keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Viikkokatsaus 15/2018

Viime viikko meni taas yllättävän nopeasti, vaikka monesti tuntuikin siltä, ettei työpäivät ikinä lopu. Arkena en tehnyt mitään erikoista, odottelin viikonloppua malttamattomana. Turhautumisesta  avauduin torstaina ja täytyy sanoa, että taas kerran kirjoittaminen helpotti oloa.


Viikonloppu meni osittain aivan plörinäksi. Nukuin todella vähän pe-la yönä kun mies lähti autolla käymään kaverinsa synttäribileissä. Paikalla oli ollut vanhoja kavereita, joten ilta venyi pitkäksi. Heräsin itse noin 1,5 tunnin unien jälkeen ja päässäni kävin läpi kaikki kauhuskenaariot. Me kuitenkin mennään aina todella ajoissa nukkumaan ja ajattelin, että muiden ryypätessä mies tuskin jaksaa yömyöhään. Lauantaina oli sitten molemmilla todella krapulainen olo huonojoen yöunien jälkeen.

Sunnuntai meni vähän paremmissa merkeissä. Käytiin leffassa katsomassa Black panther ja sain samalla reissulla vihdoin ostettua aktiivisuusrannekeen, jonka oli ajatellut ostaa jo tammikuussa.

Tylsä lyhyt viikkokatsaus, ensi viikolla ehkä vähän mielenkiintoisempaa luvassa. ;)

-Mallu

torstai 12. huhtikuuta 2018

Turhautuminen

Olen tällä hetkellä todella turhautunut. Olen turhautunut väsymykseeni, treenaamattomuuteen, blogitaukoon, kodin sotkuisuuteen ja ennen kaikkea töihin. Työt ovat turhauttavin asia tällä hetkellä, työ vie kaiken ajan ja energian tai siltä ainakin tuntuu. Olen itselleni hieman vihainen, sillä en muistanut kuinka puuduttavaa on tehdä lastenhoitoa perheessä. Nyt kun olen laskenut päiviä kesälomaan, muistin yhtäkkiä, että vuosi sitten kun aloitin varastohommissa, puhuin uusille työkavereille siitä, kuinka halusin hetken tehdä jotain "aivot narikkaan" työtä, mutta ennen kaikkea halusin tehdä hommia missä on työkavereita. Nyt teen vähintään yhdeksän tunnin päiviä seurana ainoastaan lapset.

Tietysti voisin täyttää vapaa-ajan kaikenmaailman sosiaalisilla kanssakäymisillä, mutta siihen ei ole riittänyt energiaa. Viime viikkoina olen alkanut jopa vihaamaan työtäni välillä, onneksi tunne on enimmäkseen ärtymystä, enkä pura sitä lapsiin. Viime viikolla huomasin, että saan ihanasti energiaa kun pääsen juttelemaan samanhenkisen ihmisen kanssa. Voin selkeästi huonosti kun en tapaa ihmisiä joiden kanssa klikkaa, joiden kanssa on hyvä olla ja silloin myös energiatasot tipahtaa.



En ehkä olisi niin turhautunut tällä hetkellä jos tietäisin minne seuraavaksi. Tämä on väliaikainen homma, mutta mitä sen jälkeen? Kesälomaa odotan ehdottomasti, mutta jotain töitäkin pitäisi tehdä jossain vaiheessa. En halua takaisin varastohommiin, enkä lastenhoitohommiinkaan, ainakaan perheeseen. Ehkä päiväkotihommat voisi toimia, mutta nyt ei oikein innosta. Vanhainkoditkin olisi yksi vaihtoehto, mutta kun ei innosta ollenkaan. Olen tehnyt paljon kaikkea ihan motivoituneena, mutta sillä ajatuksella, että se on väliaikaista. Mitä jaksaisin tehdä pidemmän aikaa? Mistä löytyisi niin helmi työporukka, että työ olisi ihanaa? Vai teenkö taas erilaisia keikkahommia kunnes syyskuun loppupuolella valmistun life coachiksi ja teen sen jälkeen valmennushommia?



Tiedän, että pitäisi elää hetkessä ja minulla on hyvin aikaa miettiä mitä haluan. Tämä hetki ei vaan nappaa tällä hetkellä ollenkaan. Haluaisin jotain mitä odottaa. Haluaisin kivan työn, koska työtä on kuitenkin pakko tehdä. Haluaisin työn josta myös saan energiaa, sillä tiedän sen olevan mahdollista, vaikka motivaationi onkin kadonnut niihin hommiin mistä olen sitä saanut. Lääkishaaveita ei edelleenkään ole haudattu, mutta jotain pitää tehdä työkseen kunnes sinne pääsee (ja varmasti myös opintojen ohessa).

