhettä, ystäviä. Monelle tulee varmaankin yksinäinen olo jos jokin näistä puuttuu. Meille tuntuu olevan tärkeää kuulua johonkin yhteisöön. Mikä on ihan loogista, ilman laumaa riski joutua villieläimen ruuaksi on aikoinaan ollut suuri.

Itse olen ainakin huomannut sen. Teini vuosina oli paljon kavereita, useampi todella läheinen ystävä. Sillon tunsin itseni vähän väliä yksinäiseksi, usein  koska minulla ei ollut poikaystävää, eikä suhteet vanhempiini olleet mitenkään super läheiset. Silloinhan tuntui siltä, että vanhemmat ei tajua mitään, eikä niille voi kertoa mitään. :D Harrastin muodostelmaluistelua, joka vei suurimman osan vapaa-ajasta, joten usein tunsin itseni hieman ulkopuoliseksi muiden kuin joukkuekavereiden kanssa. Kun muut kaverit lähtivät koulun jälkeen tekemään jotain yhdessä, minä lähdin treeneihin. Kun lopetin luistelun muista kavereista tuli läheisempiä, mutta menetin joukkuekaverini (myöhemmin pieni osa heistä on palannut elämääni).

Nyt olen tehnyt monta vuotta keikkatyötä, mikä tarkoittaa sitä, että en kuulu mihinkään työyhteisöön. Teen paljon promohommia, joista suurimman osan yksin. Toki saa jutella paljon ihmisten kanssa, mutta eihän siinä mitään pysyviä ihmissuhteita luoda. Hoitoalalla keikkailessa olen koko ajan eri osastoilla ja eri henkilöiden kanssa hommissa, enkä sieltäkään ole ystäviä löytänyt, mikä ei ole yllättävää jos yhden päivän tekee hommia yhdessä. Lastenhoitohommissa olen tietysti lasten kanssa.

Tietenkin monet vanhat ystävyyssuhteet ovat pysyneet, mutta suurimmasta osasta on etääntynyt. Elämäntilanne on niin erilainen kaikilla. Minulla on muutamia hyviä ystäviä, joiden kanssa tiedän, että ollaan ystäviä hautaan saakka. Tällä hetkellä ei vaan asuta samalla paikkakunnalla ja kaikilla tuntuu olevan niin paljon kaikkea, ettei välttämättä nähdä kuin muutaman kerran vuodessa. Näiden tosiystävien kanssa se ei haittaa, toki olisi ihanaa nähdä useammin, mutta onneksi tiedetään, ettei ystävyys muutu mihinkään vaikka hieman taukoa onkin välissä.

Sitten on myös niitä ystäviä, joiden kanssa on huomannut, ettei mitään yhteistä löydy enää, ainakaan tällä hetkellä. Mielestäni on tärkeää hyväksyä se, että on kasvanut erilleen, eikä yrittää väkisin ylläpitää mitään "feikki" ystävyyttä. Kyllä sen huomaa jos ei vaan klikkaa.

Itse olen siis viime aikoina tuntenut itseni usein hieman yksinäiseksi. Yleensä silloin jos poikaystävä on töissä tai muualla. On ollut tilanteita, kun olen halunnut jutella jonkun kanssa, eikä kellään perheenjäsenellä ole ollut aikaa. Usein en silloin ole keksinyt ketään kaveria kelle soittaisi. Jos ei ole aikoihin jutellut toisen kanssa, on jotenkin hassua soittaa, että "moi halusin vaan jutella kotimatkalla jonkun kanssa, mutta ei mulla mitään asiaa ollut, enkä ehdi pitkään puhua".

Haaveilen siitä, että löytäisin hyviä uusia ystäviä, joiden kanssa olisin samalla aaltopituudella. En ala niitä väkisin etsimään, yleensä joissain tilanteissa vaan klikkaa. Voi olla, että joudun odottamaan siihen asti, että pääsen lääkikseen, koska jatkan keikkatöitä luultavasti siihen asti. Tässä välissä ajattelin yrittää elvyttää vanhoja ystävyyssuhteita. :)

-Mallu

Mistä haaveilen nyt?

Päätin kirjoittaa lähitulevaisuuden suurimmista haaveistani. Nämä ovat kai oikeastaan myös lähitulevaisuuden tavoitteitani. Jos kirjoittaisin yleisesti haaveistani, listasta tulisi liian pitkä, joten sen takia pitäydyn lähitulevaisuudessa. Vauva ja lääkikseen pääsy eivät pääse tälle listalle vaikka isoimpia haaveitani ovatkin.