Vaikka kerroinkin olevani turhautunut eri asioihin, niin tosiasiassa olen turhautunut itseeni. Ehkä minun kuuluu elää nyt jossain turhautuneessa kuplassa kunnes saan jonkin oivalluksen. Nyt on vaan avaimet hukassa, enkä löydä ratkaisua tähän tilanteeseen, mutta ehkä se tulee kun energia lisääntyy.

-Mallu

maanantai 9. huhtikuuta 2018

Viikkokatsaukset 13+14/2018

Oho, miten tässä taas kävi näin? Päätin, että blogitauko saa luvan olla ohi, mutta hupsista, taisinkin olla pidemmän loman tarpeessa. Viikko 13 oli haikea viikko kun siskoni lähti keskiviikkona Israeliin töihin. Onneksi kyseessä on vain 2,5 kuukauden työrupeama, mutta silti mietin sitä koko viikon paljon.

Onneksi pääsin torstaina töistä vähän aikaisemmin viettämään pääsiäislomaa. Suunnitelmissa oli lähteä mökille perjantaina aamulla ja olla siellä yksi yö. Sen jälkeen kun ostimme muutama vuosi sitten kotiin uuden sängyn, olemme huomanneet kuinka surkeat sängyt meillä on mökillä ja selkä menee todella pahasti jumiin jos olemme pidempään kuin yhden yön mökillä. Lopulta päädyimme kuitenkin aloittamaan lomamme rauhallisesti kotona ja lähdimmekin vasta lauantai aamuna mökille. Sunnuntaina tulimme äitini ruokapöydän kautta kotiin rentoutuneena. Mökille olin ottanut tietokoneen mukaan ja innoissani ajattelin saavani kirjoitettua blogia, mutta ehkä oli vain hyvä, että nautin takkatulesta ja lepäsin.


Viikko 14 alkoi ihanasti lomapäivällä. Oli ihanaa aloittaa loma rauhassa kotona ja myös lopettaa se samalla tavalla, ei tarvinnut stressata lähdöstä eikä ahdistua kotiin tulessa. Tiistai aamuna töihin paluu alkoikin sitten ahdistaa, siitä ajattelin kirjoittaa myöhemmin lisää. Keskiviikkona kävin osteopatiassa ja olin loppuillan ihanassa rentoutuneessa kuplassa. Taisin nukkuakin paremmin osteopatian jälkeen, mutta herätessäni huomaasin saaneeni hoitolapsen flunssan. Loppuviikko menikin sitten flunssan kourissa, työpäivät sinnitelin läpi ja ajattelin voivani viikonloppuna jo paremmin, mutta sohva olikin paras ystäväni koko viikonlopun.

Treeniä en ole saanut käyntiin, mutta kävelylenkkejä on tullut tehtyä ja mökillä tein spiraalistabilisaatiota miehen ohjeistuksella (hän opiskelee ohjaajaksi). Spiraalistabilisaatiota täytyy alkaa tehdä enemmänkin, sillä selkäni tykkäsi todella paljon. Ensin täytyy päästä eroon tästä flunssasta ja sitten toivon, että näihin viikkokatsauksiin alkaa taas sisältyä treenipäiväkirja.

-Mallu

torstai 29. maaliskuuta 2018

Kevätväsymystä?

Olen monesti potenut kevätväsymystä, mutta olen aina liittänyt sen opintoihin. Sairaanhoitajan opinnoissa kevät tuntui todella raskaalta ja lukion jälkeenhän olen melkein joka kevät hakenut lääkikseen. Ajattelin, että stressi lisääntyy ja väsymys kasvaa. Tänä keväänä olen kuitenkin joutunut pohtimaan kevätväsymystä uudestaan. Juuri kun uusi työ alkoi tuntua enemmän rutiinilta ja energia alkoi lisääntyä, tulikin yhtäkkiä takapakkia.



Olen huomannut matkustellessa sen, että väsyn nopeasti rantalomalla kun aurinko yhtäkkiä paistaa koko ajan. Siitähän pitäisi saada enemmän energiaa, mikä minussa on vikana? Ehkä kropan kestää tottua muutokseen? Keväällä kun on vielä kaamoksen uuvuttama, niin ei ehkä olekaan ihme, että niin moni väsähtää.

Auringosta saa tietenkin myös paljon energiaa, mutta nyt tuntuu siltä, että se kuluukin todella nopeasti. Jaksan selkeästi aamulla paremmin kun on vähän valoisampaa, mutta muuten olo on aika sama kuin ensimmäisenä työviikkona uudessa työpaikassa. Tiedän, että väsymykseni johtuu myös huonosti nukutuista öistä, mutta olen vakuuttunut siitä, että kohta helpottaa! Odotan innolla sitä, että pääsen omasta kevätväsymyksestä eroon!

-Mallu

maanantai 26. maaliskuuta 2018

Viikkokatsaus viikot 11+12/2018

Hupsista keikkaa, tuli taas taukoa kirjoittamiseen vaikka niin oli eri suunnitelmat. Viikon vierähtävät kovaa vauhtia ja nyt siis nipussa kahden viikon viikkokatsaukset.