1. Elämäntaparemontti - se, että olen saanut hommat rullaamaan ja uudet arkirutiinit. tähän sisältyy moni asia, joista olenkin kirjoitellut.

2. Muutto - haaveilen siitä, että uusi asuntomme valmistuisi etuajassa ja päsisimme muuttamaan aikaisemmin. Samalla suunnittelen ja haaveilen täydellisestä muutosta, ei stressiä/paniikkia, kaikki menisi sujuvasti ja muuton jälkeinen kaaos muuttuisi nopeasti järjestykseksi.

3. Koirat - super tottelevaiset koirat helpottaisi elämää kummasti, eli tottelevaisuus treeniä luvassa! Varsinkin pennun kohdalla täytyy saada hihnassa kävely kuntoon. Yksin Pandan kanssa ulkoilessa, poitsu kävelee hyvin, mutta kun lähdetään laumana, Panda on ihan "all over the place". Tyyppi menee myös ihan paniikkiin jos osa laumasta kävelee edellä. Muillekin koirille on treeniä luvassa.

4. Uusia ystäviä - ystäviä ei ole ikinä liikaa! Vanhempia ystäviä haluaisin myös nähdä enemmän. Valitettavasti kaikilla on aina paljon kaikkea (kuten myös itselläni), useimmiten menee aikataulut ristiin, eikä keretä näkemään.

5. Kamera - olen yläasteelta lähtien haaveillut järjestelmäkamerasta, valitettavasti minulla ei ole ollut ylimääräistä rahaa sellaiseen. Aina on mennyt jokin muu asia sen edelle, kaikkea kun ei voi saada. Nyt kun kirjoitan blogia, kamera onkin noussut hankintalistan kärkeen. Häpeän huonolaatuisia kännykällä otettuja kuvia joita olen blogissani tähän mennessä käyttänyt parempien puutteessa.

6. Pääsykoe luku-urakkan alkuun saaminen - Päätin jo keväällä, että pidän kesäkuun "vapaata" lukemisesta ja keskityn enemmän omaan hyvinvointiin. Nyt pelkään, että lukemisten änkeminen töiden ja projektien lomaan ei tule sujumaan ihan mutkattomasti. Siinä taas yksi asia lisää arkirutiineihin..

7. Liikunta - Tämä liittyy osittain elämäntaparemonttiin, mutta halusin tarkentaa tätä osa-aluetta. Haluan selän siihen kuntoon, ettei se vaikuta opiskeluun eikä mielellään myöskään treeneihini. Vielä en kuitenkaan tiedä saanko ikinä kroonista kipua kokonaan pois, mutta lääkärin mukaan se on täysin mahdollista. Haluan myös enemmän liikkuvuutta kehooni ja kasvattaa hieman lihaksiani sekä rasvaa pois.

Tässä nyt ne haaveet, jotka ovat päällimmäisenä mielessä. Ainahan minulla on miljoona asiaa ja suunnitelmaa mielessä, eli voi olla, että osa nyt unohtui. Laitoin kalenteriini merkinnän puolen vuoden päähän ja kirjoitin haavet myös ylös erilliselle lapulle. Katsotaan pystynkö toteuttamaan omat haaveeni. Kaikki on kuitenkin itsestäni kiinni. :)

-Mallu

Treenipäiväkirja ja viikkokatsaus vko 24

Huhheijaa, taas hujahti yksi viikko ohi! Viikkokatsausta kirjoittaessani tuntuu aina aluksi, että viikko on mennyt niin nopeasti, etten ole kerennyt mitään tekemään tai edistynyt missään. Treeniohjelmaa olen joutunut keventämään selän takia, mikä harmittaa, mutta osasin odottaa sitä. Selkä ja olkapäät eivät vielä kestä kaikkea, eli yläkropan treenistä olen joutunut karsimaan osan pois. Treenien mahduttaminen arkeen on ollut haastavaa, varsinkin kun aamuheräämisten kanssa on ollut ongelmaa, ehkä sen takia joka viikko onkin joku treeni jäänyt tekemättä. Edelleen puuttuu tarpeeksi tarkka suunnitelma, jotta treenit varmasti toteutuisivat.

Viime viikolla paransin aamuheräämisissä, josta olen todella tyytyväinen! Kävin jopa perjantaina tekemässä aamutreenit ennen töitä! Aamut ovat kuitenkin pääasiassa menneet aika horroksessa, ehkä osittain myös siitä syystä etten ole muistanut ottaa lääkettä illalla ajoissa. Toivon, että voisin lopettaa lääkkeen syömisen, jotta en aamuisin olisi niin väsynyt, mutta pelkään, että selkäkivut pahenevat taas. Tällä viikolla toivon, että pääsen heti aamusta liikkeelle, enkä jää sohvalle selaamaan facebookia ja blogeja.

Ihanaa kun istuu koneella ja tämmönen 15kg pötkylä kiipeää syliin <3 :D

Sunnuntai oli ainoa vapaapäiväni viime viikolla, eli töitä oli enemmän kuin aikaisemmin, sain kuitenkin lisättyä treenimäärää edellisiin viikkoihin verrattuna, mahtavaa! Sunnuntai menikin osittain siivoillessa ja puuhaillessa. Onneksi äiti tuli käymään, muuten olisin varmaan unohtanut syödä. Syötiin sitten yhdessä pestopastaa. :)

Ajanpuutteen vuoksi en kerennyt montaa roikkumaan jäänyttä asiaa hoitaa, mutta pienen osan sain selvitettyä ja koti on hieman siistimpi sunnuntain siivoilun jälkeen. Olin jotenkin todella optimistinen sen suhteen, että mitä kerkeäisin sunnuntaina tekemään. Aamun otin ihan rauhassa, eli koko päivää en puuhastellut, mutta olen edelleen osittain pettynyt eiliseen. Olisin halunnut saada enemmän aikaiseksi, se mikä turhauttaa on se, että kämppä näyttää edelleen kaaokselta. Olen siis puuhaillut enemmän sellaista mikä ei selkeästi näy. Mutta hyvä alku ja vapaapäivänä kuuluisikin ottaa rauhallisesti. Siinä touhutessa unohdin jopa treenit ja muistin vasta kahdeksan jälkeen illalla, että oli tarkoitus tehdä kotitreeni. No minähän sitten tein. :)

Treenipäiväkirja

Ma: Lepo
Ti: Kotitreeni:selkä+ojentajat+olkapäät
Ke: Crosstrainer intervalli + etureidet,takareidet,pakarat
To: Kotitreeni:vatsa+hauikset
Pe: Aamukardio-crosstrainer 30min, illalla kotona rinta+selkä
La: Aamulla kevyt kardio jumppapallolla
Su: kotitreeni:koko kroppa

Tällä viikolla tavoitteenani on saada mahdollisimman moni roikkumaan jäänyt asia hoidettua pois päiväjärjestyksestä!


-Mallu

Valitusta

VAROITUS: Älä lue tätä tekstiä jos toisten valittamiset ärsyttää. Kerroin aikaisemmin, että asuntomme on liian pieni. Onneksi loppuvuodesta häämöttää muutto! Nyt listaan kaikki ärsyttävät asiat tässä asunnossa, ihan vaan koska haluan purkaa ne johonkin.

1. Aivan liian pieni kylppäri! En tajua miksi aikoinaan on tehty niin pieniä kylppäreitä?! Joku perusteli sitä sillä, että silloin käytiin pesulla taloyhtiön saunassa. Meillähän on nyt siis tilanne se, että kissanvessa on suihkussa ja polvet osuu lavuaarin alla oleviin laatikkoihin pöntöllä istuessa. Että sen verran tilaa... Kissanvessa täytyy siis siirtää pöntön päälle aina suihkussa käydessä. Ei oo vaan yks tai kaks kertaa kun kissanhiekat on levinnyt pitkin kylppäriä...

2. Ahdas eteinen. Kolmen koiran kanssa kun lähtee ulos, niin eteinen tuntuu aivan liian kapealta käytävältä. Varsinkin, koska haluan pitää pientä sivupöytää siinä (koska tietenkin haluan jonkun tason jolle laskea postit).