Viikolta 11 en enää muista arkipäiviltä paljoakaan. Väsymystä on ollut ja se mikä jäi edellisestä viikkokatsauksesta uupumaan, oli huonosti nukutut yöt. Viikolla 11 sama jatkui, mutta alkoi jo helpottamaan. Syynä katkonaisiin uniin oli koirien ripuli, ihanaa... Vuorotellen kaikilla ja yöllä piti tietenkin myös päästä ulos. Labbis ja staffi onnistuivat molemmat vielä pudottamaan painoa sen verran, että näyttivät mielestäni ihan luurangoilta.



Lauantaina pääsimme rentoutumaan äitini luo ja kävin viimeisen kerran tänä vuonna jäällä kävelemässä. Ihana äiti laittoi meille poronkäristystä perunamuusin kera ja jälkkäriksi meidän lasten tilaamaa äidin tekemää superhyvää banaanikakkua vaniljajätskin kanssa. Sunnuntain löhösin sitten vain sohvalla ja sitten alkoikin jo seuraava työviikko.


Kävelyä tuli taas vähän enemmän viime viikolla, mikä oli kivaa. Siltikin uni on edelleen ollut huonoa, pitäisi varmaan liikkua vielä enemmän. Viime viikolla oli paljon kivaakin ohjelmaa työn vastapainoksi. Torstaina käytiin Fork:in konsertissa ja pe-su meni koulutusviikonloppu-kuplassa. Herkkuja tuli syötyä tavallista enemmän, ehkä väsymyksen takia, mikä ei todellakaan ole fiksua.

Sunnuntain kellojen siirto ei todellakaan auta tähän väsymykseen, mutta eiköhän se pikkuhiljaa ala helpottamaan. Onneksi tämä viikko on lyhyempi työviikko!

-Mallu

torstai 15. maaliskuuta 2018

Lumi ja aurinko

Olen töissä ja hoitolapsi nukkuu, ihanaa lounastauko! Söin jo ja nyt lojun sohvalla. Mietin, kuinka ihanaa olisi olla ulkona nyt. Aurinko paistaa, taivas on sininen ja maisema valkoinen. Nyt on kuitenkin hyvä olla tässä. Tunnen, että kroppani tarvitsee lepoa, stressitasot ovat taas olleet liian korkealla.

Tällaisena upeana aurinkoisea talvipäivä olisi aivan ihanaa viettää vapaapäivää. Tosin silloin potisi todella huonoa omaatuntoa jos löhöisi tai puuhailisi muuta sisällä.



Koitan imeä auringosta energiaa varastoon. Onneksi huomenna on jo perjantai! En tiedä olenko tylsistynyt vai todella väsynyt kun olen laskenut päivät kesälomaan. Tämän päivän jälkeen työpäiviä on 72 ja tämän viikon jälkeen viikkoja 15. Pääsiäiseen sen sijaan on enää 10 työpäivää ja hitsi mitä luksusta, mulla oikeasti on pääsiäislomaa tänä vuonna! Eipä mulla ole montaa työtä ollut missä pyhät olisi vapaita, joten nyt täytyy nauttia!

Lastenhoitajantyö on tavallaan ihanaa, mutta viime viikkoina on taas muistunut mieleen kuinka yksinäistä hommaa tämä on. Lasten kanssa on ihana olla, mutta kaipaan aikuista seuraa. Onneksi tämä on määräaikainen työ ja saan esimerkiksi nauttia ihanasta auringonpaisteesta. Tässä työssä pääsen ulos nauttimaan ihanasta säästä jos niin haluan.

Sellaisia ajatuksia tähän päivään, toivottavasti tekin pääsette nauttimaan auringonpaisteesta!

-Mallu

keskiviikko 14. maaliskuuta 2018

Viikkokatsaus 10/2018

Täällä ollaan edelleen elossa, vaikka blogi on pysynyt hiljaisena. Viime viikko meni vielä flunssasta toipuessa, eli kauheasti kerrottavaa ei ole.

Viikonloppuna oli vähän muutakin ohjelmaa kuin lepoa. Perjantaina yksi ystävä tuli käymään ja sunnuntaina kävin toisen ystävän kanssa aamupalalla, jonka jälkeen menin siskoni luo auttamaan kortinteko puuhissa. Flunssan jälkeen sosiaaliset kanssakäymiset todellakin piristi, sillä töissähän olen yksin lasten kanssa.



Edelleenkin on vähän tukkoisuutta ja väsymystä, enkä ole jaksanut kertaakaan flunssan jälkeen raahata läppäriä mukaan töihin. Tauot ovatkin menneet sohvalla lojumiseen katsellen sarjoja yle areenasta ja katsomosta. Muutaman kerran olen jo jaksanut tehdä kävelylenkin vaunujen kanssa. Onneksi olo on kuitenkin todella paljon parempi jo!

-Mallu