3. Ahdas keittiö. Keittiö on oikeasti suht tilava. Pöytätilaa on vähän naftisti, mutta ruokapöytää kun hyödyntää, riittää tasot. Ongelmana meillä on se, että koirat syövät raakaruokaa ja pakastinarkku syö suuren osan lattian pinta-alasta, joten ruokapöytämme on ängetty nurkkaan. Pöydän ääreen mahtuu yksi syömään normaalisti, toinen joutuu änkemään ruokapöydän ja keittiötason väliin tungetulle tuolille. Tässä asunnossa minua ottaa päähän myös se, että pienessä jääkaapissa on ainoastaan pieni pakastinlokero, jolloin arkkupakastin toimii myös pääasiassa meidän pakastimena.

4. Ja sitten makuhuoneeseen. Tämä on muuten tilava huone, mutta sänky mahtuu vain seinän viereen, jolloin seinän puolella nukkuva (yleensä minä) joutuu pomppimaan toisen yli noustessaan toisen vielä nukkuessa.

5. Olohuone on ihan hyvän kokoinen, mutta ollaan vaan ängetty sinne liikaa tavaraa.. Sohva on aivan liian iso tähän asuntoon, mutta en suostunut luopumaan kalliista, melko uudesta, unelmieni sohvasta kun muutin tänne.

6. Parveke... Parveke on pieni.. Eipä siitä kai muuta voi sanoa. :D Juuri ja juuri mahtuu pieni pöytä ja kaksi tuolia. Parvekkeella olisi varmasti ihan mukava istuskella kesäpäivänä, ellei siihen liittyisi toista ongelmaa, rakas kissamme.. Neiti pääsee nimittäin helposti hyppäämään naapurin parvekkeelle ja tekeekin sen mielellään. Parvekkeen ovea ei siis voi pitää auki tai muuten on kissa karkuteillä.

Nyt on koko kämppä käyty läpi. Jos joku nyt ihmettelee, että miksi ihmeessä asutaan täällä, niin siitä yksinkertaisesta syystä, että suunnitellessamme yhteen muuttoa, asuin itse vuokralla ja poikaystävälläni oli omistusasunto. Päätimme siis, että muutan hänen luokseen ja ehkä vuoden päästä ostaisimme yhdessä isomman asunnon. Jo muutaman kuukauden jälkeen meni molemmilla hermot kun on niin ahdasta, mutta päätimme kestää. Loppuvuodesta aloimme kuitenkin katsoa asuntoja ja käydä näytöissä. Lopulta löysimme aivan täydellisen asunnon! Pohjapiirustus on loistava ja tilaa on! Ainoa huono puoli on se, että joudumme odottamaan sen valmistumista. Toisaalta saimme itse valita pintamateriaalit, eikä todellakaan tarvitse heti remontoida. Muutto häämöttää siis 30.11.2016-30.01.2017 välillä. Vielä joutuu vähän odottamaan. :)

Ps. asunnosta en kehdannut laitta kuvia kun täällä on melkoinen kaaos. :)

-Mallu

Naapurilla bileet=itsellä krapula?

Eilen oli naapurilla melko kovaääniset pirskeet. Jouduin lopulta turvautumaan korvatulppiin, jotta saisin unen päästä kiinni. Aamulla herätyskellon soidessa olikin sitten ihan krapulainen olo, mitä ihmettä?

Tiesin jo korvatulppia esiin kaivaessani, että tästä ei hyvää seuraa.. Nukun nimittäin todella huonosti korvatulpat korvissa, varsinkin jos minulla on töitä/muuta tärkeää menoa seuraavana päivänä. Korvatulpat eivät mielestäni ole kovin mukavat ja lisäksi stressaan sitä, etten kuule herätyskelloa. Heräsinkin kolmen aikaan yöllä ja otin korvatulpat pois, en tiedä olinko puoliunessa vai olivatko bileet vielä käynnissä pienemmällä volyymillä. Koko yön näin outoja unia, vaikka en muista niistä mitään, ehkä olin jossain bileissä. :D

Aamulla oli aivan järkyttävä olo. Hetken torkutin vielä sohvalla, mutta sitten päätin, että pakko nousta. Herätyskellona toimii siis puhelin joka on latautumassa olkkarissa, eli sängystä täytyy nousta, usein lösähdän sitten sohvalle jatkamaan uniani, Väsymys oli aivan valtava ja sen takia päädyinkin aamulenkin sijaan tekemään rauhallisen kardiotreenin jumppapallolla katsoen samalla yhden jakson The Originals:ia. Aamujumppa ja muutama kuppi kahvia auttoi pahimpaan väsymykseen, sitten alkoikin tulla kiire laittautua töitä varten (etten näyttäisi ihan zombilta). Töissä ei ehtinyt huomata väsymystä ja kotiin tultuani touhusin kaikenlaista ennen kun lähdettiin koirien kanssa iltakävelylle myrskyyn. Nyt kun on kerennyt hetken istua, huomaan taas valtavan väsymyksen. Eli eikun nukkumaan, öitä!

-Mallu

Alkoholittomuus

Miksi ihmeessä on niin outoa jos joku ei juo alkoholia? Eihän kaikki juo kahviakaan tai limuja? On ehkä helpompaa olla  absolutisti, kun sillon tällöin alkoholia juova. On kamalaa, että on helpompi ottaa lasillinen viiniä, kun selitellä ettei halua juoda muuta kuin vettä. En tiedä onko muilla samoja kokemuksia, mutta näin on ainakin oman kokemukseni mukaan.

Omassa perheessäni ei tarvitse juoda alkoholia. Jos viiniä on tarjolla ruuan kanssa ja siitä kieltäytyy, tulee perään yleensä vain varmistus, "oletko varma?" ja asia jätetään siihen. Ehkä meidän perheessä ollaan jo totuttu siihen, että minä ja veljeni emme välttämättä halua alkoholijuomia. Muualla olen törmännyt jatkuvaan suostutteluun, "oletko nyt ihan varma?", "no ota vähän", "haluaisitko jotain muuta, siideriä, olutta?", "edes yksi lasillinen", "skoolataan nyt ainakin!". Sitten kun yritän päästä helpolla ja ottaa vain pienen lasillisen, niin pitää tyhjentää pullo tai maistaa jotain toista viiniä tms.

Veden lisäksi juon paljon kahvia :P

Kyllä minullekin välillä maistuu alkoholi, mutta nykyään useimmiten ei. Eihän kukaan syö vaikka munkkia tai pullaakaan jos ei tee mieli? Jos kysytään, että mitä haluaisin juoda ja vastaan, että vettä, niin silloinhan minä haluan sitä vettä enkä muuta! Ei siinä kenenkään tarvitse varmistella, tiedän kyllä mitä itse haluan. Mielestäni on aika järkyttävää, että eletään tällaisessa kulttuurissa, että odotan raskausaikaa kuin kuuta nousevaa, jotta minulla olisi syy siihen etten juo. Silloin kukaan ei varmasti ole tyrkyttämässä mitään!

Itse puristettu appelsiinimehu maistuu myös paremmin kuin alkoholi :)

Minua ottaa päähän myös se etteivät ihmiset voi keksiä muuta yhteistä tekemistä kuin juhlimaan lähteminen tai yksille/kaksille. Ihan tarpeeksi olen juonut ja rellestänyt nuorempana, nykyään alkoholi maistuu harvoin ja sillä sipuli! Eikä minua kauheasti kiinnosta lähteä mukaan katselemaan muiden juomista. Tai oikeastaan kapakoissa pyöriminen se eniten häiritsee, sillon on hankalampi seurustella muiden kanssa kun ei meinaa kuulla muiden puheita kunnolla. Esimerkiksi uudenvuoden, vapun ja juhannuksen vietot ovat minulle asia erikseen. Sillon ollaan porukalla jonkun kotona tai mökillä. Näitä jopa odotan ja usein juon myös usein itse silloin alkoholia, mutta en välttämättä.

Minua ei millään tavalla haittaa se, jos muut juo ruokajuomana esimerkiksi viiniä, mutta miksi muita häiritsee se, että ihan oikeasti juon mieluiten vettä? Alkoholi ei tunnu hyvältä kropassani, eikä sitä useimmiten tee yhtään mieli. Sitäpaitsi alkoholi vie usein minulta ruokahalun, eli ei todellakaan sovi ruokajuomaksi minulle. Juokoon jokainen ruokansa kanssa mitä haluaa, mutta antakaa pliis munkin juoda sitä mitä haluan, eli vettä! :)

-Mallu

Pennun mörkökausi

Luulin jo, että meidän pentu on muuttunut säikyksi koiraksi. Olen haaveillut kouluttavani Pandasta hälykelpoisen pelastuskoiran ja ehdin jo miettiä, että no ehkä seuraava koira sitten joskus miljoonan vuoden päästä. Maanantaina treenikaverini tekivät kuitenkin minulle selväksi, että kyseessä on mörkökausi, eli treeniä vaan! Jee, ehkä Pandasta saadaankin vielä pelastuskoira!

Panda siis pelkää tällä hetkellä kaikenlaisia asioita. Ensinnäkin muovipussit ovat kamalia kummituksia. Lenkillä pelätään kaikkea mikä kauempaa näyttää oudolta mm. jotkut isot kivet. Auto on maailman hirvein paikka, jonne on lopulta pakko oksentaa. Tyyppi myös säikähtää helposti kaikenlaisia ääniä ym. Panda on siis kehittänyt itselleen matkapahoinvoinnin aloittamalla panikoinnin heti kun huomaa joutuvansa autoon. Nameja ollaan kokeiltu, mutta paniikki on niin kova ajon aikana, että ahne pentu jättää jopa namit syömättä.

Ihmiset ei oo mörköjä. Onneksi on paljon hoitolapsia, ettei kiljuvista lapsista tuu mörköjä.

Tässä siis pentu joka kotiin tullessaan ei pelännyt mitään. Auto oli 6kk ikään asti paikka jonne nukahdettiin kunhan moottori käynnistyi. Nyt pitäisi sitten treenata kovasti kaikkea, jotta poika tottuu. Kukahan lainaisi meille autoaan, jotta päästään harjoittelemaan autoilua? Palkaksi saa oksennukset.. No, onneksi meiltä löytyy suoja autoon ja oksennukset tulee yleensä vasta sen jälkeen kun ollaan pysähdytty (eli koira äkkiä ulos), kunhan nyt vaan saisi autoa lainaan, jotta päästään harjoittelemaan tarpeeksi usein.

Nyt siis Panda vaan mukaan raunioradalle, missä on varmasti tyypin mielestä miljoona mörköä. :)

-Mallu

Poliisin kanssa tekemisissä

Eilinen päivä oli taas täyteen buukattu, niin kuin maanantait seuraavina viikkoinakin tulee olemaan. Aamusta töihin, töistä äkkiä kotiin vaihtamaan vaatteet ja pakkaamaan eväät, rauniokamat ja koira autoon ja ei kun treeneihin. Tällä kertaa oli onneksi koiran nakkipalkat ostettu valmiiksi (kiitos rakas), ettei tarvinnut juosta kaupan kautta.

Kesken treenien ilmestyi poliisit paikalle. Poliisilla on siis lupa käyttää rauniorataamme poliisikoirien treeneihin radan ollessa vapaana. Tällä kertaa halusivat kuitenkin vain, omin sanoin "katsoa kun ammattilaiset treenaa". :D Siinä kun hetken houkuteltiin, saatiin myös poliisikoira treeneihin mukaan. Vaikka olen nyt reilut kaksi vuotta treenaillut etsintää Mangon kanssa ja usein ollut samassa treeniryhmässä ainakin yhden hälytyskelpoisen koiran kanssa, oli jännittävää päästä katsomaan oikean poliisikoiran työntekoa. Meidän yhdistyksen hälykoirakot kuuluvat kuitenkin vapaaehtoiseen pelastuspalveluun ja vaikka todella taitavia ovatkin, eivät tee etsintähommia työkseen. Poliisikoira hoiti homman hienosti, mutta yhtä hyvin sujui kuitenkin meidän porukan muilta koirilta. Aivan mahtavaa kuitenkin nähdä kuinka kahdeksan vuotiaalla poliisikoiralla, joka varmaan usein joutuu työnsä puolesta etsintä hommiin useinkin, oli super motivoitunut tekemään töitä. Työkoira se vaan rakastaa työtään!

Kotimatkalla olin hyvällä tuulella ja huomasinkin vähän väliä kaasujalan painavan vähän liikaa. Yhtäkkiä alkoi kuulua hälytysääni. Sekunnin mietin, että tuleeko se radiostani? Sitten katsoin peileihin, joista ensin näkyi vain auringonvalo, sitten huomasin siniset valot takanani. Siviilipoliisiauto ja ajaa valot päällä perässäni! Katsoin hädissäni nopeusmittaria, että kyllähän minä ajan rajoituksen mukaan. Olin ohituskaistalla ja katsoin, että pääsen vaihtamaan kaistaa. Kaistaa vaihtaessani tajusin, ettei poliisin hälytyksellä ollut mitään tekemistä minun kanssani, muuta kun, että minun piti väistää! Montakohan sekunttia ehdin ihmetellä ja panikoida tilanteessa? Poliisit varmaan miettinyt, että mikäköhän urpo tuossa ajaa. Itsekin olen joskus ärtyneenä pohtinut, että miksi ihmiset ei väistä hälyytysajoneuvoa. Juu, välillä käy ehkä vähän hitaalla...

-Mallu

Treenipäiväkirja ja viikkokatsaus vko23

Hui, taas hujahti viikko ohi! Maanantaina en paljon ylimääräistä ehtinyt, kun olin päivän töissä, josta sitten kiireellä kotiin pakkaamaan koira ja kamat mukaan rauniotreeneihin. Treenit loppuivat vasta 22.30 ja nälkä oli valtava kun siinä välissä ehdin vain banaanin syödä. Olin saanut raahattua miehen mukaan treeneihin, jolla tientenkin myös oli nälkä. Se siitä ruokavalion siistimisestä, kun mäkkärin drive in:in kautta kurvattiin kotiin.

Ihana sunnuntai aamu

Aamuheräämiset oli viime viikolla hankalia. Olen nukkunut todella huonosti ja luulen, että valoisuus on syy nukahtamisvaikeuksiini. Lääkkeen ottaminen ajoissa on myös unohtunut kun olen ollut ti-to illat töissä. Kämppä näyttää pikkasen siistimmältä kun edellisellä viikolla, mutta mitään suurta muutosta ei ole. Tulehtunut pakaralihas tuntui vielä alkuviikosta aralta ja keskiviikon crosstraineri-treenistä kipuili hieman. päätin pitää vielä loppuviikon lepoa ainakin kyykyistä.

Mielenkiintoisia puita Espan puistossa

Treenien suhteen huomasin, että minun täytyy suunnitella aikatauluni ja treenit tarkemmin. Unirytmi täytyy myös saada kuntoon, jotta treenit sujuu paremmin. Monena päivänä huomasin, etten oikein kerkeä treenaamaan enää, kun aamu venähtikin. Keskiviikko iltana kävin salilla, mutta en ollut suunnitellut treeniäni, joten siitä tuli melko sekavaa. Ensi viikolle laitan tarkemmat ajat treenille, jotta treenit ei putoa pois päivän muiden hommien takia. Oman rakkaan kanssa voisin myös olla tiukempi, eli "mä lähden nyt salille, tulit sitten mukaan tai et"-linjalla mennään jatkossa. Se oman kullan kainalo vaan on niin houkutteleva. :)

Sunnuntai-brunssilla

Sunnuntai taas meni ihan päinvastaisesti kuin suunnittelin. Aikomuksena oli hoitaa miljoona asiaa ja tehdä hyvä treeni. En kuitenkaan jaksanut lähteä aamulenkille ennen aamupalalle lähtöä kaverin kanssa. Brunssin jälkeen jouduin juoksemaan pitkin kaupunkia etsimässä isälle syntymäpäivälahjaa. Synttärikahvit klo.17 ja olisin unohtanut lahjan hankinnan täysin ellei sisko olisi kysellyt edellisenä päivänä, että mitä aion antaa. Yleensä hankin lahjat hyvissä ajoin, mutta nyt olin täysin unohtanut asian! Siinä vierähti mukavasti tunteja ennen kun vihdoin löysin paidan jonka kelpuutin isälle sopivaksi. :P Kotona ehdin hetken istua, ennen lähtöä synttäreiden viettoon. Illalla oltiinkin kotona vasta yhdeksän jälkeen.

Tämän paidan teksti oli täydellinen juuri isälleni!

Tässä viikon surkeat treenit :D

Ma: Lepo
Ti: Uinti 30min
Ke: Crosstrainer 30min + salilla vatsaa, selkää, olkapäitä, rintaa
To: Lepo
Pe: Kotona- hauis, ojentajat
La: Lepo
Su: Lepo

Täytyy kuitenkin olla tyytyväinen siihen, että jotain on tullut tehtyä! Työtunteja oli kuitenkin paljon enemmän kuin edellisellä viikolla, eikä treenit kuitenkaan kokonaan pudonneet pois! Tällä viikolla aion erityisesti keskittyä unirytmin siirtämiseen. Aamutreenit täältä tullaan! :)

-Mallu